Mitä tehdä kun 12-vuotiaan kanssa mahdoton tilanne eikä sossutkaan puutu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yrität jutella lapsen kanssa? Ei se nyt varmaan koko ajan ole niin raivopää, ettei mikään juttelu onnistu.

Kysy miltä lapsesta tuntuu, kun koko ajan on riitaa ja vääntöä kaikesta. Kuuntelen ja ymmärrä. Älä provosoidu, jos lapsi puhuu ikävään sävyyn sinusta. Anna vaan olla. Kysy lapselta mitä hän haluaisi muuttaa tilanteessanne, että se olisi mukavampaa. Ja sitten, kun lapsi on saanut kertoa oman puolensa, voit kertoa itse miltä sinusta tuntuu. Mutta älä syyllistä. Sano, että haluat keksiä yhdessä keinot, joilla kaikilla olisi mukavampaa. Mutta se vaatii sitä, että kaikki tekee vähän ikäviä juttuja. Esim. se siivoaminen. Kannattaa varmaan ratkoa noita ongelmia yksi kerrallaan. Sovitte, että jos siivoaminen menee vaikka kuukauden hyvin, saa jonkun palkinnon. Seuraavassa kuussa seuraava ongelma sen siivoamisen lisäksi. Ja sama j

12-vuotiasta on aika vaikea vaan pakottaa. Sen tunteiden validoinnin jälkeen on aika paljon helpompi saada lapseen keskusteluyhteys ja kommunikoida positiiviselta pohjalta. Siivous nyt on kaikkien mielestä perseestä, mutta se pitää tehdä. Sen sijaan, että vaan huutaa lapselle, voi ihan oikeasti toimia paremmin, että kuuntelee lapsen tunteet ja toteaa, ettei itsekään pidä siitä, mutta elämässä nyt pitää tehdä myös epämukavia asioita. Ap:n tapauksessa heillä tuntuu olevan kommunikaatio ihan väärillä raiteilla. Lapsi tuskin tuntee olevansa kauhean rakastettu. Ehkä se kannattaisi korjata ensin ja alkaa vasta sen jälkeen miettimään muuta.

Miten itse aikuisena suhtaudut siihen, että pahimmalta viholliselta vaikuttava ihminen alkaa määräilemään miten elät elämääsi?

Lapsesta huolehtiva vanhempi on lapsen pahin vihollinen? Jos lapsen ajatusmaailma on tuota tasoa, niin lienee varsinkin silloin paras jättää validoinnit vähemmälle, koska niissä lapsen ajatuksissa ei ole oikein mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yrität jutella lapsen kanssa? Ei se nyt varmaan koko ajan ole niin raivopää, ettei mikään juttelu onnistu.

Kysy miltä lapsesta tuntuu, kun koko ajan on riitaa ja vääntöä kaikesta. Kuuntelen ja ymmärrä. Älä provosoidu, jos lapsi puhuu ikävään sävyyn sinusta. Anna vaan olla. Kysy lapselta mitä hän haluaisi muuttaa tilanteessanne, että se olisi mukavampaa. Ja sitten, kun lapsi on saanut kertoa oman puolensa, voit kertoa itse miltä sinusta tuntuu. Mutta älä syyllistä. Sano, että haluat keksiä yhdessä keinot, joilla kaikilla olisi mukavampaa. Mutta se vaatii sitä, että kaikki tekee vähän ikäviä juttuja. Esim. se siivoaminen. Kannattaa varmaan ratkoa noita ongelmia yksi kerrallaan. Sovitte, että jos siivoaminen menee vaikka kuukauden hyvin, saa jonkun palkinnon. Seuraavassa kuussa seuraava ongelma sen siivoamisen lisäksi. Ja sama jatkuu kunnes on rauhoittunut.

En nyt sano, että huonosti käyttäytyvälle lapselle pitäisi

Jos yritän aloittaa keskustelun hänen kanssaan hän lähtee välittömästi pois tilanteesta. Ei ole väliä miten sen aloitan. Yleensä se menee sitten niin että sanon mahdollisimman suoraan ja nopeasti ja silloinkaan ei ole varmaa saako vastauksen. On todellinen onni jos saan. 

Mutta siis keskusteluyhteyttä häneen en enää saa mikä ahdistaa ja suututtaa minua koska olen sanonutkin hänelle ja pistänyt selväksi ettei ole sellaista asiaa mistä ei voisi puhua. Se että hän on vahvatahtoinen hän on myös sulkeutunut. Helpottaisi paljon jos olisi edes vähän avoimempi. Ap