Ah ihanaa olla teinin äiti
Pari tuntia sitten tuli halaamaan ja toivottamaan hyvää äitienpäivää. Siitä hetken päästä suuttui, kun sanoin, että ei lähde ennen ruokaa minnekään. Karjui mulle, että olen maailman huonoin äiti ja toivotti mulle maailman huonointa äitienpäivää kera kaikkien tuntemiensa kirosanojen. Sitten meni ovet paukkuen omaan huoneeseen jatkamaan angstiaan. Tunti sitten oli ruoka ja ruokailemaan tuli ihan hyvällä mielellä ja pyysi anteeksi ja halasi. Lopuksi itsekin nauroi sille, miten hän ei itsekään pysy perässä, että milloin on vihainen ja milloin taas ei. Nyt lähti kavereille ja laitto mulle vielä viestin, jossa sanoi että ei tarkoittanut huonoa äitienpäivää sillon oikeasti. Eihän tässä mihinkään lintsille tarvitse lähteä kun on vuoristorata omasta takaakin.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvin myrskyisä murrosikä. Välillä en itsekään tiennyt mistä kaikki viha ja paha olo kumpuaa. Toimin impulssien varassa ja olin varmasti hyvin raskasta seuraa. Rakastin silti vanhempiania yli kaiken vaikka käytökseni antoi ymmärtää toista. Teini-iän raivovaihe meni lopulta ohi aikuisuuteen mennessä. Tsemppiä, on varmasti rankkaa, mutta toivottavasti lohduttaa että se on vain väliaikaista!
Myös todella moni kaltoinkohdeltu lapsi rakastaa vanhempiaan, joten tuo ei kerro kyllä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvin myrskyisä murrosikä. Välillä en itsekään tiennyt mistä kaikki viha ja paha olo kumpuaa. Toimin impulssien varassa ja olin varmasti hyvin raskasta seuraa. Rakastin silti vanhempiania yli kaiken vaikka käytökseni antoi ymmärtää toista. Teini-iän raivovaihe meni lopulta ohi aikuisuuteen mennessä. Tsemppiä, on varmasti rankkaa, mutta toivottavasti lohduttaa että se on vain väliaikaista!
Myös todella moni kaltoinkohdeltu lapsi rakastaa vanhempiaan, joten tuo ei kerro kyllä mitään.
Kaltoinkohtelu on mielipidekysymys. Se mikä yhden mielestä on hyvää kasvatusta on toisen mielestä kaltoinkohtelua, ja päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvin myrskyisä murrosikä. Välillä en itsekään tiennyt mistä kaikki viha ja paha olo kumpuaa. Toimin impulssien varassa ja olin varmasti hyvin raskasta seuraa. Rakastin silti vanhempiania yli kaiken vaikka käytökseni antoi ymmärtää toista. Teini-iän raivovaihe meni lopulta ohi aikuisuuteen mennessä. Tsemppiä, on varmasti rankkaa, mutta toivottavasti lohduttaa että se on vain väliaikaista!
Myös todella moni kaltoinkohdeltu lapsi rakastaa vanhempiaan, joten tuo ei kerro kyllä mitään.
Aloitus ei käsittääkseni koskenut kaltoinkohdeltua lasta vaan vanhemmuutta ja myrskyisää teini-ikää.
Mitä syytä sulla on rajoittaa teinin liikkumista mielivaltaisesti?
kohta hän on malmilla kahviautomaattia käyttämässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvin myrskyisä murrosikä. Välillä en itsekään tiennyt mistä kaikki viha ja paha olo kumpuaa. Toimin impulssien varassa ja olin varmasti hyvin raskasta seuraa. Rakastin silti vanhempiania yli kaiken vaikka käytökseni antoi ymmärtää toista. Teini-iän raivovaihe meni lopulta ohi aikuisuuteen mennessä. Tsemppiä, on varmasti rankkaa, mutta toivottavasti lohduttaa että se on vain väliaikaista!
Myös todella moni kaltoinkohdeltu lapsi rakastaa vanhempiaan, joten tuo ei kerro kyllä mitään.
Aloitus ei käsittääkseni koskenut kaltoinkohdeltua lasta vaan vanhemmuutta ja myrskyisää teini-ikää.
Se, että lapsi rakastaa vanhempiaan ei kerro mitään vanhempien hyvyydestä ja onnistuneesta kasvatuksesta. Sitä tuo kommentti koskee.
Huh.
Itse en ikimaailmassa olisi.
Äiti olisi samantien raivonut takaisin. Enkä sellaista halunnut kuunnella, joten mieluummin nielin pahan olon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvin myrskyisä murrosikä. Välillä en itsekään tiennyt mistä kaikki viha ja paha olo kumpuaa. Toimin impulssien varassa ja olin varmasti hyvin raskasta seuraa. Rakastin silti vanhempiania yli kaiken vaikka käytökseni antoi ymmärtää toista. Teini-iän raivovaihe meni lopulta ohi aikuisuuteen mennessä. Tsemppiä, on varmasti rankkaa, mutta toivottavasti lohduttaa että se on vain väliaikaista!
Myös todella moni kaltoinkohdeltu lapsi rakastaa vanhempiaan, joten tuo ei kerro kyllä mitään.
Aloitus ei käsittääkseni koskenut kaltoinkohdeltua lasta vaan vanhemmuutta ja myrskyisää teini-ikää.
Se, että lapsi rakastaa vanhempiaan ei kerro mitään vanhempien hyvyydestä ja onnistuneesta kasvatuksesta. Sitä tuo kommentti ko
Ei tietenkään eikä ollut pointtina. Tarkoitus oli tarjota lohtua vanhemmalle joka painii teini-ikäisen kanssa.
Entisaikaan olisi remmi heilunut jos olisi raivonnut tuolla tavalla vanhemmille.
En ole ikinä puhunut omalle äidilleni noin, ja nyt kun olen aikuinen on suhteemme vieläkin hyvä. Murrosikä ei ole mikään tekosyy käyttäytyä kuin k*sipää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta tutulta. Joku teidän kommunikaatiossa on pielessä. Tykkäät määräillä vähän joka asiasta?
T. Kolmen lapsen äiti
No höh. Mä olin just tollanen tulivuori teininä kun taas sisarus kiltti tasainen tapaus. Samat vanhemmat, sama kasvatus.
Eri
Ei sisaruksilla ole koskaan täysin sama kasvatus, koska he eivät ole sama henkilö.
Ei niin.
Esikoinen on ihme ja kiinnostava.
Myöhemmin syntyvät ei esim. saa koskaan jakamatonta huomiota. Hirveintä on äidit joilla ei ole omaa elämänsisältöä, he takertuvat lapseen/lapsiin, tai ainakin yrittävät.
Oma lukunsa on äidit, jotka ei pidä tyttärien aikuistumisesta: sehän tarkoittaa sitä että he ovat itse keski-ikäisiä.
Että hyvää äitienpäivää.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä puhunut omalle äidilleni noin, ja nyt kun olen aikuinen on suhteemme vieläkin hyvä. Murrosikä ei ole mikään tekosyy käyttäytyä kuin k*sipää.
Hyvät sinulle. Saat ratsastaa ylemmyydentunnolla tämän avulla.
Silloin kun äidille huutamisesta sai korvatillikan ei huudeltu äidille.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä puhunut omalle äidilleni noin, ja nyt kun olen aikuinen on suhteemme vieläkin hyvä. Murrosikä ei ole mikään tekosyy käyttäytyä kuin k*sipää.
On se. Kun itsekään ei sillä hetkellä tiedä mikä riivaa ja raivostuttaa. Mulla oli tosi rankka murrosikä, koulukirjat lensi pitkin seiniä jne. Ei siihen muuta syytä ollut kuin just tuo murrosikä, naiseksi varttuminen hämmensi ja oikeastaan kaikki. Nyt sen ymmärtää ja antaa anteeksi itselleen, viisaat vanhemmatkin antoivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta tutulta. Joku teidän kommunikaatiossa on pielessä. Tykkäät määräillä vähän joka asiasta?
T. Kolmen lapsen äiti
Tää on niin vauvapalstaa. Lapset on kauheita ja niitä pitää koko ajan niin hlevetsisti kasvattaa ja rangaista ja komennella. Aikuinen ei voi näyttää asiallista esimerkkiä ja antaa teinille päätäntävaltaa näinkin yksinkertaisessa asiassa, kuin milloin teinillä on nälkä.
kohta kolmaskin teini on täällä aikuinen, eikä meillä ole ikinä ollut mitään tuollaisia ihme raivoamisia. Varmaan just siksi, kun heillä on aina ollut myös oma ääni, enkä mä ole ollut joku ääliö komentelija.
Sä et ymmärtänyt ap pointtia.
Puhut eri asiasta.
Minulla oli hyvin myrskyisä murrosikä. Välillä en itsekään tiennyt mistä kaikki viha ja paha olo kumpuaa. Toimin impulssien varassa ja olin varmasti hyvin raskasta seuraa. Rakastin silti vanhempiania yli kaiken vaikka käytökseni antoi ymmärtää toista. Teini-iän raivovaihe meni lopulta ohi aikuisuuteen mennessä. Tsemppiä, on varmasti rankkaa, mutta toivottavasti lohduttaa että se on vain väliaikaista!