Lue keskustelun säännöt.
Miehen harrastus kahdestaan toisen naisen kanssa
Mieheni harrastaa musiikkia, soittamista ja nyt suunnittelee, että alkaisi treenaamaan kahdestaan työkaverinaisen kanssa, joka harrastaa laulua. Eli perustaisivat kahdestaan jonkinlaisen duon.
Olenko ihan hassu, kun minusta tuo ei tunnu kivalta idealta? Joku isompi harrastusporukka, jossa olisi naisia ja miehiä olisi kyllä ok, mutta en oikein pidä ajatuksesta, että harrastavat vain kahdestaan. Eikä vapaa-aikaa muutenkaan ole kaiken arjen pyörityksen keskellä liikaa, joten minusta tuo kahdenkeskinen harrastuksensa ei nyt ole se, mihin haluaisin perheemme aikaa käytettävän.
Kommentit (1331)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon yksin eläneenä ihmettelen tämmöstä aloitusta. Oikeasti haloo, ette te omista puolisonne, ettekä määrää hänen harrastuksiaan. Apua, onneksi ei ole parisuhdetta.
Sano muuta. Ja jos jotain pettämistä ilmenisi, siinähän menköön sitten kokonaan jos haluaa. En itse haluaisi, että joku olisi parisuhteessa kanssani siksi, että minä pakotan ja rajoitan ja kiellän asioita. Omasta halusta pitää olla ja mä haluan nähdä sen teoilla et ollaan tosissaan.
Samalla tavalla ajattelen, ja olen ollut noin puolet elämästäni saman miehen kanssa. Uskon että tuollainen kontrollointi ja kyttääminen ei olisi hyväksi kenellekään osapuolelle, ja hakeutuisin avun piiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoiden tarpeet ja toiveet eivät aina kohtaa ja silloin tarvitaan aviinta keskustelua siitä, miten tilanne hoidetaan. Siinä mielessä ap:n tilanne ei ole millään lailla epätavallinen, itse asiassa se on melko yleinen.
Tilanne on kieltämättä vakava, mutta ei toivoton. Joskus voi käydä hyvinkin. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoiden tarpeet ja toiveet eivät aina kohtaa ja silloin tarvitaan aviinta keskustelua siitä, miten tilanne hoidetaan. Siinä mielessä ap:n tilanne ei ole millään lailla epätavallinen, itse asiassa se on melko yleinen.
Tilanne on kieltämättä vakava, mutta ei toivoton. Joskus voi käydä hyvinkin. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä h
Tämä kuulostaa hyvältä. Mummon neuvoilla eteenpäin, ap 👵🏻 💕💕💕💕
Jokainen määrittää parisuhteen rajat omalla kohdallaan.
Jos minun kumppani haluaa harrastaa/viettää vapaa aikaa toisen naisen kanssa hän ei ole enää minun kumppani.
Ihminen joka rakastaa sinua kunnioittaa sinun rajojasi, eikä loukkaa niitä missään tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoiden tarpeet ja toiveet eivät aina kohtaa ja silloin tarvitaan aviinta keskustelua siitä, miten tilanne hoidetaan. Siinä mielessä ap:n tilanne ei ole millään lailla epätavallinen, itse asiassa se on melko yleinen.
Tilanne on kieltämättä vakava, mutta ei toivoton. Joskus voi käydä hyvinkin. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä h
Olisiko kellään tuota keittoreseptiä? Kiinnostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nyt taas. Tuo on musiikkipiireissä kyllä ihan normaalia ja duo on helpointa perustaa esim. bändin sijaan jo siksi, että ei-tunnettujen soittajien on paljon helpompaa buukata keikkoja duona kuin bändinä. Vasta aloitteleva soittaja tai laulaja ei myöskään välttämättä ole vielä niin kokenut, että olisi valmis koko yhtyeen solistiksi. Lisäksi näitä eri kokoonpanoja ja muita projekteja voi monella muusikolla olla samaan aikaan useampia, eikä ainakaan itsellä ole laulajana ollut vastaavassa tilanteessa mikään ihastus syynä näiden perustamiseen. Juurikin kavereita on oltu monen kanssa valmiiksi ja toki olen kohdannut musiikin parissa myös sellaisia joihin olen tai voisin ihastua, mutta kyllä se on soittotaito ja musiikillinen yhteensopivuus mikä ne soittokaverit lopulta ratkaisee, eikä seksuaalinen kemia.
Pettämiseen tai muihin ihastumiseen ei nimittäin mitään harrastu
Syytön ei myöskään saa raivareita epäilyksistä vaan suhtautuu niihin empaattisesti. Aggressio on tyypillinen kiinnijääneen reaktio.
Kai se mies haluaa välillä lähteä hetkeksi karkuun jos vaimo koko ajan kissanlihakeittoa tyrkyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon yksin eläneenä ihmettelen tämmöstä aloitusta. Oikeasti haloo, ette te omista puolisonne, ettekä määrää hänen harrastuksiaan. Apua, onneksi ei ole parisuhdetta.
Sano muuta. Ja jos jotain pettämistä ilmenisi, siinähän menköön sitten kokonaan jos haluaa. En itse haluaisi, että joku olisi parisuhteessa kanssani siksi, että minä pakotan ja rajoitan ja kiellän asioita. Omasta halusta pitää olla ja mä haluan nähdä sen teoilla et ollaan tosissaan.
Samalla tavalla ajattelen, ja olen ollut noin puolet elämästäni saman miehen kanssa. Uskon että tuollainen kontrollointi ja kyttääminen ei olisi hyväksi kenellekään osapuolelle, ja hakeutuisin avun piiriin.
Pikkuisen ylimitoitettua ehkä alkaa vihjailemaan mielisairauksilla jos joku epäilee puolisoaan jostakin. Jos sinun miehesi onkin pulmunen, ei tarkoita että joku muu olisi, tai sitten sinä olet typerys joka ei tiedä miehen tekosista. Aniharva mies on monogaminen.
Varma polku, joka vie lopulta vaakamamboon. Tanssiharrastus samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki toimii parhaiten. Ala sinä harrastaa tanssia jonkun hunksin kanssa. Sanot vaan että harkoissa menee sitten myöhään. Tulet kotiin hiukset sekaisin, kun harjoittelitte vähän kiihkeämpää rytmiä. Jos miestä vielä laulattaa, niin anna sitten laulaa. Sulla on todennäköisesti kuitenkin kivempaa.
Ah, tuo suomalaisen naisen perinteinen tapa ratkoa parisuhteen haasteita: kosto.
Ei tulisi mieleenkään epäillä miehellä olevan jotain sutinaa kaverinsa kanssa, jos kertoisi miettivänsä tällaista harrastusta. Koti ja lapset pitäisi edelleen hoitaa tasan, mutta muuten saa vapaasti harrastaa, mitä haluaa. Kertoo jotain suhteen tilasta, jos heti jotkin pettämispelot mielessä. Ethän itsekään jokaista kaveria ja tuttua käy kuksimassa ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai se mies haluaa välillä lähteä hetkeksi karkuun jos vaimo koko ajan kissanlihakeittoa tyrkyttää.
Pöljä! Se kissakeittonainen oli joku ap:n miehen mummon lapsuudentuttu. Siitä tapahtumasta on jo noin kahdeksankymmentä vuotta. Se nainen tuskin on elossakaan enää, kun sillä oli lapsiakin jo silloin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin ap:n huolen. Mutta entä jos menisit mukaan harjoituksiin?
Jonkun pitää varmaan tehdä kotityöt ja hoitaa lapset, kun toinen vähän "harrastaa" toisen naisen kanssa ja kuinka sattuikaan, että se on juuri sellainen kivasti sen sallitun 5-7 vuotta nuorempi ja pari pykälää nätimpi.
ps en ole ikinä nähnyt, että kovin rumat esittäisivät mitään duettoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on miehen klassinen kikka, jolla pääsee viettämään ihastuksen kanssa kahdenkeskeistä aikaa, tutustumaan ja syventämään tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se mies haluaa välillä lähteä hetkeksi karkuun jos vaimo koko ajan kissanlihakeittoa tyrkyttää.
Pöljä! Se kissakeittonainen oli joku ap:n miehen mummon lapsuudentuttu. Siitä tapahtumasta on jo noin kahdeksankymmentä vuotta. Se nainen tuskin on elossakaan enää, kun sillä oli lapsiakin jo silloin.
Minä ymmärsin tämän jutun kokonaan toisin. Tästä saa vaikutelman, että kyseessä on ap:n mummo ja että ap epäilee miehen olevan salasuhteessa nimenomaan tämän kissakeittonaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon yksin eläneenä ihmettelen tämmöstä aloitusta. Oikeasti haloo, ette te omista puolisonne, ettekä määrää hänen harrastuksiaan. Apua, onneksi ei ole parisuhdetta.
Sano muuta. Ja jos jotain pettämistä ilmenisi, siinähän menköön sitten kokonaan jos haluaa. En itse haluaisi, että joku olisi parisuhteessa kanssani siksi, että minä pakotan ja rajoitan ja kiellän asioita. Omasta halusta pitää olla ja mä haluan nähdä sen teoilla et ollaan tosissaan.
Samalla tavalla ajattelen, ja olen ollut noin puolet elämästäni saman miehen kanssa. Uskon että tuollainen kontrollointi ja kyttääminen ei olisi hyväksi kenellekään osapuolelle, ja hakeutuisin avun piiriin.
Pikkuisen ylimitoitettua ehkä alkaa vihjailemaan mielisairauksilla
Tuo kertoo enemmän sinun asenteestasi ja siitä stigmasta, jonka liität mielenterveyspalveluihin. Kyse voi olla esimerkiksi läheisriippuvuudesta, ja tietenkin on hyvä hakea siihen osaavaa apua.
Miksi olet parisuhteessa jos et luota mieheen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki toimii parhaiten. Ala sinä harrastaa tanssia jonkun hunksin kanssa. Sanot vaan että harkoissa menee sitten myöhään. Tulet kotiin hiukset sekaisin, kun harjoittelitte vähän kiihkeämpää rytmiä. Jos miestä vielä laulattaa, niin anna sitten laulaa. Sulla on todennäköisesti kuitenkin kivempaa.
Ah, tuo suomalaisen naisen perinteinen tapa ratkoa parisuhteen haasteita: kosto.
Ah, tuo suomalaisen itsekeskeisen mieslapsen ajattelumaailma: minä saan tehdä mitä minä haluan ja jos nainen niin tekee, niin on se onkin sitten paska lunttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se mies haluaa välillä lähteä hetkeksi karkuun jos vaimo koko ajan kissanlihakeittoa tyrkyttää.
Pöljä! Se kissakeittonainen oli joku ap:n miehen mummon lapsuudentuttu. Siitä tapahtumasta on jo noin kahdeksankymmentä vuotta. Se nainen tuskin on elossakaan enää, kun sillä oli lapsiakin jo silloin.
Minä ymmärsin tämän jutun kokonaan toisin. Tästä saa vaikutelman, että kyseessä on ap:n mummo ja että ap epäilee miehen olevan salasuhteessa nimenomaan tämän kissakeittonaisen kanssa.
Satutteko muistamaan kissalihakeiton reseptiä?
Sano muuta. Ja jos jotain pettämistä ilmenisi, siinähän menköön sitten kokonaan jos haluaa. En itse haluaisi, että joku olisi parisuhteessa kanssani siksi, että minä pakotan ja rajoitan ja kiellän asioita. Omasta halusta pitää olla ja mä haluan nähdä sen teoilla et ollaan tosissaan.