Millaiseksi ihminen voi parhaimmillaan kasvaa vaikeiden kokemusten jälkeen?

Jos joillakin on elämässä koko ajan ongelmia ja sairastumisia, enpä usko että se tekee hyvää. Vaikka miten olisi jo aiemmin kasvanut. Eli saisi jo elämä voittaa ja rauha.

Vierailija kirjoitti:

Jos joillakin on elämässä koko ajan ongelmia ja sairastumisia, enpä usko että se tekee hyvää. Vaikka miten olisi jo aiemmin kasvanut. Eli saisi jo elämä voittaa ja rauha.

Nyt puhuttiin, että mitä ihmisestä voi parhaimmillaan tulla. Ei näistä, jotka ei kasva vaikeuksista.

Riippuu kokemuksista ja ihmisluonnosta. Minä olin nuorena köyhä ja pienituloinen. Se opetti minut nuukaksi ja säästäväiseksi. Jollekin sairaus opettaa terveellisten elämäntapojen merkityksen. Kolmannelle parisuhteen päättyminen opettaa, ettei mikään ihmissuhde ole itsestäänselvyys, vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Neljäs oppii potkut saatuaan, ettei töistä lintsaaminen kannata.

Ymmärtäväksi ja empaattiseksi.

Voimapankiksi. Hänellä on antaa " voimia" myös lähimmäisilleen.

Hän on kasvanut uskossaan, toivossaan ja rakkaudessaan niin suureksi, että hänellä on antaa niistä toisillekin.

Tällaiset ihmiset toimivatkin vertaistukijoina tai muunlaisina hyväntekijöinä.

He haluavat jakaa toisillekin omaa sisäistä rauhaansa jonka hän on saavuttanut kaikkien ongelmiensa jälkeen.

Tämän rauhan saat kun tulet oikeaan uskoon, Jeesuksen uskoon.

Mielenrauhasi on taattu.

Ihminen voi vuosikymmenten myötä muuttua siten että aina nousee ennemmin tai myöhemmin ylös vaikka tuupataan kumoon. Oppii myös vähitellen pitämään puoliaan.

Mulla oli tarpeeksi vaikea lapsuus ja nuoruus, niin mua ei ole koskaan kiinnostanut riidellä ihmisten kanssa,a

Vahvaksi

Riippuu ihan siitä kuinka pitkälle sitä parantumista jatkaa.

Rikkinäiseksi. Elää elämäänsä hiljaa ja tehottomasti.

Toisesta vaikeudet tekevät empaattisen, toisesta ikuisen valittajan.

Kun on kokenut isoja vaikeuksia, se arki mistä moni valittaisi, tuntuukin tosi helpolta. On tyytyväinen siihen mitä on, mukava ihminen jonka seurassa on helppo olla. 

Näin parhaimmillaan. 

Riippuu niistä koettelemuksista. Jos on liikaa katkeaa se kamelin selkä ja ei pysty kasvamaan lainkaan. Jos koettelemukset ovat sellaisia että niistä on jotenkin mahdollista selvitä, tulee mieleltään ja kehollaan vahvaksi, empatiakyky kasvaa ja kehittyy ns. kuudes aisti eli pystyy havainnoimaan ympäristöään tarkemmin ja ennakoimaan mahdolliset koettelemukset nopeammin kuin muut ja reagoimaan muita nopeammin. Kehittää selviytyjän vaistot.

Vierailija kirjoitti:

Toisesta vaikeudet tekevät empaattisen, toisesta ikuisen valittajan.

No valittaja ei ainakaan oo parasta antia

En sanoisi että vaikeudet itsessään aina varsinaisesti kasvattaisi tai kehittäisi ihmistä. Parhaimmillaan ihminen voi vaikeiden kokemusten jälkeen löytää taas omat keinonsa jatkaa ja elää mielekästä elämää niiden kanssa.

Kaipa se huippu on siinä, että onnistuu elämään jokseenkin tasapainoista elämää ja ei aiheuta ongelmia muille.

Itse koen epäonnistuneeni monessa kohtaa, mutta tyytyväinen olen siitä, että väkivallankierre katkesi minuun. 

Riippuu mm. siitä, millaisia ne vaikeudet ovat, ja miten niistä selviät.

Jos vaikeudet johtuvat siitä, että ihmiset pettävät lupauksensa, ja joudut itse ratkaisemaan ongelmasi, opit tulemaan toimeen ilman muiden apua.

Jos taas vaikeuksien keskellä joku tulee kysymättä auttamaan, ja pelastaa tilanteesi, opit luottamaan ihmisiin, ja jatkossa uskallat pyytää apua jo ennen kuin olet ns. kusessa.

Molemmissa tapauksissa toki parhautta on se, jos opit, että läheisiä kannattaa auttaa silloin, kun ovat avun tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäväksi ja empaattiseksi.

Kyllä. Elämänkokemus tuo näkemystä ja ymmärrystä.

Tunnen kaksi vanhempansa nuorena menettänyttä ihmistä. Toinen on jäänyt jumiin siihen kaikkeen katkeruuteen ja valitusmoodiin, ei kaikesta saamastaan avusta ja tuesta huolimatta ole päässyt eteenpäin, ei näe eikä osaa arvostaa niitä asioita mitkä hänellä on hyvin ja minkä suhteen hän on etuoikeutettu. Omasta mielestään hän on suuri selviytyjä, mutta käytös on lapsellista ja katkeraa. Purkaa oman olonsa muihin ihmisiin.

Toinen taas on kyennyt jatkamaan elämäänsä eikä ole katkeroitunut, vihainen maailmalle tai ilkeä muille. Hän on optimistinen ja ajattelee elämää mahdollisuuksien ja positiivisten asioiden kautta. Hänellä on ilmeisen hyvä resiliessi.

Itsenäiseksi erakoksi.