Mitä te muut yksinäiset teette vapaa-ajalla?
Yksinäisyys masentaa, sitten kun masentaa, ei jaksa lähteä minnekään. Makaa vaan ja masennus kasvaa.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelen radiota ja välillä järjestän kaappejani ja sovittelen vaatteitani. Mietin mikä käy yhteen minkäkin kanssa ja katselen kokonaisuuksia peilin edessä. Kuitenkaan minulla ei ole koskaan mitään tilaisuuksia minne uusia ostamiani vaatteita laittaisin, joita on tullut hamstrattua nyt monta vuotta. Olen lähtenyt niin usein ostoksille juurikin siksi että en jaksa olla aina yksin kotona.
Minäkin ostelin joskus vaatteita paljon. Lähinnä alennusmyynneistä ja kirppikseltä. Sitten pistin myyntiin kaikki mekkoni yhtä lukuunottamatta, kun ei niille tule käyttöä. Edes sukulaiset eivät enää juhliinsa kutsu. Aiemmin kävin ja mitään oikeaa syytä asialle ei ole. Näin mietinkin joku päivä, että täytyy vaan jatkaa tätä verkkari ja huppari linjaa. Työttömänä maaseudulla syrjässä asuvana, kun on melkein sama mitä päällänsä on. Toki asioille yms laitan hieman paremmat vaatteet.
Lähinnä pelaan, katson sarjoja ja leffoja ja luen. Käyn myös uimassa ja salilla soutamassa, lenkkeilen, pyöräilen. Siinähän ne päivät soljuu.
Just nyt lueskelen tätä palstaa. Kissa makaa käsien päällä ja kehrää.
En tunne itseäni yksinäiseksi. Sosiaalisia suhteita on sen verran kuin koen tarvitsevani, eli ei kovin paljoa.
Minä, lähes ikisinkku viimeiset 35v olen yksinäinen, olipa seurassani 1 tai 20 ihmistä. Olen yksinäinen niin kauan kun minulla ei ole omaa elämänkumppania, puolisoa jonka kanssa tunnen yhteenkuuluvuutta.
Olen yksinäinen rampatessani ympäri maailmaa, vaikka ympärillä on satoja ihmisia, olen yksin kahvilassa, olen yksin uimassa, salilla, ulkoilemassa jne. Yksinäisyyteni pikemminkin korostuu julkisilla paikoilla.
Vaikka olen ystäväni luona kylässä, ei sisäinen yksinäisys poistu. Sen hetkinen seura on vain hetken laastari.
Eläkeläissinkkuna (nainen) minua ahdistavat eläkeläisystävät joiden mielestä eläkeläisen tulee osallistua vähän kaikkeen tarjolla olevaan vaikka joutuisi juoksemaan tapahtumista ja ajavietteistä toiseen tukka putkella. Itse käyn säännöllisesti pari kertaa viikossa vain kuntosalilla ja todella harvoin ja valikoiden joissakin iläihmisille suunnatuissa tapahtumissa jos ne sattuvat kiinnostamaan joskin minua yleensä kiinnostavat enemmän tapahtumat, jotka on tarkoitettu kaikille ikäryhmille yhteisesti. Käyn kävelylenkeilläkin mieluiten yksin koska tahdon liikkua reippaassa tahdissa. Osaan olla mitään tekemättäkin ja viihdyn ihan hyvin yksinkin ja välillä oikein nautinkin siitä. Ei koko ajan ole pakko suorittaa jotain.
Käyn vapaa-aikana kävelyllä, surffailen netissä, teen ruokaa ja siivoan, päivät toistaa itseään samanlaisena, ei ole paljon vaihtelua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä tulet elvistelemään sosiaalisella elämälläsi ketjuun jossa kysellään mitä YKSINÄISET tekee vapaa-ajallaan?! SInä et SAAATANA ole yksinäistä nähnytkään kun sulla on YSTÄVIÄ joiden kanssa näet, käyt syömässä ja kyläilette vuoron perään toistenne luona. Lisäksi sinulla on naapureita joiden kanssa jutella niitä näitä ja jopa kahvitella yhdessä.
Miten HE LVETISSÄ sä voit kuvitella että ketju oli sinua varten?! SINÄ ET OLE YKSINÄINEN!!!!!PTHYI!
Olet kateellinen näköjään tai ampiainen puraissut perseeseesi. Muutkin kommentoijat ovat kirjoitelleet että heillä on ystäviä vaikka asuvat yksin. Sulla ei näköjään ole naapureitakaan tai sitten olet kaikkien kanssa riidellyt. Miksi purat kiukkuasi täällä tuntemattomalle? Taidat olla pahasti mt-sairas.
Aloittaja puhui nimenomaan yksinäisistä, ei yksin asuvista, mikä ei ole ollenkaan sama asia. Kaipasi varmaan vinkkejä ja ehkä vähän vertaistukea. Ei välttämättä niinkään selvitystä siitä kuinka paljon jollakin on ystäviä ja tuttuja.
Eri
Kaluani näpläilen ja juon Jaloviinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille jotka kärsitte yksinäisyydestä, vinkkinä mennä mukaan vaikkapa erilaisiin yhdistyksiin. Esim. me kuulumme mielenterveys yhdistykseen josta olemme saaneet paljon peräti ystäviä. Harrastamme siellä sulkapalloa, minigolfia, uimahallia, ulkona syömistä ja vuoden kruunaa kesäretki eripuolelle suomea. Tapaamme myös säännöllisesti jäsenilloissa. Vuosimaksu on vain 15€.
Entä jos on vaan yksinäinen, ei hullu? En usko että siitä syntyy mitään syvällistä kaveruutta jos menee tuollaiseen larppaamaan mt-ongelmaista.
Tuossa luki että menkää " erilaisiin yhdistyksiin".
He itse esimerkkinä käyvät mt- yhdistyksen tapahtumissa. Eihän nimenomaan se yhdistys kaikille sovi, eikä sitä tämä kommentoija tarkoittanutkaan. Se on kuitenkin totta että näissä yhdistyksissä on usein paljon mukavaa toimintaa ja löytyy kavereita ajan kanssa ja jopa ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille jotka kärsitte yksinäisyydestä, vinkkinä mennä mukaan vaikkapa erilaisiin yhdistyksiin. Esim. me kuulumme mielenterveys yhdistykseen josta olemme saaneet paljon peräti ystäviä. Harrastamme siellä sulkapalloa, minigolfia, uimahallia, ulkona syömistä ja vuoden kruunaa kesäretki eripuolelle suomea. Tapaamme myös säännöllisesti jäsenilloissa. Vuosimaksu on vain 15€.
Me?
Oletteko kuninkaallisia vai suljetulla osastolla?
Tämän tyyppisellä ilkeydellä kyllä pysyykin yksinäisenä.
Töitä. Myös vapaa-ajalla. Loppuajan nukun, ei ehdi miettiä syviä.
Tuossa oli monta asiaa, mitä yksinäinen voi tehdä, mutta eihän teille joillekin mikään kelpaa. Ei voi mennä museoon, ei voi kuntoilla kotona, ei voi käydä kahvilla, ei voi mennä bussiajelulle, ei voi, ei voi, ei voi. Ei voi mitään noista kun on niin yksin. Etenkään tuntemattomille ei voi puhua, koska yhyy, se on niin pinnallista ja siitähän voisi vaikka syntyä kaveruussuhde, mutta kun "minä haluan heti syvällisen ystävyyssuhteen!!!!"