Onko jokaisesta pikkuriidasta seuraava jättämisellä uhkailu henkistä väkivaltaa?
Puoliso toimii näin. Mikä lasketaan henkiseksi väkivallaksi?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhkaus on aina henkistä väkivaltaa.
Minusta esim fyysisellä väkivallalla tai omaisuuden viemisellä uhkailu on eri asia. Silloin uhataan asialla, joka on syystäkin laiton. Sen sijaan ihmisen laillisten ja moraalisten oikeuksien rajoissa olevan asian, kuten eron ääneen punnitseminen ja harkitseminen ei minusta ole varsinaisesti edes "uhkailua". Ärsyttävä piirre se toki on, mutta ei väkivaltaa. Jos et kestä olla kumppanin kanssa, joka harkitsee joka välissä eroa, niin älä ole. Ota vastuu omasta elämästäsi ja lopeta mokoman tuuliviirin perässä roikkuminen.
Eron punnitseminen ei ole väkivaltaa. Mutta erolla uhkailu täysin asiattomasti kesken muun riitelyn ja tunnekuohussa on, etenkin kun ei edes tarkoita sitä vaan haluaa sen kautta alistaa ja kontrolloida ja satuttaa toista.
Oli tai ei, tuollaista ei ole pakko kuunnella. Toistuva erolla uhkailu tarkoittaa just sitä miltä se kuulostaakin. Puoliso haluaa erota mutta ei ole kuitenkaan pokkaa jättää itse. Sinuna pakkaisin kamat.
Joo kyl kai, mutta ajan mittaan se alkaa tuntua enemmänkin lupailulta.
Onnhan se puhdasta kiristämistä mutta naiset ei tätä hyväksy tai myönnä kun ihan jokaisen naisen ase arsenaaliin kuuluu uhkaukset jabkirostäminen että "tee niin kuin minä vaadin ja hakuan tai jätän sinut" naiset ei todellakaan ajattele että miehet ja naiset olisi tasa-arvoisia kun jokainen nainen pitää itseään parempana kuin kaikki miehet yhteensä. Tämän näkee hyvin parisuhde markkinoilla kun jokainen 150kg rokkinorsu joka kärsii lukuisista mielenterveys ongelmista pitää itseään 10/10 joka tarkoittaa sitä että se pitää itseään kaikella tapaa täydellisenä. En tiedä johtuuko tuo epäterveestä itserakkaudesta ja omahyväisyyden vai jostain niistä lukuisista mieleterveys ongelmista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kertoo narsismista, heikosta itsetunnosta, pipistä päässä jne jos uhkailee tuolla suhteessa jossa on lapsia jne. Oon kuullut että lähipiirissä yksi nainen käyttäytyy näin ja en voi edes kuvitella millaiselta henkiseltä helvetiltä tuollainen tuntuu puolisosta jonka kanssa on yhteinen perhe.
Ulkopuolelta on vaikea arvioida koko tilannetta. Minunkin exäni on varmaan sanonut, että uhkailin erolla. Niinhän minä teinkin, kun ex ryyppäsi ja löi enkä vielä ollut henkisesti valmista lähtemään vaikka halusin. Sitten kun lopulta lähdin se oli silti yllätys.
Satun vain tietämään et ei ole tollaisesta kyse :D Kumpikaan ei juo melkein yhtään alkoholia. Tää nainen on vaan alusta asti ollut sellainen komentelija ja kyykyttäjä. On hänellä paljon hyviäkin puolia, mutta tollaista uhkailua en tuu koskaan ymmärtämään.
Jos uhkailija on nainen se on vain normaalia kommunikointia mutta ei henkistä väkivaltaa mutta jos uhkailija on mies se on tuomittavaa henkistä väkivaltaa.
Liten muuten naiset saisivat miehet tekemään niin kuin pelkästään nainen haluaa kuin uhkailemalla ja kiristämällä
Vierailija kirjoitti:
Joo kyl kai, mutta ajan mittaan se alkaa tuntua enemmänkin lupailulta.
Hyvin sanottu ja ihan totta.
Exäni teki tuota. Muutaman uhkailun jälkeen etsin itselleni asunnon ja ilmoitin, että kämppä on katsottuna ja muutan silloin ja silloin. Mies oli aivan hölmistynyt, että miksi muutat pois. Siihen vastasin, että sinähän halusit erota. Olet siitä jankuttanut jo hyvin monta kertaa. Viesti on kuultu ja nyt erotaan.
Oli hyvä päätös, koska kyseessä oli muutenkin liian impulsiivinen tyyppi ja epäilin myös hänen pettävän.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki uhkailu on henkistä väkivaltaa. Mitään lisättävää eikä seliteltävää ole.
Paitsi jos tekijä on nainen niin se ei ole koska meillä pitää olla keinot millä saamme miehen tekemään niin haluamme!!!
Miehiltä tuo on aina henkistä väkivaltaa joka pitää tuomita. Jos tarkkoja ollaan miehen tekemänä tuo pitäisi kriminalisoida että miehille tulee rangaistuksia jos tekee tuota
Vierailija kirjoitti:
Exäni teki tuota. Muutaman uhkailun jälkeen etsin itselleni asunnon ja ilmoitin, että kämppä on katsottuna ja muutan silloin ja silloin. Mies oli aivan hölmistynyt, että miksi muutat pois. Siihen vastasin, että sinähän halusit erota. Olet siitä jankuttanut jo hyvin monta kertaa. Viesti on kuultu ja nyt erotaan.
Oli hyvä päätös, koska kyseessä oli muutenkin liian impulsiivinen tyyppi ja epäilin myös hänen pettävän.
Hyvin tehty.
Heh, vaimohan on onnistunut tikaamaan kaikki boksit alla olevalta listalta viimeisen 25 vuoden aikana, pitäisikö huolestua että onko hänellä kaikki hyvin?
Henkisen väkivallan muotoja
vähättely, nöyryyttäminen, mitätöinti, arvostelu
huutaminen, haukkuminen, nimittely, pilkkaaminen
syyllistäminen, syyttäminen, mustasukkaiset syytökset
kontrollointi, alistaminen, painostaminen, pelottelu, häirintä
kiristäminen, valehtelu
tavaroiden hajottaminen
nukkumisen estäminen
muista ihmissuhteista eristäminen
uhkailu, joka voi liittyä väkivallan kokijan, tämän läheisten, lemmikkieläinten tai tekijän itsensä vahingoittamiseen
Lähde: https://naistenlinja.fi/henkinen-vakivalta/
Vierailija kirjoitti:
Sinun puolisosi on lapsen tasolla riitelyssä, ei osaa sääntöjä aikuisten keskusteluun. Sun on otettava vanhemman rooli, kun hän aloittaa tuon. Hän voi olla myös lellitty pienenä hieman pilalle, liian vähän kokemusta avioliitosta. Kun hän aloittaa tuon uhkailun, niin ignooraa se, katso vaan häntä, äläkä sano sanaakaan. Anna kiukutella loppuun saakka ja sitten vaan jatkat arkea normaalisti, niin kuin tuota teatteria ei olisi koskaan ollutkaan. Avioliiton ylämäki, se mistä pappi puhui. En usko että miehesi on psykopaatti ja henkisen väkivallan erityiskiduttaja.
Mun mielestä tämä on huono neuvo. Miksi toisen sanomiset pitäisi ohittaa? Se ainakin on henkistä väkivaltaa, ettei kuuntele, eikä ota todesta!
Jos kumppani sanoo, että haluaa erota, niin kannattaa ottaa se todesta ja sanoa että ok, erotaan vaan, mutta käydään läpi kunnolla se, miksi ero tuli. Jotta kummallakin on selkeä käsitys tilanteesta. Epätietoisuuteen ei kannata ketään jättää roikkumaan. Puhukaa, puhukaa, puhukaa.
🇺🇦🇮🇱
Hän on terapian tarpeessa. En laskisi ensimmäisenä henkiseksi väkivallaksi, vaan traumakäyttäymiseksi.
-terapoitu
Kyllä. Sanoin jossain kohtaa, että huomaatko, että olet uhannut lähteä jo kymmeniä kertoja, ja minä en yhtä ainuttakaan. Pitäisikö minun koko ajan pelätä sinun häipyvän, vai oppia tuollaisen olevan vain merkityksetöntä sanahelinää.
Se ihme ja kumma loppui siihen. Toki klassinen "ei mun kanssa ole pakko olla, jos olen niin paska" -länkytys jatkui vielä senkin jälkeen. Onhan se ihan paskaa, jos jätät vaikka roskapussin koiran syötäväksi lattialle. Mutta aikuinen myöntäisi virheensä, ärsyyntyisi lähinnä itseensä ja vannoisi jatkossa olevansa tarkempi.
Juu on se ihan mukava, ollut jo pari vuosikymmentä, mutta ARGH!
Niin ja kyökkipsykologi minussa arvelee sen johtuvan jatkuvista rankoista hylkäämiskokemuksista. Heti ollaan valmiina, että tuokin lähtee. Parempi todeta lähtevänsä ensin tai myöntää, että mene vaan.
Uuh, luin muitakin vastauksia. Aika karseaa, ukkoa haukutaan ja mustamaalataan. Juuri kenellekään tullut mieleen, että ko. tyyppi ei oikein muuta edes osaa sanoa tilanteessa (koska trauma työntää sanat suuhun) eikä edes todella tarkoita mitä sanoo, puhuu vain siitä, mikä tulee ensimmäisenä mieleen ja vaivaa eniten (en sano, että ei ehkä haluaisi, koska sitäkin voi olla, mutta tuskin yleisimpänä vaihtoehtona).
Ihmiset, ottakaa nyt käyttöön tekoäly, vaikka halpa tai ilmainenkin, ja tsekatkaa ongelmanne ensin siellä, ei Vauva-palstalla, liian miesvihaista skeidaa täällä heti. ("jätä se sika" on hauska vitsi, mutta kun tämä on nyt syvempää)
-terapoitu
Kyllä on toistuvana henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on toistuvana henkistä väkivaltaa.
"Tulin vielä sanomaan, että olen aika tyhmä."
Itse tein tuota aikoinaan. Nyt 20 vuotta eron jälkeen en näkisi sitä pelkästään uhkailuna. Kyse oli ehkä juuri yhdestä jatkuvasta vuosikymmeniä kestäneestä tyytymättömyydestä, joka lopulta johti eroon useiden etäisyyksien oton jälkeen. Edestakas veivaamiseni tuntui pahalta meitä kaikkia kohtaan kertoen lopullisen eron vaikeudesta. Ehkä pohjimmiltaan oli kyse riippuvuussuhteesta ja lapsuuden kaltoinkohtelusta. En osaa sanoa, oliko toi pahempi kuin äkkilähtö, yks kaks kasata tavarat ja häipätä.
Fiksuinta ois ollut pysähtyä miettimään, mikä mättää, mitä voitais tehdä ja mitä oikeasti halutaan. Siihen olisimme tarvinneet ulkopuolista ammattiapua.
En voisi ikinä ikinä ikinä kuvitella uhkailevani erolla yhtä ainuttakaan kertaa. Kuulostaa täysin järjen vastaiselta ja suhteen tulevaisuuden osalta kaiken heittämistä kankkulan kaivoon. Voisin kuvitella korkeintaan että puhuttaisiin yhdessä, onko suhteella tulevaisuutta mutta se onkin ihan eri asia kuin sanoa että jos et muutu x-tyyppiseksi niin otan eron. Siis mitä vattua?! :D n33
Ulkopuolelta on vaikea arvioida koko tilannetta. Minunkin exäni on varmaan sanonut, että uhkailin erolla. Niinhän minä teinkin, kun ex ryyppäsi ja löi enkä vielä ollut henkisesti valmista lähtemään vaikka halusin. Sitten kun lopulta lähdin se oli silti yllätys.