Häät, kun ei ole kavereita
Vähän jotenkin noloa, mutta olen aikuinen ihminen, jolla ei ole oikeastaan ollenkaan ystäviä, muutama etäisempi kaveri vain. Miehellä on hyvin saman tyyppinen tilanne. Olemme melko läheisiä omien vanhempiemme kanssa, minulla on yksi sisarus ja miehellä ei yhtään. Olemme aikuisiällä muuttaneet useita kertoja pitkiä matkoja töiden vuoksi ja nuorempana solmitut ystävyyssuhteet ovat jääneet.
En oikein tiedä, miten järjestää häät. Minulla ei ole oikeastaan ketään miehen lisäksi, joka lähtisi edes hääpukuostoksille makutuomariksi tai ketä pyytäisin kaasoksi. Polttareita tai mitään vastaavaa ei ole tulossa. Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häät ovat kiusallinen tapahtuma muille kuin parin aivan lähimmille ihmisille.
Kyllä. Pahinta kun on kutsuttu kaikki hyvän päivä tutut ja työkaverit vuosien takaa, joita ei kunnolla edes tunne.
Joo ja nämä laitetaan samaan pöytään "tutustumaan."
Jämäpöytä!! 😆 Oon kokenut pari kertaa. Never again.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla pidetään hyveenä sitä, että pidetään mahdollisimman pienet häät ja juhlitaan mahdollisimman vaatimattomasti. On täysin ok myös haluta juhlia naimisiinmenoa, se ei tee liitosta huonompaa vihjailuista huolimatta.
No mä näen tämän enemmän kannustuksena aplle jolla ei ole tulossa isoja häitä kun ei ole ketä kutsua.
Mä haluaisin mennä mieheni kanssa naimisiin ja pitää ihan pienet ja rennot juhlat, tyyliin kutsua siskoni perheineen illalliselle. Mutta miestä nolottaa kun hänellä on muutamia kavereita ja heillä on ollut aivan valtavia lähes 200 ihmisen häitä. Mekin ollaan oltu niihin kutsuttuna vaikka emme edes ole tunteneet morsianta. Yksi morsian kättelyjonossa katsoi minua jotenkin epäuskoisena ja kysyi "halataanko me?". Itse en haluaisi ikinä ventovieraita niin intiimiin juhlaan kuin häät. En tiedä pitääkö vaihtaa mieheen jolle kelpaan ilman hulppeita häitä ja isoa kaveriporukkaa.. ;)
Miksi pitäisi järjestää häät? Naimisiin voi mennä maistraatissa tai pappikin voi vihkiä ihan pienimuotoisesti ilman suuria väkimääriä. Eli vihkiminen ja halutessanne siihen mukaan (tai todistajiksi maistraattiin) molempien vanhemmat tai sisarukset, keitä nyt lähipiiristä löytyykään. Tai vihkimen ilman muuta väkeä ja sitten käytte joko kahdestaan syömässä tai kahvilla jossakin. Tai kutsutte perheenne syömään ja kahville jonnekin vihkimisen jälkeen. Ei mitään ohjelmia tai muuta tarvitse olla.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin mennä mieheni kanssa naimisiin ja pitää ihan pienet ja rennot juhlat, tyyliin kutsua siskoni perheineen illalliselle. Mutta miestä nolottaa kun hänellä on muutamia kavereita ja heillä on ollut aivan valtavia lähes 200 ihmisen häitä. Mekin ollaan oltu niihin kutsuttuna vaikka emme edes ole tunteneet morsianta. Yksi morsian kättelyjonossa katsoi minua jotenkin epäuskoisena ja kysyi "halataanko me?". Itse en haluaisi ikinä ventovieraita niin intiimiin juhlaan kuin häät. En tiedä pitääkö vaihtaa mieheen jolle kelpaan ilman hulppeita häitä ja isoa kaveriporukkaa.. ;)
Statushäät ja statusihmiset on rasittavia. Vaihda vaan. 😁
Vihkiminen oli maistraatissa. Hääjuhlassa oli mun vanhemmat ja sisarukset. Ja miehen kaveri. Ei muita.
Mulla on iso ystäväpiiri nuoruudesta, töistä, harrastuksista. Silti kävin hääpukuostoksilla kahdestaan äitini kanssa, en halunnut polttareita ja häissäkin oli yht. n 40hlöä.
Vähän tuntuu, että häät ovat nykyisin elämää suurempia spektaakkeleita. Kuin sulhanen olisi statistina omissa häissään, kun kaikki pyörii morsiamen ympärillä. Häitä valmistellaankin pari vuotta etukäteen.
En siis toivo mitään jättimäisiä häitä, mutta olisi kiva, jos tapahtuma olisi vähän erityinen. Haluaisin pukeutua kauniiseen mekkoon ja syödä kakkua. Käymme kahdestaan kivoissa ravintoloissa muutenkin, joten se ei ole mitenkään erityistä. Olisi kiva, jos joku olisi kanssamme jotenkin innostunut naimisiinmenosta. En ehkä koe anoppiani niin läheiseksi, että lähtisin hänen kanssaan pukuostoksille, oma äiti taas asuu kaukana ja terveyden kanssa on haasteita.
Olisikohan mitään ideaa pyytää vaikka maistraatista vihkijä johonkin kauniiseen paikkaan luonnossa? Miten syvälle metsään sellaisen saa palkattua 😆
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko palkata näyttelijöitä häihin esittämään ystäviä? Vaikka teakista nuoria?
Eipä taida olla sullakaan kaikki muumit laaksossa!
Meilläkin pienet ympyrät niin päätettiin että juhlitaan kaksin salaa kaikilta. Hotellissa sekä vihkimistä edeltävä että seuraava yö. Maistraattivihkiminen jonka jälkeen syömään. Leffassakin käytiin samalla reissulla. Oltiin tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
En siis toivo mitään jättimäisiä häitä, mutta olisi kiva, jos tapahtuma olisi vähän erityinen. Haluaisin pukeutua kauniiseen mekkoon ja syödä kakkua. Käymme kahdestaan kivoissa ravintoloissa muutenkin, joten se ei ole mitenkään erityistä. Olisi kiva, jos joku olisi kanssamme jotenkin innostunut naimisiinmenosta. En ehkä koe anoppiani niin läheiseksi, että lähtisin hänen kanssaan pukuostoksille, oma äiti taas asuu kaukana ja terveyden kanssa on haasteita.
Olisikohan mitään ideaa pyytää vaikka maistraatista vihkijä johonkin kauniiseen paikkaan luonnossa? Miten syvälle metsään sellaisen saa palkattua 😆
Ap
Mäkin olisin halunnut vihkijän luontoon mutta mies ei halunnut tuhlata rahaa siihen. Visioin mielessäni juhannus, kesämekko ja kukkaseppele. No mekko oli mutta maistraatissa heinäkuussa vihittiin. Voi siis tilata, muutaman satasen maksaa. Olisiko joku sellainen paikka missä voisitte sitten yöpyä? Kun on kaikkia luksustelttajuttuja, kelluvia igluja jne. Missäpäin Suomea olette?
Jos menisin itse nyt naimisiin niin minulla ei olisi oikeastaan vanhempieni lisäksi kutsua ketään paikalle. Ei ole yhtään ystävää ja sukulaiset etäisiä. Eivät esim itse kutsuneet enää häihinsä, vaikka olemme siellä muissa juhlissa monia kertoja olleet. Näin olisi typerää sitten kutsua heitä. Vanhempia sukulaisia kuollut, jotka olivat läheisempiä. Tuskin näin voisin edes mitään polttareita edes odottaa. Kuka ne minulle pitäisi. Ei kukaan. Näin olisin kumppanini sukulaisten ja ystävien varassa jos hänelle niitä olisi. Olisi varmaan nolo tilanne toisaalta itselleni. Eräs tuttu joskus kertoi ollaansa samassa tilanteessa ja häneltä häissä kyseltiin missä hänen sukulaisensa ja ystävänsä ovat ja hän näytti vanhempiaan, että tuossa, kun ei ollut ketään muuta paikalla. Tämä aihe toisaalta itselleni kaukainen. Ei ole edes kumppania minulla.
Niille, joiden sulhollaon paljon kutsuttavia..
Äitini aikoinaan sanoi, että häihin kutsutaan enemmän sulhasen sukua, koska morsiamen perhe järjestää häät. No, aika on muuttunut, mutta jonkun kohdalla näinkin voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä täytän pyöreitä eikä ole yhtään ainutta ystävää kenen kanssa juhlia.
Sama. Kaikkeen tottuu eikä enää tee edes mieli mainita omista syntymäpäivistä kenellekään. Kun ei ole merkityksellinen kenellekään niin eipä niitä kukaan muista edes.
Ei kai aikuisiällä enää synttäreitä enää muisteta ellei joku juhli pyöreitä.
Vierailija kirjoitti:
^Tuo on erittäin ok, kiva että saitte mieleiset häät! Minusta ehkä vähän suurempi juhla olisi ihana, mutta voi olla, että päädymme maistraattiin kuitenkin.
Vihkiminen maistraatissa ei sulje pois suurempia juhlia. Meidät vihittiin maistraatissa ja hääjuhlassa oli seuraavana päivänä n. 350 vierasta.
Serkkuni meni vihille vaimonsa kanssa Balilla kahdestaan. Pitivät sitten lähisuvuille isommat pippalot kotona Suomessa myöhemmin.
Mekon jne voi silti hankkia, vaikka pitää pienemmät juhlat/menee maistraatissa! Ja pappeja saa ainakin ns. kuusenjuurelle, maistraatistakin kannattaa kysellä.
Itse ehkä miettisin myös jotain hääreissua, koti- tai ulkomaille. Budjetista riippuen joko kevyt reissu tai "destination wedding". Silloin ei myöskään ole niin silmäänpistävää, että vieraita on vain kourallinen.
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko palkata näyttelijöitä häihin esittämään ystäviä? Vaikka teakista nuoria?
No siinä vasta neuvojen neuvo. Mikähän järjen sumentuminen tällä kirjailijalla on tapahtunut.
Sama. Kaikkeen tottuu eikä enää tee edes mieli mainita omista syntymäpäivistä kenellekään. Kun ei ole merkityksellinen kenellekään niin eipä niitä kukaan muista edes.