Lue keskustelun säännöt.
Vietinkö teitä lapsena tapaturmien takia lääkäriin vai käskettiinkö vaan lopettaa itkeminen? Etenkin 70 ja 80 luvuillla syntyneet
09.05.2025 |
Mä vietin viikonlopun murtuneen ranteen kanssa,maanantaina ope passitti terkkarille ja terkkari terveyskeskukseen.
Myös etusormi on luultavasi joskus murtunut kun niin oudon mallinen,paksumpi rystysen kohdalta ja liikkuu oudosti.
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei viety. Veljeni vietiin, kun katkaisi solisluunsa, mutta ei todellakaan muuten koskaan. Oli häpeällistä olla sairastelevainen ja muiden vaivaamista mennä nyrjähtäneen nilkan vuoksi lääkäriin. 70-luvulla synnyin. Tosin ei ollut viejiäkään, kun viina maistui vanhemmille iltaisin töiden jälkeen. Siihen aikaan tosin oli böndelläkin takseja.
Mutta kukapa nyt kalliilla taksilla ajelisi lapsen takia?
Meillä oli myös tämä. Vanhemmat köyhistä torpista kotoisin, jäänyt joku semmoinen mielikuva, että ei me köyhät ja varsinkaan köyhän mukulat olla mitään, eikä saa vaivata parempia ihmisiä kuten esim. lääkäreitä. Ja taksilla ajelu nyt oli jotain rikkaiden hömpötystä, ei semmoista tehdä. Samoin kuin ei syödä ravintolassa. Meillä ei ollut edes köyhää, kun äiti oli opettaja ja isä insinööri, mut
Sama meillä. Vakiolause oli: mitäs me nyt tällaiset ihmiset tarvittais.
Siis oltiin asiallinen perhe, vanhemmat töissä, oma talo ja lapset sitten kävi lukion ja korkeakoulut. Silti aina tämä asenne. Mistähän se tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei viety munkaan lapsuudessa lääkäriin kuin vasta pakon edessä. Vieläkin on järkyttävät arvet kun kaaduin pahasti ja syviä ja pitkiä haavoja ei tikattu. Vähän vedettiin käärettä päälle. Murtuneesta raajasta vietiin kun petti toistuvasti alta. Että ettepä te paljon sen paremmin ole onnistuneet kun vanhempannekaan.
t. 2000 luvulla syntynyt
Ja mulla on ollut hyvä vanhemmat. Niillä oli vaan paljon muutakin tekemistä kuin rampata lääkärissä. Mutta nuo arvet kyllä ärsyttää kun tietää, että ne olisi voitu estää jos olisi viitsitty.
Ihan heitteillejättö tuo on.
Minua taas käytettiin suunnilleen joka ikisen aivastuksen takia yksityisellä (vakuutuksella) ja äiti vaati antibioottikuuria. Tuntuu, että se oli äidille tapa saada huomiota, että vietiin lapsi lääkäriin ja sitten sai tuttaville kauhistella lapsen ns. sairastavuutta. Mutta sitten kun pikkurilli todennäköisesti murtui isän väkivallan seurauksena, ei menty minnekään eikä silloinkaan, kun laihduin teininä anorektisiin mittoihin.
Ihmiset ei ole osanneet, tajunneet eikä kehdanneet viedä hoitoon. Ja nyt se on entistä vaikeampaa, kun iltapäivystys on missä on, jos on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70 luvun alussa syntyneenä ja maatilalla kasvaneena niin kyllä minut vietiin aina tarvittaessa lääkäriin. Ainakin kolmesti sain antibiootit keuhkonputken tulehdukseen. Aivotärähdyksestä vietiin ja kerran nyrjäytin nilkkani niin että turposi kunnolla.
Asuttiin pienellä paikkakunnalla ja lähin pieni tk oli 15 km päässä mutta onnettomuuksissa vietiin yleensä sairaalaan 60 km päähän kun pienessä tkssa ei ollut röntgeniä ym.
Eli voin kyllä antaa pisteet kouluttamattomille maanviljelijävanhemmilleni huolenpidosta. Ja olin perheen viides lapsi eli ei siitäkään kiinni että olisin ollut ainut ym.
Mä en edes tiennyt lapsena, että meidänkin kylällä oli röntgenlaite ja että sinne voisi viedä esim. pyörällä kaatuneen lapsen kuvattavaksi tms. vaikka olisi kallo halki. Ei siis todellakaan menty "turhaan" mihinkään. Vanhemm
80-luvulla tuli terveyskeskukset, muttei niiden toiminnasta kukaan oikein kertonut. Ainakaan lapsille tai nuorille. Itselläni oli se käsitys, että ensiapuunkin mennään jostain kolarista tai luu poikki.
Olen kyllä huomannut, ettei ihmisten toiminta ole ikinä oikein. Soitti 112 tai oli soittamatta, mikään ei ole hyvin. On toki neuvottu Kotona tehtävän ensiavun antamisesta. Silti kotipaikkakunnan neuvolassa ei ole annettu täsmäohjeita, miten täällä tehdään, kun on hätä ja mihin lapsi voi sairastua. Omat lapset syntyi 90 -ja 2000 -luvulla, ja nuorempaa ei edes viety neuvolaan niin paljon kuin vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ei ole osanneet, tajunneet eikä kehdanneet viedä hoitoon. Ja nyt se on entistä vaikeampaa, kun iltapäivystys on missä on, jos on.
En kehtaisi myöntää, kuinka tyhmä, välinpitämätön ja itsekäs vanhempi olen ollut, kun en huolehtinut lapsistani aikoinaan.
Ei tuossa ole mistään ymmärtämättömyydestä kyse ollut, eikä ole nykyäänkään, vaan silkasta itsekkyydestä, laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä kun ovat laiminlyöneet ja kaltoinkohdelleet lapsiaan.
Ja niinkuin näkyy, osa piti hyvänkin huolen lapsistaan, vaikka olivat vähävaraisia, useampi lapsi, eivät olleet korkeasti koulutettuja tai asuivat maalla ja oli pidemmät etäisyydet palveluihin.
Ei se sivistys ja huolenpito ole synonyymi varakkauudelle, koulutukselle ja kaupunkilaisuudelle.
Jos oli jotain vakavaa, vietiin lääkäriin. 70-luku P-Pohjanmaa. Korvatulehdus, palovamna, ompelua vaatinut haava, nämä muistan.
Sukulaistyttöä ei viety helposti lääkäriin. Aikuisena hänen selkärangastaan löytyi parantunut murtuma, lääkäri ihmetteli, miksi siitä ei löydy sairaushistoriaa. Ei löytynyt, koska ko. murtuman takia tätä lasta ei oltu viety lääkäriin, tyttö makasi viikon kotona ja kävi kontaten vessassa. Hän oli hypännyt lumivallin päältä hankeen selälleen ja pehmeässä lumessa oli ollutkin jäinen lumipaakku. Aviotonta lasta oli hävetty niin ja hänen tyly kohtelunsa oli kosto isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alakouluikäisenä mursin jalan koulussa. Kävin terkkarilla, ei mitään. Kotonakaan ei mitään. Parin päivän päästä pyöräilin yksin terveyskeskukseen, jalka kuvattiin ja fillaroin sitten kotiin kyynärsauvojen kanssa. En muista missä vanhempani olivat.
Kyllä minut vietiin lääkäriin kun sattui tapaturmia vähän turhankin usein. Koulustakin piti kerran taksikyydillä lähteä terveyskeskukseen paikattavaksi.
Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietiin tarvittaessa, esimerkiksi haettiin tikit kun tuli syvä haava joka sitten alkoi uudestaan vuotamaan valtoimenaan. Toisen kerran vietiin aivotärähdyksen takia. Veljeni vietti sairaalassa paljon aikaa astman takia. Ollaan synnytty 1968-1971. Äitini oli mennyt viisi vuotiaana veljensä kanssa sairaalaan bussilla kun ranne oli poikki, veli joutui kävelemään takaisin kotiin, äitini nukutuksen jälkeen pääsi poliisin kyydillä, ei vanhemmat joutaneet siihen aikaan lapsiaan kyyditsemään kun oli vielä sota päällä
Löin pääni kiveen, ja menetin tajun pitkäksi aikaa.
Mitä sitä turhaan lääkäriin, aika parantaa.
Ei jäänyt paljon vikaa, vikaa, vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista käyneeni koskaan tk:ssa lapsena/nuorena muuta kuin hammaslääkärissä. Meillä nytkin töissä yks mamma joka vähintään kerran kuussa käyttää ä päriään tk:ssa jonkun v itun flunssan takia! En ole ikinä käynyt nuhasta lääkärissä, aivan käsittämätöntä tämä nykyaika!
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ei ole osanneet, tajunneet eikä kehdanneet viedä hoitoon. Ja nyt se on entistä vaikeampaa, kun iltapäivystys on missä on, jos on.
Kyllä meillä kehdattiin ja osattiin. Mentiin tarvittaessa taksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä helposti lääkäriin lähdetty, itse asiassa en koskaan käynyt lapsena lääkärissä minkään tapaturman takia, eikä kaksi pikkuveljeänikään tietääkseni. Itselläni juttuja joiden takia ei tarvinnut vanhempieni mielestä lääkäriin vaivautua:
- liukastuin saunassa saippuaveteen mökillä, ja löin pääni pahasti, vieläkin vanhemmat joskus kertovat hassua juttua siitä, miten sekavia puhuin kun tulin sieltä saunasta ja oli aivotärähdys
- keitin teetä, mutta jostain syystä keitin lipesi käsistä, ja kiehuvaa vettä meni jalkaterille ja nilkoille, jotain aloe vera rasvaa äiti vaan niihin laittoi ja syötti aspiriinia kipuun - vieläkin on keloidiarpia niissä kohdissa missä roiskeita oli eli oli ihan kunnon palovammat
- kerran toinen lapsi heitti suuttuessaan hiekkaa silmiini, se sattui aivan järjettömästi pitkään, mutta äiti vaan tiuskaisi että et sä siihen kuole
- s. 1974
Näistä vain tuo keskimmäinen tapaus on sellainen joka olisi oikeasti vaatinut lääkärin hoitoa ja jolle lääkäri olisi jotain voinut tehdä. Aivotärähdyksen hoito on käytännössä se että määrätään potilaalle lepoa ja käsketään jonkun tarkkailla hänen vointiaan. Hiekat saa silmistä pois pesemällä mutta se on harmi että ilmeisesti sinua ei siinä autettu.
Vietiin, jos oli aivan pakko. Murtunutta rannetta itkin vuorokauden ennen kuin mentiin. Aivotärähdyksen kanssa lepäsin monta päivää ennen kuin vietiin. Keuhkoputkentulehdusta yskin viikkoja ennen kuin vietiin jne. Pahinta oli se, ettei kipulääkettä saanut mihinkään. Aivotärähdyksen sain lopulta lääkäristä kunnon tropit. Mulla oli samaan aikaan menkat ja olin aivan ihmeissäni, kun ne oli lääkkeen vuoksi kerrankin kivuttomat. Oma äitini piti kipulääkkeitä myrkkyinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä helposti lääkäriin lähdetty, itse asiassa en koskaan käynyt lapsena lääkärissä minkään tapaturman takia, eikä kaksi pikkuveljeänikään tietääkseni. Itselläni juttuja joiden takia ei tarvinnut vanhempieni mielestä lääkäriin vaivautua:
- liukastuin saunassa saippuaveteen mökillä, ja löin pääni pahasti, vieläkin vanhemmat joskus kertovat hassua juttua siitä, miten sekavia puhuin kun tulin sieltä saunasta ja oli aivotärähdys
- keitin teetä, mutta jostain syystä keitin lipesi käsistä, ja kiehuvaa vettä meni jalkaterille ja nilkoille, jotain aloe vera rasvaa äiti vaan niihin laittoi ja syötti aspiriinia kipuun - vieläkin on keloidiarpia niissä kohdissa missä roiskeita oli eli oli ihan kunnon palovammat
- kerran toinen lapsi heitti suuttuessaan hiekkaa silmiini, se sattui aivan järjettömästi pitkään, mutta äiti vaan tiuskaisi että et sä siihen kuole
Hiekka voi tunkeutua silmän sisään, jos silmille paiskaa. On ihmisiä sokeutunutkin sellaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukuttiin valehtelijaksi jos oli vatsa kipeä tai muuta mitä ei pystynyt kuumemittarilla todentamaan. Ja jos pystyi todentamaan niin silloinkin pitkin hampain sanottiin että kai se sitten on kipeä.
Sama meillä. Aina oli mukamas kyse teeskentelystä. Kun sain koululääkäriltä antibiootit virtsatietulehdukseen, olin kuulemma käynyt terkkarilla lintsatakseni tunnilta ja nyt he joutuvat ostamaan kalliit lääkkeet.
Mulla on vielä tänäkin päivänä lääkäriin mennessä sellainen olo, että varmasti lääkärin mielestä teeskentelen vaan, ellen ole silminnähden tuskissani tai kuumetta yli 40 astetta.
Aikuisena sain keuhkokuumeen, crp oli 200 ja röntgenissä näkyi keuhkoissa muutoksia. Olin ihan iloinen, kun ei ollut mikään hukkareissu.
Mulla on ollut samanlaisia fiiliksiä. Monta viikkoa oli korkea kuume. kävin lääkärissä ja labrassa, minkä jälkeen piti kuulemma mennä taksilla sairaalan päivystykseen. Jäin labrakäynnin jälkeen kaupungille, kun en tohtinut mennä heti sairaalaan. Lääkäri soitti perään, että missä olen, kun en ole kirjautunut päivystyksessä. CRP tapissa ja streptokokkisepsis epäily. Vieläkin häpeissäni menin bussilla sairaalaan, missä mut istutettiin väkisin pyörätuoliin. Häpesin, että istuin siinä "laiskana", ja mua työnnettiin.
Aina anteeksi pyydellen täytyy mennä lääkäriin, että olenkohan nyt riittävän sairas.
(synt. 60-luvulla)
Kaaduin pyörällä pahasti ja löin pääni. Vanhemmat vain hekotteli, kun huusin pelästymisestä niin kovaa "turhaan" ja hokivat vaan, että pitää nousta ylös, jos kaatuu. Pää oli jonkin aikaa kipeä jaoli huono olo, joten todennäköisesti sain lievän tärähdyksen. En vain uskaltanut sanoa siitä vanhemmille. Annas olla, kun tuli flunssa, niin helmat paukkuen juostiin lääkäriin tarkastuttamaan korvia. Ikinä ei ollut kunnon korvatulehdusta, mutta pienikin punoitus korvissa oli aivan kamalaa. Myöhemmin sitten poskionteloita piti naputella nuhassa, ettei vaan olisi tulehdusta.
Vietiin melko helposti. Onneksi. Muuten olisin 11-vuotiaana kuollut.
Jaa korvatulehdukset kadonneet?? No ei ole. Enää vaan niihin ei anneta antibioottia välttämättä.