Voiko omalle tilannetajuttomuudelleen tehdä mitään? :(
Aina, AINA kun keskustelen jonkun kanssa paria sanaa enemmän, onnistun sanomaan jotain, jonka jälkeen päin tajuan tosi tökeröksi. Mutta siinä tilanteessa se vaan tuntuu ihan pätevältä kommentilta. Jännitän sosiaalisia tilanteita, mikä jo itsessään saa vähän säheltämään. Lisäksi olen totuuden torvi, joka ei oikein osaa muuta kuin töräyttää suustaan sen mitä ajattelee. Eilen törmäsin pitkästä aikaa tuttavaan, joka kertoi ostaneensa mökin. Onnittelin siinä ihan asiallisesti, mutta sitten en keksinyt mitään puhuttavaa, ja suustani pääsi, että itse haluaisin mökistäni eroon ja on se vaan semmoinen työleiri ja kallis kuin mikä... 😳 Että semmoista. Olin vaan niin iloinen kun löytyi yhteinen puheenaihe. Ja nyt hävettää.
Kommentit (6)
Tää on muuten vaikeaa. Olen nyt yrittänyt kouluttaa itseni vain kuuntelemaan. Vastaan vaan jotain hyvin lyhyesti ja vähän epämääräisesti. Olen myös tosi lörppö puhumaan ihan vääriä asioita väärään aikaan. Tosin olen nyt huomannut, että harva kysyy kuulumisiani, kun en itse niitä hölötä. Eli mitäpä sitä sitten mitään turhia puhuukaan.
Olen sitten tökerö kai itsekin, koska en ymmärrä mikä tuossa sanomassasi lauseessa oli väärin.. Eihän se toisen onnea uudesta mökistä lyttää, jos kertoo omat kokemukset mökkielämästä. Olen itsekin sanonut uudelle asunnon ostajalle, että onneksi pääsin omastani eroon, liian suuri vastuu ja riesa. Ei se tarkoita sitä, että se toinen (koskaan) kokisi asunnon omistamista niin.
Tarja Halosen presidenttiyden vuoksi nämäkin asiat alkoivat luisua alamäkeen
Vierailija kirjoitti:
Olen sitten tökerö kai itsekin, koska en ymmärrä mikä tuossa sanomassasi lauseessa oli väärin.. Eihän se toisen onnea uudesta mökistä lyttää, jos kertoo omat kokemukset mökkielämästä. Olen itsekin sanonut uudelle asunnon ostajalle, että onneksi pääsin omastani eroon, liian suuri vastuu ja riesa. Ei se tarkoita sitä, että se toinen (koskaan) kokisi asunnon omistamista niin.
Kiitos tästä. Yritän itsekin ajatella, että ehkei se ollut kovin paha. Ap
Ei oikein. Olen myös ns. möläyttelijä, enkä usein edes ymmärrä mitä vikaa sanomassani oli. Toisaalta taas niiltä ei-möläyttelijöiltä tulee mielestäni joskus ikäviä kommentteja, mutta eihän siitä saa loukkaantua kun ne ei ole niitä oikeasti väärin sanottuja asioita, vaikka sinusta tuntuisikin siltä.
Jos puhun rennosti, sanon jotain väärin. Jos yritän pinnistellä ja keksiä mahdollisimman neutraaleja hyminöitä ihmisten asioihin, saan palautetta siitä että olin liian hiljainen tai liian neutraali, mikä SEKIN on sitten epäkohteliasta.
Ei tässä voi voittaa.
Voi. Asiaa auttaa että kuuntelee mitä sillä toisella on sanottavana ja unohtaa mitä itse ajattelee asiasta. Joskus on hyvä ettei lauo omia mielipiteitään.