Mitä tehdä kun 12-vuotiaan kanssa mahdoton tilanne eikä sossutkaan puutu?

Jaa-a.

Jos kasvatus on unohtunut, niin voi olla myöhäistä aloittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a.

Jos kasvatus on unohtunut, niin voi olla myöhäistä aloittaa. 

Ei se ole unohtunut. Meille on sattunut poikkeuksellisen kovapäinen lapsi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a.

Jos kasvatus on unohtunut, niin voi olla myöhäistä aloittaa. 

Ei se ole unohtunut. Meille on sattunut poikkeuksellisen kovapäinen lapsi. Ap

Kovapäisenkin lapsen taltuttamiseen on keinoja. Se vaan vaatii sen, että olet oikeasti valmis asettamaan kovan kovaa vastaan ja et suvaitse lapselta auktoriteettisi kyseenalaistamista.

Ei 12 vuotiaalta  kysellä suostumusta hoitoon (siis neuvolaan ,terapeutille tms.) , sinne viedään eikä muu tule kysymykseen, jos aikuiset näin ovat päättäneet.

Näin toimitaan esim kun lapsi pitää viedä vaikka välttämättömään hammashoitoon tai esim  tarvittavaan hoitotoimenpiteeseen. Yllättävän monikin tuon ikäinen vastustelee, mutta lapsen parhaaksi tuossa toimitaan. Siksi hoitoon mennään vaikka kahden aikuisen väkisin viemänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mietitään yhdessä, mitä voisi tehdä. Eli millaisia teidän päivät ovat tämän lapsen kanssa?

Kettuilee varsinkin minulle ihan kaikesta. Ei tarvitse kuin sanoa että siivoa jälkesi niin alkaa niskoittelu ja vedättäminen. Manipulatiivinen käytös, valehtelee kirkkain silmin. Sanoo vastaan, puhuu rumasti, minua halveksien. Ei ole pitkään aikaan ollut positiivisia kokemuksia lapsen kanssa. Ei halua tehdä kanssani mitään eikä viettää aikaa. Ap

Kuulostaa ihan tavalliselta tuon ikäiseltä. Kaikkea ei pidä tuon ikäiseltä ottaa niin tosissaan ja loukkaantua. Vain ne pahimmat jutut pitää karsia.

Meillä on saman ikäinen. Siivoaminen/jälkien korjaus on jatkuvaa vääntöä. Vänkää vastaan joka asiasta. Puhuu ikävään sävyyn välillä. Osa jutuista on ihan hauskoja, kun ei ota itseään niin tosissaan. Sillä lapsella on alkanut murrosikä. On samaan aikaan iso ja pieni. Haluaa itsenäistyä, mutta tarvitsee vanhempia.

Ei siellä sossussakaan ole mitään nappia, josta painamalla lapsi alkaa käyttäytyä. Se pitää ihan itse kasvattaa. Ja onhan se haastavaa. Meillä tyttö on ollut lähes ylikiltti tähän saakka ja nyt murrosikä ainakin alkaa rajusti. Välillä tekisi mieli myydä tuo mummolleen, mutta on sen silti niin rakas.

12v kanssa voi edes jonkinlaista neuvottelua käydä, ehkä hiukan jämäkämpää otetta, olet sentään vanhempi. Pyydä lastensuojelusta henkilö kotikäynnille, kyllä heidän on autettava, ainakin neuvoja. Ehkä nuori silloin ymmärtää asian vakavuuden. 

Vierailija kirjoitti:

'Mitä teidän rangaistukset ovat? Ja edelleen, mitä apua sinä toivot sossusta tähän? Sinällään en ole kovin yllättynyt siitä, ettei lapsi kiinnostu siivouksesta.'

Pahin rangaistus on että puhelin otetaan pois mutta silloin lapsi on täysi hermoraunio, toimeton ja vihaa täynnä. Silloin tekee kaikkensa että meillä vanhemmilla olisi myös paha päivä. Vaadin että siivoaa jälkensä koska heittelee roskka sinne tänne eikä välitä. Roskikseen ei ne mene. Ap

Minusta kuulostaa siltä, että vaan tappelette ja riehutte ja lopulta kuitenkin annatte periksi. Onnea valitsemallanne tiellä.

Meillä tuon ikäinen vihaa siivoamista, mutta sääntö on, että kerran viikossa pitää siivota huone ja korjata muualta kodista omat tavarat paikoilleen. Se päivä on yleensä sunnuntai. Aamupalan jälkeen lukitsen puhelimen ruutuajan ja sen saa takaisin vain, kun hommat on hoidettu. Muita kotitöitä varten en lukitse ruutuaikaa, ellei mene vitkutteluksi ja vänkäämiseksi. Yleensä tämä on riittävä keino ja hommat hoituu. Ei nyt ilman narinaa ja valitusta, mutta hoituu kuitenkin.

Jos ilman puhelinta olo vaikuttaa teidän lapseen noin paljon, saattaisi olla hyvä olla vaikka parikin viikkoa kokonaan ilman. Kuulostaa pahalta riippuvuudelta. 

Sanokaa lapselle että jos ei ala kotonaan käyttäytymään ihmisiksi, harkitsette sijoitukseen antamista. Kyllä vanhempienkin jaksamisella on rajansa.

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa lapselle että jos ei ala kotonaan käyttäytymään ihmisiksi, harkitsette sijoitukseen antamista. Kyllä vanhempienkin jaksamisella on rajansa.

Ei ikinä uhkailla sijoitukseen laittamisella. Muistan ikuisesti sen hylätyksi ja vihatuksi tunnetun olon, kun äitini uhkasi laittaa minut jonnekin lastenkotiin, kun olin aika karsea teini. Se uhkailu sai oloni tuntumaan vieläkin kamalammalta ja tunsin itseni ulkopuoliseksi, ei rakastetuksi. Silloin aloin käyttäytyä vielä huonommin, kun oloni paheni entisestään. Olisin toivonut turvaa, en huutoa ja uhkailua. En ole edelleenkään hyvissä väleissä äitini kanssa sen takia, miten murrosiässä minua kohteli. 

Kuulostaa, että olette täysin kädettömiä kasvattajia ja myös kyvyttömiä pitämään rajoja ja sietämään lapsen vastaan sanomista. Mitä jos itse ensin ottaisitte oikeasti sen vanhemman roolin? Ei sossu tule apuun, kun ette itse jaksa kasvattaa tai siedä murrosikäisen tunteita.

Tiedän tuon ikäisiä, jotka karkaa ostarille hengaamaan vanhempien miesten kanssa ja kokeilemaan päihteitä. Teidän ongelmat ratkeaa todennäköisesti sillä, että te alatte olla vanhempia. Kannattaa olla kiitollinen, kun asiat voisi olla paljon huonomminkin. 

Kaivakaa auktoriteettiä itsestänne tai älkää hankkiko lapsia ollenkaan, jooko. Kyllä nyt omaa lasta pitää pystyä kasvattamaan, lopettakaa se lässyttäminen ja kaverina oleminen ja olkaa vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Ei 12 vuotiaalta  kysellä suostumusta hoitoon (siis neuvolaan ,terapeutille tms.) , sinne viedään eikä muu tule kysymykseen, jos aikuiset näin ovat päättäneet.

Näin toimitaan esim kun lapsi pitää viedä vaikka välttämättömään hammashoitoon tai esim  tarvittavaan hoitotoimenpiteeseen. Yllättävän monikin tuon ikäinen vastustelee, mutta lapsen parhaaksi tuossa toimitaan. Siksi hoitoon mennään vaikka kahden aikuisen väkisin viemänä.

Jos lapsella on esim. nepsy-piirteisyyttä, ei väkisin vieminenkään välttämättä onnistu. Eikä tuon ikäistä enää ihan oikeasti voi väkisin repimällä tai kantamalla mihinkään viedä. Voi olla jo niin vahvakin, että siitä ei tule mitään. Niiden jotka eivät ole kohdanneet tällaista vastustusta voi olla mahdotonta ymmärtää, millaista se on. 12-vuotias voi valitettavasti myös jo kieltää terveystietojensa luovuttamisen vanhemmille ja kieltäytyä siitä terapiasta tms. jos sellaista jostain ihmeen kaupalla saisikin. Toivon, että ap:n lapsella on kyse vain murrosiästä, sillä jos mukana on diagnosoimatonta nepsyyttä, on tilanne todella hankala, kun lapsi ei ole yhteistyökykyinen. 

Tosirakkaus sulattaa jäisen sydämen. Frozen on ihan oikeassa. Ihan sama kuinka hirveä päivä meillä on ja kuinka paljon tyttö on kiukutellut ja teiniriehunut sinä päivänä, muistan joka päivä sanoa, että rakastan lastani ja hän on tärkeä ja arvokas. Sitä en kiellä etteikö teini-ikä vaatisi vanhemmilta vähän huumorintajua ja todella pitkää pinnaa. Mutta kannattaa muistaa, että sinä olet se aikuinen ja sinun pitäisi olla se peruskallio, johon lapsi voi nojata ja joka ei murene, vaikka ympärillä jyrisisi millainen teiniraivo.

Omista teinivuosista muistan vain sen miten turvaton olo oli, kun tuntui, ettei kukaan rakasta. Meillä oli äidillä omat vaihdevuodet samaan aikaan ja meno oli välillä aika hurjaa. Äitini on myös luonteeltaan marttyyri, joten sen sijaan, että olisi ollut aikuinen hän syyllisti minua kaikesta. Aina. 

Sen jälkeen kun perinteinen kasvatus kiellettiin, on kasvatusongelmia alettu ratkoa ensi sijassa lastensuojelun avulla. Lasuista, sijoituksista, huostaamisesta ja muista lastensuojelun käsitteistä on tullut lastenkin arkisanastoa. Vielä meidän vanhempien omassa lapsuudessa lastensuojelu oli useimmille kaukainen asia, ja esimerkiksi lastenkotien ajateltiin olevan ensi sijassa orpoja varten, mutta sittemmin todellisuus on muuttunut täysin.

Mitä jos yrität jutella lapsen kanssa? Ei se nyt varmaan koko ajan ole niin raivopää, ettei mikään juttelu onnistu.

Kysy miltä lapsesta tuntuu, kun koko ajan on riitaa ja vääntöä kaikesta. Kuuntelen ja ymmärrä. Älä provosoidu, jos lapsi puhuu ikävään sävyyn sinusta. Anna vaan olla. Kysy lapselta mitä hän haluaisi muuttaa tilanteessanne, että se olisi mukavampaa. Ja sitten, kun lapsi on saanut kertoa oman puolensa, voit kertoa itse miltä sinusta tuntuu. Mutta älä syyllistä. Sano, että haluat keksiä yhdessä keinot, joilla kaikilla olisi mukavampaa. Mutta se vaatii sitä, että kaikki tekee vähän ikäviä juttuja. Esim. se siivoaminen. Kannattaa varmaan ratkoa noita ongelmia yksi kerrallaan. Sovitte, että jos siivoaminen menee vaikka kuukauden hyvin, saa jonkun palkinnon. Seuraavassa kuussa seuraava ongelma sen siivoamisen lisäksi. Ja sama jatkuu kunnes on rauhoittunut.

En nyt sano, että huonosti käyttäytyvälle lapselle pitäisi vaan lässyttää, mutta helpommalla varmasti pääsee, jos validoi lapsen tunteet ja fiilikset ja osoittaa ymmärtävänsä. Mikään naama punaisena huutaminen tuskin toimii, kun toinen laittaa ihan periaatteesta vastaan kaikessa. Silloin se aiheuttaa vaan ja ainoastaan vastareaktion.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yrität jutella lapsen kanssa? Ei se nyt varmaan koko ajan ole niin raivopää, ettei mikään juttelu onnistu.

Kysy miltä lapsesta tuntuu, kun koko ajan on riitaa ja vääntöä kaikesta. Kuuntelen ja ymmärrä. Älä provosoidu, jos lapsi puhuu ikävään sävyyn sinusta. Anna vaan olla. Kysy lapselta mitä hän haluaisi muuttaa tilanteessanne, että se olisi mukavampaa. Ja sitten, kun lapsi on saanut kertoa oman puolensa, voit kertoa itse miltä sinusta tuntuu. Mutta älä syyllistä. Sano, että haluat keksiä yhdessä keinot, joilla kaikilla olisi mukavampaa. Mutta se vaatii sitä, että kaikki tekee vähän ikäviä juttuja. Esim. se siivoaminen. Kannattaa varmaan ratkoa noita ongelmia yksi kerrallaan. Sovitte, että jos siivoaminen menee vaikka kuukauden hyvin, saa jonkun palkinnon. Seuraavassa kuussa seuraava ongelma sen siivoamisen lisäksi. Ja sama jatkuu kunnes on rauhoittunut.

En nyt sano, että huonosti käyttäytyvälle lapselle pitäisi vaan lässyttää, mutta helpommalla varmasti pääsee, jos validoi lapsen tunteet ja fiilikset ja osoittaa ymmärtävänsä. Mikään naama punaisena huutaminen tuskin toimii, kun toinen laittaa ihan periaatteesta vastaan kaikessa. Silloin se aiheuttaa vaan ja ainoastaan vastareaktion.

Kun ei haluta pakottaa lasta, niin vaihtoehdoksi jää vain joko "lapsen tunteiden validointi" tai sitten pää punaisena huutaminen.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini päätyi psykiatriselle suunnilleen tuon ikäisenä kun ei pärjännyt isovanhempiensa huollettavana. Hän tosin oli jo sossulan asiakas.

Mulla on Kela Platinum...

Lähetä kesäksi maatilalle töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yrität jutella lapsen kanssa? Ei se nyt varmaan koko ajan ole niin raivopää, ettei mikään juttelu onnistu.

Kysy miltä lapsesta tuntuu, kun koko ajan on riitaa ja vääntöä kaikesta. Kuuntelen ja ymmärrä. Älä provosoidu, jos lapsi puhuu ikävään sävyyn sinusta. Anna vaan olla. Kysy lapselta mitä hän haluaisi muuttaa tilanteessanne, että se olisi mukavampaa. Ja sitten, kun lapsi on saanut kertoa oman puolensa, voit kertoa itse miltä sinusta tuntuu. Mutta älä syyllistä. Sano, että haluat keksiä yhdessä keinot, joilla kaikilla olisi mukavampaa. Mutta se vaatii sitä, että kaikki tekee vähän ikäviä juttuja. Esim. se siivoaminen. Kannattaa varmaan ratkoa noita ongelmia yksi kerrallaan. Sovitte, että jos siivoaminen menee vaikka kuukauden hyvin, saa jonkun palkinnon. Seuraavassa kuussa seuraava ongelma sen siivoamisen lisäksi. Ja sama jatkuu kunnes on rauhoittunut.

En nyt sano,

Kun ei haluta pakottaa lasta, niin vaihtoehdoksi jää vain joko "lapsen tunteiden validointi" tai sitten pää punaisena huutaminen.

 

12-vuotiasta on aika vaikea vaan pakottaa. Sen tunteiden validoinnin jälkeen on aika paljon helpompi saada lapseen keskusteluyhteys ja kommunikoida positiiviselta pohjalta. Siivous nyt on kaikkien mielestä perseestä, mutta se pitää tehdä. Sen sijaan, että vaan huutaa lapselle, voi ihan oikeasti toimia paremmin, että kuuntelee lapsen tunteet ja toteaa, ettei itsekään pidä siitä, mutta elämässä nyt pitää tehdä myös epämukavia asioita. Ap:n tapauksessa heillä tuntuu olevan kommunikaatio ihan väärillä raiteilla. Lapsi tuskin tuntee olevansa kauhean rakastettu. Ehkä se kannattaisi korjata ensin ja alkaa vasta sen jälkeen miettimään muuta.

Miten itse aikuisena suhtaudut siihen, että pahimmalta viholliselta vaikuttava ihminen alkaa määräilemään miten elät elämääsi?

Vierailija kirjoitti:

Opettele kasvattamaan lastasi. Sinä hänet tähän maailmaan hankit, sinun vastuusi opetella olemaan vanhempi hankkimallesi jälkikasvulle. Et voi ulkoistaa kasvatusta, vaikka kivalta/helpolta vaihtoehdolta tuntuisikin.

Joo. Sukulaispojat tuollaisia. Vanhemmat uraohjuksia. Lapset heti päiväkotiin, aina kauhea kiire. Tai oikeastaan "kiire". Olen tajunnut, että ongelmien syy on se, ettei lapsia ole koskaan varsinaisesti kasvatettu mitenkään. Ei opetettu, mikä on oikein tai väärin. Lapset ovat olleet siinä sivussa. Nyt on vaikea tehdä enää mitään asian korjaamiseksi.

Ap voisi pistää vaikka itseltään ensin ruutu- ja tv- ajan minimiin.