Lue keskustelun säännöt.
Äitienpäivän pohdintoja omista odotuksistani ihmissuhteissa
11.05.2025 |
Olen tässä kovasti viime aikoina miettinyt ihmis-, ja parisuhdedynamiikkoja ja odotuksiani näissä, sekä omaa käyttäytymistäni. Lähinnä että miten osaisin olla pettymättä / katkeroitumatta, ja miten saisin itselleni ymmärryksen siitä, että tunteeni ovat valideja ja on ihan ok puhua niistä? Ja myös sen, että mitä teen väärin, kun tuntuu että tunnen koko ajan ettei mua huomoida / kuunnella tai musta välitetä tarpeeksi?
- Parisuhde on tulossa tiensä päähän. Parin vuoden suhde joka nyt viimeisen muutaman kuukauden aikana viilentynyt, siksi että olen alkanut puhumaan enemmän omista tunteistani ja siitä, mitä parisuhteelta odotan (tunteista puhuminen, rakkauden tunnustukset, tulevaisuudensuunnitelmat, varmuus siitä että olen tärkeä jne).
- Tänään on äitienpäivä, ja lapseni (17 ja 13) ovat isällään (viereisessä talossa). Olen saanut toiselta viestin, toiselta en mitään. Äitienpäivistä on tullut minulle jonkinlainen mörkö, sillä naiivisti aina toivoin että tänä päivänä mua hemmoteltais ja lahjottaisi, mutta pikkuhiljaa näistä on muotutunut ihan samanlaisia arkipäiviä kuin muistakin. Ei mitään erikoista, minua ei muistetaan mitenkään.
- Omalta äidiltäni kysyin viikko sitten että onko kotona jos tulemme äitienpäivävisiitiille. Oli nihkeänä. Ei juhlita, koska ei jaksa leipoa. No mitäs jos me leivomme ja tuomme mukanamme? Ei edelleenkään innostunut, lupasi selvitellä pnko hänellä joku yhdistyksen kokous, ja olisi viikon mittaan yhteydessä. En ole kuullut hänestä sanaakaan. Aamulla laitoin onnitteluviestiä ja mainitsin että voisimme piipahtaa.
- Tein eilen sivutoimisia duuneja tuttuni projektiin, ja hän lupasi viedä mut syömään korvaukseksi. Eipä kuulunut mitään. Tänä aamuna sain viestin että hän unohti täysin tämän lupauksensa.
Tämmösiä tipahtelee koko ajan. Ilmeisesti reagoin tai otan nämä liian herkästi itseeni. Mulla on aivan fiilis että voisin muuttaa erakoksi metsään ja kukaan ei kaipaisi minua.
Kommentit (22)
Ap, on niin paljon ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä. Et ole yksin, tuota kuulee paljon.
Olet selvästi tosiaan elämän käännekohdassa, joten kaikki tunteet tuntuvat vahvoina. Uusi suhde ei ollutkaan niin rakkaudentäyteinen kuin olisit toivonut ja kenties kariutumassa. Lapset ja äitisi ovat nyt kiinni omassa elämässään. Totta kai siinä tulee tyhjä ja surullinen olo. Eivät tunteesi ole väärin. Saat olla pahoillasi ja surrakin.
Ehdotan nyt ihan ensiksi, että teet jotakin ihanaa, joka saa mielesi hyväksi. Oli se sitten herkkuhetki jossain ihanassa kahvilassa, vaikka sitten ihan yksin (voit ottaa mukaan esim. hyvän kirjan), rentouttava hemmotteluhetki - jos et pääse näin lyhyellä varoitusajalla mihinkään paikkaan, niin tee itsellesi jalkakylpy tai hoida kädet ja laita kauniit kynnet, tee tavallista kauniimpi meikki tai mikä nyt sinua ilahduttaa ja tekee olosi vähän arkea ylellisemmäksi. Osta joku aivan ihana kukkakimppu, käy luonnossa kävelyllä (täällä ainakin on todella kaunis päivä) ja ota vaikka ylelliset päiväunet. Mene vaikka elokuviin, jos tulee jokin sellainen, mistä pidät. Jätä tiskit ja pyykit sun muut odottamaan, jos sellaisia pitäisi hoitaa, eivät ne mihinkään katoa. Nyt on tärkeää, että annat itsellesi sen, mitä tunnet tarvitsevasi.
Sitten ajan kanssa käy läpi omia tunteitasi ja tarpeitasi ja mieti, onko tämä suhde parempi kuin yksinolo. Moni, kuten minäkin, on sinkku ja lapseton. Sinä olet saanut lapsesi ja voit heitä rakastaa; muistivatpa sitten onnitella tai eivät, he kuitenkin ovat sinun rakkaita läheisiäsi. Sinulla on äiti vielä elossa, voit kertoa hänelle vielä tunteistasi ja että hän on sinulle tärkeä. Sinulla on kumppani, joka parhaassa tapauksessa voi muuttaa tapojaan, jos välittää sinusta kylliksi, kunhan keskustelette asioista. Ja jos ei välitä, niin mitäpä sellaisesta miehestä on muutenkaan väliä.
Usein etenkin naiset/äidit huomioivat läheisiään pyytämättä ja kiitostakaan odottamatta, ja pettyvät kun eivät saa samaa takaisin. Se on epäreilua ja surullista, mutta etenkin miehet ja usein teinitkään eivät osaa ottaa asioita kuin itsestäänselvyyksinä. Näistä asioista pitää puhua. Kerro lapsillesi, että toivoisit teidän viettävän yhdessä aikaa ja muistavan toisianne useammin, että kaipaat heitä nyt kun sinulla on enemmän omaa aikaa. Samoin äidillesi.
Toivon, että jokaisella olisi tänään ihana päivä. Jos ei kukaan muu sitä mahdollista, huolehdi itse, että päiväsi on erityinen ja ihana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, tämä on hyvä ja kirjoitin tän itelleni ylöskin. Silti, nyt kun mietin tätä omaa parisuhdetta, ja peilaan tähän tekstiin, "minun vastuullani ei ole toisen tunteet / onnellisuus". Itse koen että kyllä minä haluan että kumppanin on onnellinen; teen niitä asioita, joista tiedän hänen pitävän, ja käyttäydyn niin, että hän tuntee suhteessamme olonsa turvalliseksi, tuetuksi, nähdyksi ja onnelliseksi.
Summa summarum; kumppanini voisi ajatella että "no, hänen onnensa ei ole minun vastuullani, tai se että hänestä tuntuu etten rakasta häntä - minun vastuullani on vain oma hyvinvointini."
ap.