Lue keskustelun säännöt.
Mikä saa ihmisen ottamaan neliosaisen sukunimen?
16.05.2025 |
Tapasin hiljattain ihmisen, joka on naimisiin mennessään ottanut itselleen neliosaisen sukunimen. Koska kyse ei ole julkisuuden henkilöstä, en kerro hänen oikeaa sukunimeään. Voidaan siis kuvitella, että Yli-Heikkilä menee naimisiin von Macaronin kanssa. Mikä saa tällaisen ihmisen ottamaan sukunimekseen Yli-Heikkilä-von Macaron? Jokainen varmasti ymmärtää, kuinka hankaliin tilanteisiin sellaisen nimen kanssa joutuu.
Kommentit (25)
Suomen katolisessa kirkossa on pappi, jonka nimi on Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufond. Naimaton mies, mutta sukunimi on silti kolmeosainen. Siitä saisi melkoisen nimihirviön, jos hän menisi naimisiin vaikka tässä keskustelussa aiemmin mainitun Ursula von der Leyenin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomen katolisessa kirkossa on pappi, jonka nimi on Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufond. Naimaton mies, mutta sukunimi on silti kolmeosainen. Siitä saisi melkoisen nimihirviön, jos hän menisi naimisiin vaikka tässä keskustelussa aiemmin mainitun Ursula von der Leyenin kanssa.
Ymmärräthän, ettei tule menemään naimisiin. Ellei eroa papin virastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen katolisessa kirkossa on pappi, jonka nimi on Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufond. Naimaton mies, mutta sukunimi on silti kolmeosainen. Siitä saisi melkoisen nimihirviön, jos hän menisi naimisiin vaikka tässä keskustelussa aiemmin mainitun Ursula von der Leyenin kanssa.
Ymmärräthän, ettei tule menemään naimisiin. Ellei eroa papin virastaan.
Ymmärrän kyllä. Ymmärrätkö itse, että todennäköisyys sille että joku ottaisi oikeasti sukunimekseen Laurent-Huyghues-Beaufond-von der Leyen on vähintään yhtä pieni kuin se, että katolinen pappi eroaa virastaan ja menee naimisiin?
Kaksiosaisia sukunimiä naimisiin mennessä otetaan varmaan sen takia, että ollaan kiintyneitä molempiin sukunimiin. Halutaan yhteinen nimi ilman että kumpikaan joutuu luopumaan omastaan kokonaan. Nimet voivat olla hienoja ja perinteikkäitä, ja niitä halutaan jatkaa. Joillain sitten nämä perustelut ovat painavampia kuin se, että esim. kahden valmiiksi väliviivallisen pohjalaisnimen yhdistelmä, saati yhdistäminen ulkomaalaisperäiseen moniosaiseen nimeen, tuottaa todella kankean ja hankalan lopputuloksen.
Mulla on väliviivallinen etunimi, joka on myös kokonaisuudessaan kutsumanimi. Siksi en halunnut yhdistelmäsukunimeä, kun menin naimisiin - se olisi ollut jotenkin liikaa, vaikka mikään kokonaisuuden osista ei olisi ollut kovin pitkä. Luokkaa Eeva-Maija Joki-Korhonen. Mun tyttönimi on kuitenkin kiva ja yhteinen nimi on myös kiva asia, joten mieheni otti mun sukunimen.