Lue keskustelun säännöt.
En tiedä mitä lähteä opiskelemaan ja ahdistaa
04.08.2023 |
Moi. Mun on nyt pakko saada jonnekin ajatuksia päästäni, joten kirjotan nyt tänne mun tilanteesta. Oon siis abivuotta alottava lukiolainen ja yritän miettiä mitä lähtisin opiskelemaan tän jälkeen. Mua joka päivä vaan ahdistaa ihan hirveesti kun epävarma tulevaisuus on vaan koko ajan mielessä ja opiskelupaikkaakin pitäis ens keväänä jo hakea.
Mun ongelma on siis se, ettei mua oikeesti kiinnosta mikään ala enkä mä oo missään myöskään erityisen hyvä.Oon yrittänyt ajatella tätä nimenomaan oman osaamisen perusteella, mutta mulla ei oo mitään erityistä taitoakaan tai kouluainetta, jossa menestyisin muita paremmin :(( Matikka, fysiikka ja kemia on laskuista täysin pois sillä niissä oon aivan onneton. Mulla ei myöskään oo oikeen mitään harrastuksia, eli senkään kautta ei voisi uraa harkita.
Lisäks aika paljon rajottaa se, etten mä oo sellanen ulospäinsuuntautuva ekstrovertti vaan oon juuri se ujoin ja ulkopuolisin tyttö, jota kukaan ei koskaan huomaa. Oon oikeasti siis aivan ääri introvertti enkä haluais olla tämmönen, mut minkäs sille voit et oot syntyny tälläseks :(( Voisin elää koko elämäni omassa huoneessa ja siks etätyömahdollisuus olis mun aivan unelma.
Oon myös kova stressaaja niinkun tästä tekstistä ehkä huomaakin ja joka päivä vaan ahdistus kasvaa. Mun huono stressinsietokyky on kyllä suuri ongelma, koska menetän heti yöunet enkä stressin takia pysty keskittymään kunnolla mihinkään. Tälläkin hetkellä pitäis olla lukemassa terkan kirjotuksiin, mutta keskittyminen ei vaan nyt riitä.
Varmaan huomaa kyllä myös sen, että oon kauheen negatiivinen ajattelija, mut en keksi mitään hyvää itestäni. Jossain kohtaa ajattelin ehkä kouluttautua leipuri-kondiittoriks, mut se ajatus kaatu niihin työvuoroihin (oon kuulut, että paljon yötöitä ja aikasia aamuja) ja siihen, että työ on fyysisesti kuulemma tosi raskasta. Oon kuitenkin tosi pienikokonen tyttö enkä oo varma jaksaisinko nostella painavia jauhosäkkejä ja työssä joutuu myös seisomaan lähes koko päivän.
Voi kun mä toivoisin, et olisin vaan hyvä kaikessa ja omistaisin aivot. Tuntuu tavallaan turhalta lähteä mihinkään yliopistoonkaan pänttäämään aineita, jotka ei edes kiinnosta ja oon myös hidas oppimaan. Oon huomannu lukiossakin, et joudun pänttäämään kaikkea jotenkin enemmän kun monet muut :( Oon siis varmaan enemmän käsillä tekijä kuin ajattelija. Äiti ehdotti jossain kohtaa jotain ompelijaa, mut empä mä oo edes ompelukoneeseen koskenut 7-luokan jälkeen.
Tiedän, että tää pitäis varmaan sanoo mieluummin jollekkin opolle kun tänne, mut opokaan ei auta vaan pyytää vaan tekemään niitä ammatinvalintatestejä joista ei oo hyötyy. Toivon teiltä siis ymmärrystä ja mieluusti asiallisia kommentteja asiasta. Pääasia oli siis se, että halusin avautua jonnekkin tästä ahdistuksesta ja kysyä, olisiko kenelläkään ideoita (tuntuu siis, että mikään ammatti ei vaan sovi mulle). Tai jos sattumalta täällä olisi leipureita niin kokemuksia saa kertoa.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks löytyy lääkkeitä, jos nukkuminen ei onnistu. Sit johonkin ilmasutaidon tunnille, jos sieltä saa rohkeutta. Ja kai sitä jotain stressinhallinta opetustakin löytyy.
Suosittelen välivuotta tai jopa kahta! Haet ens keväänä töitä (kauppa, puutarha...) ja otat aikalisän. Kaupan alalta saa ainakin helposti töitä, kun mainitset jo heti hakemuksessa, että pidät välivuoden ja oot käytettävissä koko vuoden ja senkin jälkeen opiskelujen ohessa (vaikket olisikaan).
Ammatinvalinta on vaikeaa monelle nuorelle, et ole todellakaan ainoa! Jos tykkäät eläimistä, opiskele pieneläinhoitajaksi. Jos taas luonnosta ja kasveista, puutarhuriksi. Jos taas lapsista, lastenhoitajaksi. Älä stressaa kuitenkaan nyt sun tulevaisuudesta, sulla on aikaa miettiä. Nyt mietit kirjoituksia ja sitten rauhassa, mitä haluat jatkossa.
Käy hakemassa terkkarilta ahdistukseen pienellä annoksella lääkitys, saat sen ahdistuksen ja murehtimisen pois ja voit nauttia elämästä. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Kyllä se elämä sitten aikanaan näyttää, mitä polkua kannattaa lähteä seuraamaan kun mielenkiintosi herää jotakin kohtaan. Olet nuori, nauti siitä ensin! Hakeudu töihin niin saat vähän rahaa ja vapauden tunnetta. Säästä vaikka ja käy jollakin reissulla. Muitakin ujoja, introverttejä on maailma pilvin pimein, löydät varmasti omanlaistasi kivaa seuraa. Tutkaile maailmaa rohkeasti! Onnea!
Ahdistus ja opiskelun takkuaminen voi johtua ADD:stä, juttelepa terkkarin kanssa siitä niin pääset tarvittaessa tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi, lähde kaupallisiin hommii. Niissä sä käytät päätäsi. Mitään tekemis tai käsiduuneja ei kantsi edes ajatella. Alalla on huikeet mahdollisuudet etkä jymähdä lattiatason heikkopalkkaiseksi.
Työkkäristä ei saa alle 25-vuotiaana ammatittomana tukia välivuosiksi vaan ainoastaan kehottavat hakeutumaan lähihoitajakoulutukseen. Töitä taas ei saa jos ei ole aukotonta cv:tä ja hyvä supliikki haastattelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ammatteja olet saanut niistä ammatinvalintatesteistä?
Ompelijalle ei ole ainakaan töitä. Tai pitäisi toimia yrittäjänä.
Ujoudesta ja jännittämisestä pääsee kyllä eroon kun itsetunto kasvaa.
Voimia painavien esineiden nostamiseen voit hankkia kuntosalilta.
Mikäli se leipurin työ kiinnostaa, niin käy ainakin kokeilemassa jos et muuta keksi! Alaa voi vaihtaa jos opiskellessa huomaat ettei ole sun juttu. Monet vaihtavat alaa jo opiskellessa tai työuransa aikana. Ja kaikesta työstä sekä opinnoista on aina jotain hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin on kirjoitus, paitsi että olen yli 30v. Älä hae opiskelemaan, hae töihin. On paljon töitä mihin ei tarvitse koulutusta tai kokemusta. Palkka on aluksi pieni, mutta pikkuhiljaa etenee parempiin palkkoihin kun kokemusta karttuu ja on mahdollisuus saada seuraavakin työpaikka. Joskus voi herätä innostus opiskelemaan. Tai sitten ei ja sekin on täysin ok. Itse en enää opiskellut ja elämä on silti työntäyteistä.
On aika turhauttavaa, jos lähtee opiskelemaan jotain alaa "kokeilumielessä" ja sitten huomaa, että se ala ei olekaan oikea. Toisaalta voi miettiä sitä, että "täydellistä" alaa itselleen on kyllä kovinkin harvoilla.
Tuntuisi kuitenkin että tuo ahdistus ja stressi pitäisi saada pois. Jos koko ajan kokee ahdistusta, niin on myöskin vaikeaa tehdä selviä valintoja. Itseään kuitenkin pitää oppia kuuntelemaan, ei mitään testejä tai opoja, tai muita ihmisiä. Paitsi ehkä jos on joku hyvin sinut tunteva ja luotettava ihminen?!
Itsekin luulin joskus, että pitää opiskella jotakin "hienoa" alaa, mutta sitä enemmän ymmärsin, että olen kuitenkin enemmän käytäntöön suuntautunut, vaikka kirjojen avulla voikin monista asioista saada selkoa.
Sanoisin, että kannattaisi hakeutua sinunkin ensin kokeilemaan joitakin, kenties käytännöllisempiä ammatteja, myös tuntuisi, että luontoala voisi sopia sinulle??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ammatteja olet saanut niistä ammatinvalintatesteistä?
Ompelijalle ei ole ainakaan töitä. Tai pitäisi toimia yrittäjänä.
Ujoudesta ja jännittämisestä pääsee kyllä eroon kun itsetunto kasvaa.
Voimia painavien esineiden nostamiseen voit hankkia kuntosalilta.
Mikäli se leipurin työ kiinnostaa, niin käy ainakin kokeilemassa jos et muuta keksi! Alaa voi vaihtaa jos opiskellessa huomaat ettei ole sun juttu. Monet vaihtavat alaa jo opiskellessa tai työuransa aikana. Ja kaikesta työstä sekä opinnoista on aina jotain hyötyä.
Kyllä ompelijalla voi olla hyvinkin toimeentulevaa työtä. Mutta kyse on tosiaankin siitä, että pitäisi käytännössä toimia yksityisenä yrittäjänä.
Mutta jos onnistuu saamaan hyvän maineen jollakin alueella, niin yleensä voi saada hyvinpalkattuja hommiakin. Tiedän yhden nuoruuden tuttavan, joka toimii juuri tällä tavalla ompelijana, eli tekee hyvälaatuisia tilaustöitä omalle asiakaskunnalleen. Ne on jotain toista, kuin että ostaa valmista.
Tuo lukio on suurelle osalle aika turha. Maksaa isoja summia veronmaksajille järjestää sitä koulutusta, ja sitten vasta täysi-ikäisiksi tulleet jäävät tyhjän päälle, kun ei ole ammattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko mies vai nainen?
Eiköhän tuo nainen ole...
Kiitos paljon hyvistä vastauksista, tätä todella kaipasin :) Ehkä se työnteko voisi olla yksi hyvä vaihtoehto.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko mies vai nainen?
Eiköhän tuo nainen ole...
Kannattaa ottaa itselleen mies joka tukee ja pitää huolta. Sitten miettiä mitä voisi tehdä kun lapset on lentänyt pesästä.
Älä vaan lähe ompeluhommiin. Äitis ei nyt tiedä mitään. Terveydenhoitaja ehkä...Huom. ei lähi- eikä sairaanhoitaja. Välivuosi kaupanalalla varmaan vahvistaisi sun itsetuntoa, huomaisit että pystyt ja osaat vaikka mitä.
Tradenomiksi ja erikoistu kirjanpitoon. Saat käsitellä laskuja, tehdä exceleitä ja etätyömahdollisuus. Numerot helppoja, ei tarvi olla sosiaalinen. Moni kirjanpitäjä tekee etänä työtä.
Mene töihin. Mistä sinulle on tullut se käsitys, että heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen pitäisi jatkaa opiskelua? On ihan terveellistä miettiä, mitä aikoo mahdollisesti loppuikänsä tehdä. Ehkä huomaat, että ei se työ sinua varten ole ja on siitä se hyöty, että et ainakaan sitä erehdy opiskelemaan.
Jos olet enemmän tekijä kuin teoreettinen ajattelija, hakeudu ammattikouluun. YO-pohjainen amislinja ei olisi ollenkaan huono vaihtoehto, vaikka leipuri-kondiittoriksi. Onhan siinä muitakin työtä kuin jauhosäkkien nostelua aamuyöstä, vaikkapa konditorian myyjänä.