Haluaisin erota kirkosta!

Aattelin et ihan asiallista maksaa kirkollisveroa kun käydään srk:n kerhoissa ja tekeehän kirkko paljon "sosiaalityötä". Jumalaan mun on mahdotonta uskoa. Miten kukaan jonka pitäisi olla kaikkivaltias ja hyvä antaa niin monen pahan asian tapahtua (esim. sairaudet jne. jotka tuskin on "saatanasta") tai kostaa esi-isien tekoja kolmanteen polveen. Tuossa on mielestäni kestämätön ristiriita, jos siis on kaikkivaltias niin ei ole hyvä ja jos on hyvä niin ei ole kaikkivaltias..

Mulla toisinpäin: en usko jumalaan mutta kuulun kirkkoon :D Aattelin et ihan asiallista maksaa kirkollisveroa kun käydään srk:n kerhoissa ja tekeehän kirkko paljon "sosiaalityötä". Jumalaan mun on mahdotonta uskoa. Miten kukaan jonka pitäisi olla kaikkivaltias ja hyvä antaa niin monen pahan asian tapahtua (esim. sairaudet jne. jotka tuskin on "saatanasta") tai kostaa esi-isien tekoja kolmanteen polveen. Tuossa on mielestäni kestämätön ristiriita, jos siis on kaikkivaltias niin ei ole hyvä ja jos on hyvä niin ei ole kaikkivaltias..

Mainitsemasi teodikean ongelman: Jumalan kaikkivaltiuden ja hyvyyden ristiriita on askarruttanut aika montaa muutakin sukupolvea ennen meitä. Siihen ei ole olemassa vastausta! Ainoa, joka vastauksen voisi antaa, on Jumala itse. Ehkä tämäkin kuten monet muut ihmismielelle käsittämättömät yhtälöt ratkeavat ajan päätyttyä eli kuoleman verhon toisella puolen.

Asiaa voi kuitenkin älyllisesti pyöritellä eri kantilta. Yksi vastakysymys on: millainen olisi ylipäätään maailma, jossa ei olisi mitään kärsimystä? Miksi Jumala on luonut sellaisen maailman, missä on sairautta ja kuolemaa? Miksi eläimet syövät toisiaan, miksi maapallo on luotu niin natisevaksi, että tulee maanjäristyksiä jne.? Miks ihmisille on annettu niin paljon valtaa, että ihminen voi tehdä moraalisia valintoja? Miksi tämä maailma ei ole sellainen paratiisi ja taivas, missä ei ole mitään kipua ja tuskaa, ei nälkää, sotia, ihmisen itsensä aiheuttamaa pahuutta, epidemioita tai mitään elämän suloa häiritseviä tekijöitä?

Itse kuulun kirkkoon, koska haluan pohtia näitä kysymyksiä yhdessä toisten kanssa ja löytää lohtua lohdottomuuteen, siihen joskus henkilökohtaisesti kipeään tosiasiaan, ettei ole vastauksia, ei ainakaan helppoa, nopeita, yksinkertaisia, kaikille yleisiä.

Oletko itse uskova? Mitä sinulle tarkoittaa "olla uskova"? Mitä sinulle tarkoittaa "kirkko" ja "kirkkoon kuuluminen"?



Mikä merkitys sinulle on kysymilläsi asioilla?



Anteeksi, etten lähde vastaamaan kysymyksiisi, mutta minusta kuulostaa siltä, että etsit nyt nopeita, ulkoapäin tulevia ohjeita siitä, mitä sinun tulisi itse tykönäsi punnita ja pohtia.



Ja anteeksi brutaali vertaukseni, mutta kyselystäsi tulee mieleen tilanne, missä joku netistä etsisi tietoa "mietin kohdun poistoa - haluaisin kuulla mielipiteitä teiltä, joilta on poistettu kohtu - en halua kuulla lääkärin mielipidettä, koska hänellä on asiasta tietoa". (Viittaus tuohon perusteluusi, että et halua keskustella asiasta papin kanssa.) Kyllä sinä jonkinlaisen hajanaisen ja satunnaisen otannan mielipiteitä "eroa vaan" tai "ei kandee erota" täältä saat, mutta älä niiden perusteella tee ratkaisujasi. Mene vaikka kirjastoon ja ala ottamaan selvää, mikä on se kirkko, minkä jäsen olet, missä olet rippikoulusi käynyt ja minkä jäseniksi lapsesi on kastettu - jos et tähän mennessä ole mitään käsitystä asioista saanut!



Tiedon perusteella on parempi perustaa mielipiteensä ja ratkaisunsa kuin nettihuutonäänestyksen pohjalta. Mieti tilannetta, jos päätät erota kirkosta: lapsesi kysyvät sinulta perusteluja ja ainoa, mitä osaat sanoa on: "no, kun ne netissä sanoi, että voit uskoa, vaikka et kuulukaan kirkkoon, nii mä ajattelin, et sillai kai se sit on".

Tässä omani: kuuluin kirkkoon yli 30 vuotta, kävin riparin, menin kirkossa naimisiin, lapset on kastettu ja käyneet srk:n kerhoja. Joitakin kertoja kävin myös vapaaehtoisesti kirkossa. Mikään Jumalanpalveluksessa ei koskettanut minua. Puheet olivat yhdentekeviä. En tuntenut itseäni perisyntiseksi, enkä uskonut että Jeesus on syntynyt neitsyestä Pyhän Hengen vaikutuksesta. En uskonut Jeesuksen fyysiseen ylösnousemukseen, en siihen, että kuolemallaan Jeesus olisi sovittanut synnit.



Iän ja tiedon karttuessa tulin siihen tulokseen, että kristinusko on ihmisten kehittelemä uskomusjärjestelmä, kuten muutkin uskonnot. Sama totuus on toki kaikkien uskontojen pohjana, mutta kussakin uskonnossa totuus on muunnettu aina aikakauteen sopivaksi, parhaiten vallanpitäjiä palvelevaksi.



Jumala on täydellinen rakkaus ja ikuisesti anteeksiantava, ikuinen valo. Kristittyjen Jumala on heidän oma kuvansa. He eivät ymmärrä, että me olemme Jumalan kuvia, todellisia Jumalan lapsia. Millainen vanhempi hylkäisi lapsensa tämän väärien valintojen tähden? Kristinusko on pimeyden usko.



Minulle kirkosta eroaminen oli pitkällisen kehitysprosessin tulos, sanouduin virallisesti irti kristillisestä uskosta. Se oli pelkästään helpotus. Nyt voin todellakin sanoa kyseleville lapsilleni, että perisyntiä ei ole, he eivät ole syntymästään saakka syyllisiä. Minun ei tarvitse opettaa heille, että heidän Jumalansa vaatii veriuhria meidän takiamme. Voin opettaa heille puhdasta ja pyyteetöntä rakkautta, joka ei vaadi vastalahjaksi mitään.

Monet uskovat eivät kuulu valtionkirkkoon. Useat antavat kirkolleen/seurakunnalleen rahallista tukea muuten, vaikka sitten lähetystyöhön, nuorisotyöhön jne, jos ja kun sen kokevat oikeaksi.



Pienemmät kirkkokunnat tulevat toimeen ilman henkilöverotusta jäsenmaksujen, lahjoitusten, perintöjen jne turvin. Yhteisöverostakin (siis yrityksiltä) menee osa kirkolle, en kyllä muista jakautuuko muille kuin ev. lutille ja ortodoksiselle?



Suomalainen valtionverotukseen sidottu kirkollisvero on aika kummajainen kansainvälisesti. Jos siitä luovuttaisiin, ihmiset maksaisivat suoraan kirkolle kirkon jäsenmaksukseen määrittelemän summan (olisiko enää prosenttiosuus?) tai muuten valitsisvat avustuskohteensa. Aika paljon läpinäkyvämpi homma. Tosin hyvätuloisista varmaan moni nielaisisi kahdesti, kun postiluukusta putoaisi lasku, joka olisi sama kuin vuoden kirkollisvero...

..

Mainitsemasi teodikean ongelman: Jumalan kaikkivaltiuden ja hyvyyden ristiriita on askarruttanut aika montaa muutakin sukupolvea ennen meitä. Siihen ei ole olemassa vastausta! Ainoa, joka vastauksen voisi antaa, on Jumala itse. Ehkä tämäkin kuten monet muut ihmismielelle käsittämättömät yhtälöt ratkeavat ajan päätyttyä eli kuoleman verhon toisella puolen.

Asiaa voi kuitenkin älyllisesti pyöritellä eri kantilta. Yksi vastakysymys on: millainen olisi ylipäätään maailma, jossa ei olisi mitään kärsimystä? Miksi Jumala on luonut sellaisen maailman, missä on sairautta ja kuolemaa? Miksi eläimet syövät toisiaan, miksi maapallo on luotu niin natisevaksi, että tulee maanjäristyksiä jne.? Miks ihmisille on annettu niin paljon valtaa, että ihminen voi tehdä moraalisia valintoja? Miksi tämä maailma ei ole sellainen paratiisi ja taivas, missä ei ole mitään kipua ja tuskaa, ei nälkää, sotia, ihmisen itsensä aiheuttamaa pahuutta, epidemioita tai mitään elämän suloa häiritseviä tekijöitä?

Itse kuulun kirkkoon, koska haluan pohtia näitä kysymyksiä yhdessä toisten kanssa ja löytää lohtua lohdottomuuteen, siihen joskus henkilökohtaisesti kipeään tosiasiaan, ettei ole vastauksia, ei ainakaan helppoa, nopeita, yksinkertaisia, kaikille yleisiä.

Mä itse olen sellainen maallistunut kristitty jota kirkko taitaa olla pullollaan... Välillä tuntuu että uskon Jumalaan, välillä en jaksa uskoa. En yksinkertaisesti tiedä. En myöskään usko että kirkko voi antaa kaikkeen vastauksen, mutta juuri kuten edellä sanottiin, se on yhteisö jossa asioita voi pohtia.

Ehdottomasti haluan kuulua kirkkoon, vaikka en siellä useinkaan vieraile. Kirkollisvero ei niin iso menoerä ole, etteikö sitä voisi maksaa. Enkä maksa kirkollisveroa saadakseni vastinetta rahoilleni eli "palveluita". Vaan haluan kuulua kristilliseen kirkkoon, koska se on iso osa sitä yhteiskuntaa ja kulttuuria, johon olen kasvanut. Jos eroaisin kirkosta, olisin jotenkin tuuliajolla.

Tuntuu että ihmisillä on kaipuu kuulua yhteisöön, esim. juuri isojen katastrofien yhteydessä (Estonia, Jokelan surmat) ihmiset kokoontuivat kirkkoon. Kirkko on ainoa paikka yhteiskunnassa joka voi vastata tällaiseen spontaaniin henkiseen hätään ja avuntarpeeseen.

Parikin tonnia vuodessa, kyllä se monelle perheelle on iso raha. Meillä kirkosta eroamisen jälkeen säästyneillä verorahoilla tehdään lomamatka, johon ei ennen ollut varaa. Ja se pari satasta mitä kirkollisveroistamme menisi diakoniatyöhön lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen.



Ja kun ajatellaan kuinka paljon vaikkapa kaksi ihmistä elämänsä aikana maksaa kirkollisveroja, niin ollaan aika huikessa summissa.



Eli jos ei usko, en näe kyllä mitään syytä kuulua kirkkoon.