Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä te muut yksinäiset teette vapaa-ajalla?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Lähden kävelylle, käyn kirjastossa, museossa, näyttelyssä, kuntoilen kotona, kuuntelen musiikkia, selaan nettiä, tapaan ystäviä, ajelen autolla, käyn kahvilla, hyppään bussiin ja käyn katsomassa mihin se menee, käyn baarissa, pelaan kavereiden kanssa, kiertelen kaupungilla, istun puistossa, juttelen naapureiden kanssa, lounastan kivassa bistrossa, rentoudun arboretumissa, kirjoittelen vauvapalstalle.
Et vaikuta erityisen yksinäiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teille jotka kärsitte yksinäisyydestä, vinkkinä mennä mukaan vaikkapa erilaisiin yhdistyksiin. Esim. me kuulumme mielenterveys yhdistykseen josta olemme saaneet paljon peräti ystäviä. Harrastamme siellä sulkapalloa, minigolfia, uimahallia, ulkona syömistä ja vuoden kruunaa kesäretki eripuolelle suomea. Tapaamme myös säännöllisesti jäsenilloissa. Vuosimaksu on vain 15€.
Entä jos on vaan yksinäinen, ei hullu? En usko että siitä syntyy mitään syvällistä kaveruutta jos menee tuollaiseen larppaamaan mt-ongelmaista.
Vierailija kirjoitti:
Itse käyn ystävien luona tai kutsun heitä kylään. Toisinaan mennään kaveriporukalla harrastamaan jotain mukavaa esim. viikonlopuksi lennetään jonnekin Euroopan kaupungeista tai vuokrataan mökki yms. Kyllä sitä yksinkin voi olla kun on koko ajan ystäviä tarvittaessa saatavilla ja aina on joku lähellä, esim. poikaystävä.
Et tainnut ymmärtää kysymystä.
Niissä elämänvaiheissa kun olen ollut yksinäinen, on jotenkin auttanut käyminen isoissa yleisötapahtumissa, se että näkee muita ihmisiä, vaikkei juttelisikaan heidän kanssaan. Se jotenkin tasapainottaa oloa.
Käyn ulkona kävelemässä, käyn tanssimassa ja tanssikursseilla, käyn diskossa ja live-keikoilla, kuuntelen musiikkia kotona, käyn kirjastossa, luen kirjoja, seuraan av-palstaa, hoidan taloyhtiön asioita. Eipä juurikaan ole ollut aikaa tuntea itseään yksinäiseksi vaikka olenkin asunut yksin jo viime vuoden alusta alkaen.
M60
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Käsityöt ja lemmikit. Siinäpä se työn lisäksi elämän sisältö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se lähteminen itsessään on se työläin ja vaikein osuus, koska mieli haraa vastaan. Mutta kun vaan lähtee ihmisten ilmoille tai muualle, vaikkei vähääkään huvita, niin sitten virkistyy pikkuhiljaa.
Tai vähintään jollekin nojatuolimatkalle kannattaa lähteä ja katsoa videoita paikoista, joissa viihtyisi. Sekin jo nostaa mielialaa, vaikka ei ole vielä konkreettisesti mihinkään lähtenyt.
tapaan ystäviä... pelaan kavereiden kanssa... juttelen naapureiden kanssa...
Sinulla ei taida olla harmainta hajua, mitä yksinäisyydellä tarkoitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille jotka kärsitte yksinäisyydestä, vinkkinä mennä mukaan vaikkapa erilaisiin yhdistyksiin. Esim. me kuulumme mielenterveys yhdistykseen josta olemme saaneet paljon peräti ystäviä. Harrastamme siellä sulkapalloa, minigolfia, uimahallia, ulkona syömistä ja vuoden kruunaa kesäretki eripuolelle suomea. Tapaamme myös säännöllisesti jäsenilloissa. Vuosimaksu on vain 15€.
Entä jos on vaan yksinäinen, ei hullu? En usko että siitä syntyy mitään syvällistä kaveruutta jos menee tuollaiseen larppaamaan mt-ongelmaista.
Kun on hyvin vähän sosiaalisia kontakteja niin siihen on usein syynä omat valinnat. Eli ei harrasta mitään sellaista jossa voisi törmätä uusiin ihmisiin eikä liiku ihmisten ilmoilla. Itselläni oli juuri tämä tilanne eron jälkeen.
Kotona istumisen sijaan mukaan sellaiseen harrastukseen tai vapaaehtoistoimintaan jossa voisi tavata uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia. Itse lähdin yhdelle tanssikurssille ja sitä myöten homma lähti käpälästä. Annoin pikkusormen, se vei koko käden.
M60
Kalastelen paljon ja tienaan siinä sivussa rahaa koska ihmiset ostaa kalaa minulta. Minulla on aika paljon vakioasiakkaita ja kun kaupassa joku ahven fileet maksaa 35 euroa kg niin minulta saa 20 eurolla. Kävin myös salilla lähes joka päivä mutta lopetin sen kun aloin kalastaa paljon enemmän. Muuten olen aika paljon kotona. Aamuisin lähden kalaverkot nostamaan ja sitten tule kotiin perkaamaan kalat, siinä voi mennä 4 tuntiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelaan netissä pokeria, palstailen, katon tv;tä ja joskus kaljottelen. Yhtenä päivänä viikossa käyn yhdessä rymässä neljän tunnin ajan höpöttelee työttömien ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä päivät menee oikeastaan vaan liikkuessa. Kävelen paljon ja yritän olla ulkona. Olen työtön joten aikaa on paljon. Nyt pyöräkin on viimein kunnossa ja näin välillä pyöräilen myös. Muuten on sitten oikein käy missään. Opiskeluja välillä etänä teen.
Toisaalta tähän kaikkeen vaikuttaa myös kokemukseni ihmisistä. Olen yksinäinen, mutta kokemukseni jo nuoruudessa niin huonoja, että on vaikeaa enää tutustua kenenkään. Itse kaipaan kyllä erilaista elämää. Nyt päivittäin tulee olo, ettei tämä ole sellaista mitä toivoisin. En halua valittaa, että kyllästynyt olen.
Mä teen samaa, paitsi en opiskele. Oon haavaillut samanlaisesta ulkoilukaverista.
Itsekin välillä ajattelen, että olisi kiva jonkun kanssa kävellä ja pyöräillä. Tämä, kun vastasit viestiini.
Jäi mainitsematta, että elän ns musiikin kautta. Kuuntelen paljon kaikenlaista. Se on minulle myös tärkeää. Muuten tuntuu siltä, että elämässäni vain ulkoilu ja musiikki on ne ainoat asiat joilla on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niissä elämänvaiheissa kun olen ollut yksinäinen, on jotenkin auttanut käyminen isoissa yleisötapahtumissa, se että näkee muita ihmisiä, vaikkei juttelisikaan heidän kanssaan. Se jotenkin tasapainottaa oloa.
Kyllä minäkin välillä piristyn, kun näen ihmisiä jossain. Sitten kuitenkin mietin, että eivät he liity minun elämääni. En kuitenkaan pysty lähestymään ketään tai menemään juttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Juuri nyt paltailen tällä palstalla. - Vaarana tosin on, että koen ja tunnen itseni pian entistäkin yksinäisemmäki. Mutta jos ilahdutan jonkun mieltä ja kerron olevani työtön, niin tarjoan palstan päivystävälle työttömien halveksialle taas mahdollisuuden toteuutata tehtäväänsä ja keksiä minulle ja kaltaislleni mitä mielikuvituksellisempia tapojam joilla voisimme kätsiä ja kokea olomme entistä surkeammaksi ja vastenmielisemmiksi,
Kyllä niitä lukiessa toisinaan yksinäisyys hetkeksi unohtuu kun alkaa ajattelemaan, että pitäiskö ottaa heidän ohjeistaan mallia....
Mutta jos olisin ottanut, niin enpä enää tässä palstailisi vaan olsin luultavammin kuollut jo pois, Tai työllsitänyt terveydenhoitoa kun en olsi onnistunutkaan loukkaamaan jsatuttamaan itseäni niin paljon, etttä olsin saanut riitettyä henkeni pois.
Tämä! Voi luoja miten olen kokenut samoja tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajelen autolla. Käyn uusissa paikoissa ja toisilla paikkakunnilla. Voivat olla kaukanakin.
Minulla sama harrastus 🙂
Tulukee hakee miut mukaan ? Ois ihanaa päästä välillä johonkin kun aina on vaan yksin ja autoakaan ei ole. Ei senpuoleen paljon rahaakaan, mutta jos olette menossa jok tapauksessa niin tulkee hakemmaa :D
Minäkin tykkäisin tälläisestä. Ei ole korttia, eikä autoa. Näin liikkuminen on hieman vaikeaa etenkään jos ei ole ketään, joka ikinä veisi mihinkään.
Selaan päättömästi puhelimella nettiä, katselen reelsejä ja luen samat uutiset kolme kertaa. Käyn lenkillä koiran kanssa, harjaan koiraa, rapsutan koiraa. Käyn ruokakaupassa, teen ruokaa tai leivon. Itkien selaan työpaikkailmoituksia tai koulutuksia. Uppoudun haavemaailmaan ja olen siellä niin kauan kuin mahdollista.
En viihdy pitkiä aikoja yksin, joten teen aktiivisesti töitä sen eteen, ettei tarvi olla paljon yksin. Voisin tehdä 100% etätöitä, mutta teen vain yhden päivän viikossa kotona, saan siis lounasseuraa. Pidän yhteyttä ystäviin, niihinkin, jotka ei itse koskaan soita minulle. Jos joku pyytää minua seuraksi johonkin tapahtumaan, menen aina, vaikka tietäisin, että minut pyydettiin vain koska se ykkösvaihtoehto ei päässyt. Pidän yhteyttä sukulaisiin, soittelen ja kysyn kuulumisia. Tapaan ja pidän yhteyttä säännöllisesti aikuisiin lapsiini. Pyörin treffipalstoilla, viestittelen ja käyn treffeillä. Ja jos alan tapailla, pidän silti yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin.
Aika paljon samoja kuin muillakin, kävelyä, kaupassa käyntiä, pyykin pesua, ruuan laittoa, ja netistä uutisten lukua, ehkä pelaan nettipelejä, sudokua, pasianssia, shanhaita, tuntikausia.
Puhelimessa jaarittelu on minulle pelkkä rasite, tulen lähes 110%:sti kohdeltua nyrkkeilysäkkinä.
Kirkolta toivoisin juttelu paikkaa kahvikupposen äärellä. Ilman, että on kuunneltava jotain esitystä. Aito luonnollinen juttelu ihmisten kanssa livenä kiinnostaa. Lounaatkin olisivat tervetulleita. Niissä vaan on se huono puoli minulle, kun ruoka on turhan epäterveellistä, koska höyrystettyjä kasviksia ei ole saatavana, kovaa rasvaa liikaa.
ihmiset eivät ymmärrettävästi halua seuraani, koska olen liian puhelias karjalainen. Myöskään vapaaehtoistyö ei minua palkitse, koska olen tehnyt sitä liikaakin. Ulkona kävellessä tunnen jonkin sortin yhteyttä muiden ulkoilijoiden kanssa. Kosketusta ja silitystä puuttuu kroonisesti.
Alue: Aihe vapaa
Muuten joo, mutta entäs vastuu ja korvaukset ulkoilutettavasta eläimestä jos jotain tapahtuu? Mua huolettaisi myös että koira olisi huonosti koulutettu ja ehkä aggressiivinen. Näitähän nykyään on.