Lue keskustelun säännöt.
Pahoitinko mieleni turhasta (liittyy äitienpäivään)?
11.05.2025 |
Olen suurperheen äiti, minulla on viisi lasta. Neljä aikuista lasta (kaikki työelämässä, kaksi heistä opiskelijaa, mutta käyvät samanaikaisesti töissä).
Mieheni kutsui lapset meille brunssille, hän oli ostanut kaikki tarjottavat. (Tämä oli ihana juttu).
Sain lapsiltani ruokakaupasta ostetun kukkakimpun. En edes korttia.
Olen luullut olevani hyvä äiti. Olen vienyt lapsia vuorotellen ulkomaanmatkoille, välillä konsertteihin, teatteriin. Kahviloihin, ravintolaan. Olen ostanut heille kivoja vaatteita. Olen lainannut autoani viikottain, lapset ovat saaneet pitää kotonamme juhlia kavereilleen.
En todellakaan odottanut suuria lahjoja, mutta eivät edes yhteistä korttia olleet vaivautuneet kirjoittamaan. Tuli vähän surullinen olo.
Pahoitinko mieleni turhasta?
(Ilkeät ihmiset älkää vaivautuko kommentoimaan)
Kommentit (65)
Ei nuoret enää kortteja ostele. Äitienpäiväkortit on päiväkoti-ikäisten juttu. Sulla on hyvä mies ja neljä lasta, jotka kaikki tulivat käymään äitienpäivänä ja toivat kukkiakin. Sinulla olisi syytä iloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korttihan on se tärkein
Lapseni auttoi minua komeroiden siivoamisessa. Joulukortteja yms vietiin suuret määrät roskiin. Hän ihmetteli lähettääkö oikeesti kirtteja miksi ihmeessä oot säästänyt ne.
Mistä pidin kiinni, heidän lapsena tekemänsä ja vaihtovuosina ulkimailta lähettämänsä ja omat täysien kymppien kortit ihmisiltä.
Mulla on kolme poikaa, lähes aikuisia. Mulle on tosi vieras ajatus, että lapset olis mulle jotakin velkaa ulkomaannatkoista, kahviloista, vaatteista. Se on ihan tavallista perhe-elämää ja vanhemmuutta. Nuorin poika asuu kotona. Muisti halauksella ja onnittelulla, keskkimmåinen kävi ja toi ruusukimpun, vanhin soitti onnittelut. Kiitollinen siitä, että lapsiin on hyvät välit ja ovat onnellisia. Eivät ole minulle velkaa mistään. Itsehän heidät halusin.
Kävin lapseni luona kylässä ja vein itse leivokset, hän keitti teetä. Oli mukava hetki yhdessä. Tehtiin vielä pieni kävelylenkki yhdessä. Ihan mukava äitienpäivä.
Kuten 100% muissa samanlaisissa keskustelun avauksissa, vastau on kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan kun lapsesi asuivat kotona niin näkivätkö kun muistit omaa äitiäsi tai tai että mies muisti äitiään äitienpäivänä? Onko sillon lasten kanssa keskusteltu että näin toimitaan tässä tilanteessa?
Oletko ollut teillä se joka on aina muistanut kaikkia ja hoitanut ja passannut loputtomiin?
En saa oikeen otetta sinuun ap.
Mulla on itsellä aikusia poikia, eivät asu kotona. Sanon suoraan kun jotain päiviä että nyt toimitaan näin tai näin.
Sama myös jos mennään jollekkin syömään yhdessä niin aina viedään jotain mukana kukkia, viiniä, suklaata t m s.
Ei mihinkään mennä kahta kättä heiluttaen.
Olen jo heitä nuoresta kouluttanut tähän.
Et pahoittanut mieltäsi turhasta. lapset selvästi vihaavat sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Kyllä mieli pahoittuu, kun huomaa, että lapset eivät viitsi vaivautua edes äitienpäivänä. Toisten lapset tekevät äidilleen ruuat tai käyttävät ravintolassa, ostavat lahjoja jne. Meillä ei juuri mitään. Mies ei ole koskaan käskyttänyt lapsia huomioimaan äitiä. Lapset ottaneet mallia isästään.
Sain ainoalta lapseltani kukkakimpun ja kukkakortin. Rakastan kortteja, olen säilyttänyt niitä jo vuosikymmeniä. On mukavaa ottaa välillä korttilaatikko esiin ja katsella kortteja oikein tarkasti. Viimeksi keskityin postimerkkeihin, en muistanut monia niistä, vaikka kaikki ovat suomalaisia. Olen eläkeläinen, joten minulla on aikaa tälläiseen. Ap, et pahastunut turhasta, tunteesi ovat oikeutettuja, vain sinä voit ne kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Kyllä mieli pahoittuu, kun huomaa, että lapset eivät viitsi vaivautua edes äitienpäivänä. Toisten lapset tekevät äidilleen ruuat tai käyttävät ravintolassa, ostavat lahjoja jne. Meillä ei juuri mitään. Mies ei ole koskaan käskyttänyt lapsia huomioimaan äitiä. Lapset ottaneet mallia isästään.
Tässä on pointti. Naisten ja erityisesti äitien ei kuuluisi kilpailla vaatimattomuudella, koska se kostautuu viimeistään omille lapsenlapsille. Viitsimättömät, itsekeskeiset lapset eivät jaksa vanhempina yhtä hyvin kuin sellaiset, jotka on jo kotona opetettu katsomaan asioita laajemmin. Lasten omassakin elämässä voi mennä onni ohi, kun ei osata ottaa muita huomioon.
Minä en viennyt äidille korttia. Pidän halaamista tärkeämpänä. Sinähän sait jopa kukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erikoista ettei kukaan neljästä hankkinut mitään lahjaa.
Entä se viides, viisi lasta ap alussa kertoi olevan. No, provohan tämä olikin.
Vierailija kirjoitti:
Korttihan on se tärkein
Ehdottomasti. Ei edes lasten näkeminen ja yhdessä vietetty päivä sitä korvaa. Kylä näin o.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin nykyaikana aikuiset ihmiset lahjoja tarvitsee?
Mikään ei ole niin tärkeää kuin materia, pieniä turhia tavaroita koti täynnä, kortteja pahvilaatikoittain. Olen itse yrittänyt nyt tyhjennellä kotia kun elämän loppusuoralla olen. Kieltänyt tuomasta mitää ja oyytänyt viemään pois mitä haluavat.
En oikeasti ymmärrä näitä kortti-ihmisiä. Meilläkin on sukulainen, joka ei halua pitää perheeseemme suuremmin yhteyttä, inhoaa lapsiamme, haukkuu päin näköä, mutta lähettää silti aina heille syntymäpäiväkortin ilmeisesti velvollisuudesta. Miksi ihmeessä? Loukkaantuu myös syvästi, jos ei saa itse syntymäpäiväkorttia. Mikä siinä kortissa on se juttu? Itse koen, että on paljon kivempi, jos joku ihminen aidosti haluaa vaikkapa soittaa ja kysyä kuulumisia, tai tulee kylään ja vietetään yhteistä kivaa aikaa. Teennäinen korttien lähettely on mielestäni naurettavaa. Toki kukkakimpun lisäksi voi antaa kortin, mutta mitä lisäarvoa se tuo, kun ap:n lapset kuitenkin tulivat paikanpäälle tervehtimään ja toivottamaan hyvää äitienpäivää?
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan kun lapsesi asuivat kotona niin näkivätkö kun muistit omaa äitiäsi tai tai että mies muisti äitiään äitienpäivänä? Onko sillon lasten kanssa keskusteltu että näin toimitaan tässä tilanteessa?
Oletko ollut teillä se joka on aina muistanut kaikkia ja hoitanut ja passannut loputtomiin?
En saa oikeen otetta sinuun ap.
Mulla on itsellä aikusia poikia, eivät asu kotona. Sanon suoraan kun jotain päiviä että nyt toimitaan näin tai näin.
Sama myös jos mennään jollekkin syömään yhdessä niin aina viedään jotain mukana kukkia, viiniä, suklaata t m s.
Ei mihinkään mennä kahta kättä heiluttaen.
Olen jo heitä nuoresta kouluttanut tähän.
Ehkei tuo muodollinen vieminen nyt tarvitse koskea vanhemmat/lapset suhdetta. Meille voi aina tulla tyhjin käsin ja lapsetkin tekivät ihan selväksi ettei edes heidän lapsilleen saa tuoda joka kerta tuomisia, vain synttäreille.
Murheensa kullakin. Laita asioita vähän mittasuhteisiin tässä maailmantilanteessa ja Suomenkin. Ehkä huomaat, ettei sulla sittenkään kovin huonosti mene jos vertaat eläämääsi moniin muihin.
Sinulle järjestettiin brunssi ja sait kukkia, mutta olet pahalla mielellä kun sinua ei arvosteta? :D
Meillä yksi sanoi silloin koulusta tekemästään, että saat tällaisen, kun opettaja pakotti tekemään tällaisen. Olisi kai mieluummin halunnut tehdä omanlaisensa kortin.
Kukkia en ole koskaan toivonut, mieluummin vaikka multaa ja siemeniä.
Lapset olivat kaikki täällä, syötiin yhden tekemää täytekakkua.