Tutkimus: Äitiys tekee naisista tylsempiä "Sosiaalinen vetovoima romahtaa ensimmäisen lapsen jälkeen"
Tuli vastaan artikkeli brittitutkimuksesta, jossa väitettiin että naiset menettävät sosiaalista kiinnostavuuttaan jopa 70 % lapsen saamisen jälkeen. Siis ei pelkästään ulkonäkö, vaan persoonallisuus, uteliaisuus ja yleinen kiinnostavuus muiden silmissä romahtavat.
Oli kuulemma mitattu keskustelunaiheiden vaihtelua, huumorintajua, ajankohtaisuutta ja spontaaniutta. Tulokset:
- Ennen lapsia: eläväisiä, uteliaita, keskustelut lentää
- Lapsen jälkeen: kalsaripyykkiä, taaperon pieruhuumoria ja vertaistukiryhmäahdistusta
Ja kun miettii omaa tuttavapiiriä, niin huh huh. Osui ja upposi. Yksi ystävä oli vielä muutama vuosi sitten kiinnostava, skarppi ja hauska. Nyt koko elämä pyörii vauvankakan ja tarhakavereiden draaman ympärillä. Ei enää elokuvia, ei matkoja, ei keskustelua mistään muusta kuin lapsesta.
Eikö ole huolestuttavaa, että äitiys ei enää tee naisista vahvoja vaan tasapaksuja, aliravittuja ja ahdistuneita kahvitäriseviä zombinaisia, jotka toistaa Me Naisten artikkeleitä kuin mantraa?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Eikös tämä ole ihan normaali ja päivänselvä asia. Samoin käy kyllä myös miehille, varsinkin sellaisille joita se perhe-elämä kiinnostaa. Kaikki lähipiirini nuoret isät ovat ihan kiinni kotielämässä, ei heitä saa enää harrastuksiin mukaan tai yksille. Illanvietoissa puhutaan lapsista.
Minulla lähipiirissä perheelliset miehet ovat aina ensimmäisenä haluamassa illanviettoihin äijäporukalla ja vetää perseet olalle. Ei se perhe-elämä aina niin auvoista tunnu olevan heillä. Ja eniten juuri heillä tulee näitä kännisiä ylilyöntejä.
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Linkki tutkimukseen tai muuten ei ole uskottava aloitus.
Intersektionaalista marxilaista postmodernia pseudotiedettä. Tehdään tutkimus, jonka lopputulos on selvillä jo ennen tutkimuksen aloittamista. Kyse on äärivasemmistolaisesta politiikasta, millä muokataan ihmisten ajatuksia. Kaikki mikä tuhoaa vanhaa maailmaa kelpaa näille uusmarxilaisille. Esim. Tässäkään tutkimuksessa ei nähdä kokonaisuutta, vaan todellisuudesta on otettu fragmentti, pieni pala, joka sopii narratiiviin ja agendaan. Totta helvetissä naisen sosiaalinen kanssakäyminen ja kiinnostus muuttuu, kun hän saa lapsen, se on fysiologinen välttämättömyys, niin käy myös isälle. Vastasyntyneen hoitaminen ei ole osapäivähommaa. Tutkimus ei tietenkään kerro mitä sisältöä elämään äitiys ja perheen perustaminen tuo ja onko sosiaalisen elämän muutos niin suuri uhraus, että lapsi koetaan virheeksi.
Marxilaisen intersektionaalisen ideologian seuraukset yliopistoissa ovat karmeat. Ideologiasta tuli uskonto ja sanelija, professorit ovat olleet täysin kykenemättömiä taistelemaan totuuden puolusta. Muutamassa vuosikymmenessä koko länsimainen tiede ja tutkimus korruptoitui valehtelemaan itselle, opiskelijoille ja yhteiskunnalle. Romahdus on niin suuri, ettei sen korjaaminen ole pian enää mahdollista.
Jaa, itsellä käynyt toisinpäin. Nuorena ei juuri kukaan mies ollut kiinnostunut. Nyt, naimisissa olevana kolmen lapsen äitinä, miehet hakeutuvat jatkuvasti seuraani ja pyytävät kahville. Ehkä hehkun jotain äidillistä, hoivaavaa energiaa? Jotkut miehet jopa ilmaisseet "haluavansa syliin"...
Kyllä. Kaverilla oli elämää ennen lasta. Sääli. Nykyään yh-äidin elämää. N30
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itsellä käynyt toisinpäin. Nuorena ei juuri kukaan mies ollut kiinnostunut. Nyt, naimisissa olevana kolmen lapsen äitinä, miehet hakeutuvat jatkuvasti seuraani ja pyytävät kahville. Ehkä hehkun jotain äidillistä, hoivaavaa energiaa? Jotkut miehet jopa ilmaisseet "haluavansa syliin"...
Se ei välttämättä liity äitiyteen, vaan naiseuteen. Ei teinit kaikkia kiinnosta.
Laita linkki tutkimukseen, niin katsotaan mitä se pitää sisällään.
Itse tein väikkäriä raskaus- ja vauva-aikana. Oli vaunukävelyitä ja istuskelua kahvilassa vasta myöhemmin, kun seuraava ystävä sai esikoisensa (olin ystäväpiirini eka). Olin vauvan lapsen kanssa kotiäitinä käytännösä, koska yliopistolla oli tuntiopen virka, johon kuului muutama luento ja tentaattorina oleminen (sain vastaukset postissa ja lähetin arvosanat kotoa laitokselle) eli ei vakityötä.
Vauva on uusi juttu, lapsen kasvaminen on uusi elämänvaihe, joten lapsettomat kaverit jäävät pikkuhiljaa lasten kasvaessa loitommas ystäväpiiristä. Kiinnostuksenaiheet ovat erilaiset, aloitus kertonee siitä. Mutta osa näistä lapsettomista tekee lapsen vasta nelikymppisenä. Näin ainakin kävi tuolle yhdelle, joka omasta elämästäni tuolloin jäi vähitellen syrjään. Hän teki lapsen tietääkseni yksin, lapsen isä asuu toisella puolella maapalloa ja molemmat ovat aika erikoisia ja nerokkaita ihmisiä tyyliin Elon Musk. Hajatietoja olen lapsestakin kuullut, hänellä oli kyllä todella erikoinen lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itsellä käynyt toisinpäin. Nuorena ei juuri kukaan mies ollut kiinnostunut. Nyt, naimisissa olevana kolmen lapsen äitinä, miehet hakeutuvat jatkuvasti seuraani ja pyytävät kahville. Ehkä hehkun jotain äidillistä, hoivaavaa energiaa? Jotkut miehet jopa ilmaisseet "haluavansa syliin"...
Se ei välttämättä liity äitiyteen, vaan naiseuteen. Ei teinit kaikkia kiinnosta.
Luulen, että äitiys on tehnyt minusta naisellisemman, tai ainakin syventänyt naiseuttani.
No joo, netissä nyt vaan on inessä sellanen MILF ilmiö. Käykääpä kattomassa. Ehkä tutkimuksen tekijätkin olisivat voineet tutustua ;). Niin että yleistetään vaan tieteen nimissä. (Kyllä vain, tämä viimeinen lause oli sarkasmia.)
"Marxilaisen intersektionaalisen ideologian seuraukset yliopistoissa ovat karmeat. Ideologiasta tuli uskonto ja sanelija, professorit ovat olleet täysin kykenemättömiä taistelemaan totuuden puolusta. Muutamassa vuosikymmenessä koko länsimainen tiede ja tutkimus korruptoitui valehtelemaan itselle, opiskelijoille ja yhteiskunnalle. Romahdus on niin suuri, ettei sen korjaaminen ole pian enää mahdollista. "
Noinko sinulle on isot pojat netissä kertoneet? No minulla on kaksi poikaa parhaillaan yliopistossa ja ihan mielenkiinnosta olen kysynyt että näkyykö siellä jotenkin woke tai muut nykypäivän ideologiat. Ja vastaus on aina että ei kyllä arjessa yhtään mitenkään. Muutama aktivisti järjestää joskus jossain jotain tempauksia mutta mitään sen kummempaa ei tapahdu. Valtava enemmistö opiskelee siellä eikä ole tekemässä politiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itsellä käynyt toisinpäin. Nuorena ei juuri kukaan mies ollut kiinnostunut. Nyt, naimisissa olevana kolmen lapsen äitinä, miehet hakeutuvat jatkuvasti seuraani ja pyytävät kahville. Ehkä hehkun jotain äidillistä, hoivaavaa energiaa? Jotkut miehet jopa ilmaisseet "haluavansa syliin"...
Se ei välttämättä liity äitiyteen, vaan naiseuteen. Ei teinit kaikkia kiinnosta.
Luulen, että äitiys on tehnyt minusta naisellisemman, tai ainakin syventänyt naiseuttani.
Tai sitten vaan ikääntyminen.
Kyllä tämä totta on, mutta häiritsee ilmiön rajaaminen pelkästään naisiin. Miehille käy aivan sama, erityisesti niille miehille jotka ottavat kunnolla vastuuta lasten hoidosta ja kasvatuksesta.
Syykin on selvä. Lasten hoito ja kasvatus on todella mittava urakka joka syö vanhempien resursseja kokonaisvaltaisesti: aikaa, rahaa ja erityisesti huomiota. Totta kai se, mihin päivittäinen huomio suuntautuu, vaikuttaa ihmisen aivoihin ja ajatusmaailmaan.
Olen itse vapaaehtoisesti lapseton ja erosimme tämän takia pitkäaikaisen kumppanini kanssa, koska hän halusi ehdottomasti lapsia. Ex on älykäs ja empaattinen, aikaansaava ihminen. Olemme edelleen hyviä ystäviä. Lapset saatuaan hänestä tuli selvästi tylsempää seuraa. Kognitiivisesti haastavista aiheista keskustelu ei onnistu samaan tapaan kuin ennen. Ja se on hyvä asia, koska se tarkoittaa että se kognitiivinen kapasiteetti käytetään nyt lasten hyödyksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itsellä käynyt toisinpäin. Nuorena ei juuri kukaan mies ollut kiinnostunut. Nyt, naimisissa olevana kolmen lapsen äitinä, miehet hakeutuvat jatkuvasti seuraani ja pyytävät kahville. Ehkä hehkun jotain äidillistä, hoivaavaa energiaa? Jotkut miehet jopa ilmaisseet "haluavansa syliin"...
Se ei välttämättä liity äitiyteen, vaan naiseuteen. Ei teinit kaikkia kiinnosta.
Luulen, että äitiys on tehnyt minusta naisellisemman, tai ainakin syventänyt naiseuttani.
Tai sitten vaan ikääntyminen.
No ainakaan ulkoisesti ei ole tullut naisellisempia muotoja, koska painan saman verran kuin ennen lapsia.
Toimittelijalla oli kasvukriisi ja moderni yksinäisyyden kokemus.
This took me by surprise. While I had a supportive partner and co-parent, family and friends, access to a library and baby groups, and a tendency towards introversion, the isolated arrangement of modern motherhood was a shock. One study found that more than a third of new mothers in the UK spend eight hours a day alone with their babies, and this was often the case for me.
My baby was spectacular, as they all are, but not talking to adults for hours at a time, most days of the week, was a peculiar experience. It gnawed at me. I lost social skills and confidence. I fell silent and, for a while, withdrew. I struggled to ask for, or accept, help. I didnt know how to talk about the chaos of childbirth, the effect on my body and mind which Im sure contributed to periods of depression and anxiety.
https://www.theguardian.com/lifeandstyle/article/2024/aug/21/it-felt-sh…
Vierailija kirjoitti:
"Marxilaisen intersektionaalisen ideologian seuraukset yliopistoissa ovat karmeat. Ideologiasta tuli uskonto ja sanelija, professorit ovat olleet täysin kykenemättömiä taistelemaan totuuden puolusta. Muutamassa vuosikymmenessä koko länsimainen tiede ja tutkimus korruptoitui valehtelemaan itselle, opiskelijoille ja yhteiskunnalle. Romahdus on niin suuri, ettei sen korjaaminen ole pian enää mahdollista. "
Noinko sinulle on isot pojat netissä kertoneet? No minulla on kaksi poikaa parhaillaan yliopistossa ja ihan mielenkiinnosta olen kysynyt että näkyykö siellä jotenkin woke tai muut nykypäivän ideologiat. Ja vastaus on aina että ei kyllä arjessa yhtään mitenkään. Muutama aktivisti järjestää joskus jossain jotain tempauksia mutta mitään sen kummempaa ei tapahdu. Valtava enemmistö opiskelee siellä eikä ole tekemässä politiikkaa.
Se on opetussuunnitelmissa, painotuksissa ja linjanvedoissa.
Vierailija kirjoitti:
"Marxilaisen intersektionaalisen ideologian seuraukset yliopistoissa ovat karmeat. Ideologiasta tuli uskonto ja sanelija, professorit ovat olleet täysin kykenemättömiä taistelemaan totuuden puolusta. Muutamassa vuosikymmenessä koko länsimainen tiede ja tutkimus korruptoitui valehtelemaan itselle, opiskelijoille ja yhteiskunnalle. Romahdus on niin suuri, ettei sen korjaaminen ole pian enää mahdollista. "
Noinko sinulle on isot pojat netissä kertoneet? No minulla on kaksi poikaa parhaillaan yliopistossa ja ihan mielenkiinnosta olen kysynyt että näkyykö siellä jotenkin woke tai muut nykypäivän ideologiat. Ja vastaus on aina että ei kyllä arjessa yhtään mitenkään. Muutama aktivisti järjestää joskus jossain jotain tempauksia mutta mitään sen kummempaa ei tapahdu. Valtava enemmistö opiskelee siellä eikä ole tekemässä politiikkaa.
Ovat jäsenenä feministisessä ylioppilaskunnassa eivätkä huomaa mitään. Niinpä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itsellä käynyt toisinpäin. Nuorena ei juuri kukaan mies ollut kiinnostunut. Nyt, naimisissa olevana kolmen lapsen äitinä, miehet hakeutuvat jatkuvasti seuraani ja pyytävät kahville. Ehkä hehkun jotain äidillistä, hoivaavaa energiaa? Jotkut miehet jopa ilmaisseet "haluavansa syliin"...
Se ei välttämättä liity äitiyteen, vaan naiseuteen. Ei teinit kaikkia kiinnosta.
Luulen, että äitiys on tehnyt minusta naisellisemman, tai ainakin syventänyt naiseuttani.
Tai sitten vaan ikääntyminen.
No ainakaan ulkoisesti ei ole tullut naisellisempia muotoja, koska painan saman verran kuin ennen lapsia.
Naisen keho on rakentunut, muovautunut ja elänyt. Teinin ei. Usein naiset ovat myös jo itsenäisempiä, omaa oman identiteetin ja epävarmuus on jäänyt pois. Helpompi lähestyä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä totta on, mutta häiritsee ilmiön rajaaminen pelkästään naisiin. Miehille käy aivan sama, erityisesti niille miehille jotka ottavat kunnolla vastuuta lasten hoidosta ja kasvatuksesta.
Syykin on selvä. Lasten hoito ja kasvatus on todella mittava urakka joka syö vanhempien resursseja kokonaisvaltaisesti: aikaa, rahaa ja erityisesti huomiota. Totta kai se, mihin päivittäinen huomio suuntautuu, vaikuttaa ihmisen aivoihin ja ajatusmaailmaan.
Olen itse vapaaehtoisesti lapseton ja erosimme tämän takia pitkäaikaisen kumppanini kanssa, koska hän halusi ehdottomasti lapsia. Ex on älykäs ja empaattinen, aikaansaava ihminen. Olemme edelleen hyviä ystäviä. Lapset saatuaan hänestä tuli selvästi tylsempää seuraa. Kognitiivisesti haastavista aiheista keskustelu ei onnistu samaan tapaan kuin ennen. Ja se on hyvä asia, koska se tarkoittaa että se kognitiivinen kapasiteetti käytetään nyt lasten hyödyksi!
Voi ristus mitä tuubaa. Tässä on kasvatettu miehen kanssa 3 lasta aikuisiksi ja samaan aikaan edetty kumpikin omalla urallamme. Että se siitä kognitiivisesta tuubasta mitä kirjoitit
Tjaa, aika yksipuolinen näkökanta. Minulla on kaksivuotias lapsi, ja elämässäni on paljon muutakin kuin hän: kaverien tapaamista, omia harrastuksia, elokuvia, lukuisia mielenkiinnon kohteita. Kun tapaan kavereita, puhun mieluusti kaikesta muusta mahdollisesta kuin lapsestani ja hänen pottaharjoittelustaan. Toki lapsen asiat menevät pääasiassa omieni edelle, mutta senhän pitäisi olla vanhempana itsestään selvää.
Ja jos äitien elämä vauvan tai pikkulapsen ympärillä pyöriikin, niin se on aika lyhyt ajanjakso. Moni tuntuu unohtavan, ettei ne lapset kauan pieniä ole.
Vierailija kirjoitti:
Toimittelijalla oli kasvukriisi ja moderni yksinäisyyden kokemus.
This took me by surprise. While I had a supportive partner and co-parent, family and friends, access to a library and baby groups, and a tendency towards introversion, the isolated arrangement of modern motherhood was a shock. One study found that more than a third of new mothers in the UK spend eight hours a day alone with their babies, and this was often the case for me.
My baby was spectacular, as they all are, but not talking to adults for hours at a time, most days of the week, was a peculiar experience. It gnawed at me. I lost social skills and confidence. I fell silent and, for a while, withdrew. I struggled to ask for, or accept, help. I didnt know how to talk about the chaos of childbirth, the effect on my body and mind which Im sure contributed to periods of depression and anxiety.
Minulla oli ystävä, jonka kokemus äitiyslomasta oli juuri tuollainen, vaikka hän oli innokas kahviloissa istuja ja vaunukävelytreffien järjestäjä. Hän ei malttanut olla kotona koko äitiyslomaa, vaan meni töihin. Levottomuus ja ahdistus nousee varmasti syvemmältä kuin nykyhetkestä. Vanhemmaksi tuleminen nostaa pintaan omat vaikeudet objektisuhteissa. Vauvalle se, että hänen olemuksestaan ja kehityksestään nautitaan ja että sitä peilataan, on kirjaimellisesti elintärkeää, joten jos siihen ei pysty eikä saa apua, on parempi, että kykenevämpi hoitaa lasta. Isä tai sukulainen, lastenhoitajakin käy kuten kävi ystäväni tapauksessa. Se on oikeastaan perinteinen ratkaisu, ovathan esimerkiksi omat isovanhempani äidin puolella lastenhoitajien hoitamia. Vanhempia käteltiin illallisen aluksi.
Ja punaviinin litkiminen milloin Italiassa, milloin Espanjassa.