Vietinkö teitä lapsena tapaturmien takia lääkäriin vai käskettiinkö vaan lopettaa itkeminen? Etenkin 70 ja 80 luvuillla syntyneet

Kun tuli angiina, vietiin lääkäriin. Kun korva kipeytyi, vietiin lääkäriin. Kun tuli kuumetta, joka ei ottanut laskeakseen muutamassa päivässä, vietiin lääkäriin. Joten aina vietiin lääkäriin, kun se tuntui perustellulta. Olen syntynyt 1968.

Ei viety. Minut vietiin lääkäriin vain, kun oli korvatulehdus( niitä oli usein.) Ja aina puhkottiin tärykalvot! Tämän takia pelkään vieläkin lääkäreitä.

Vietiin pienemmistäkin. Syntynyt 88

Kyllä lääkäriin olisi päässyt mutta jostain syystä en itse suostunut menemään, ei sitten millään. Lopulta sinne kuitenkin mentiin kun kipu tai kunto meni niin huonoksi. 60-luvun lapsi ja silti vanhemmat oli huolehtivaisia mutta ei kuitenkaan hössöttäjiä.

Mittees pöljäelit, pie kippeenäs!

Vietiin. Olen syntynyt 1980. Kun laktoosi-intolerassi puhkesi,vietiin  tutkimuksiin. Atopian kanssa viettiin lääkäriin. Samoin korvatulehduksen ja keuhkoputken tulehduksen.

Olin muuten tosi sairas ja allerginen lapsi vaikka meillä oli lemmikkejä,söin monipuolisesti ja ulkona leikin heivosta  kontaten maassa eli juuri sellainen lapsuus,jonka pitäisi antaa vastuskykyä!

En muista että olisin koskaan loukannut niin pahasti että olisi hoitoa tarvinnut. Pikku palovammat ja haavat putsattiin itse ja laastaroitiin tms. Ainoa vakavampi vamma kävi koulussa ja ope toimitti mut hammashoitolaan.

Vietiin, jatkuvasti. Jos erehdyin sanomaan, että vatsa on vähän kipeä, heti lääkäriin. Päänsärky --> lääkäriin. Kuumetta 37,2 niin välittömästi lääkäriin.

En vieläkään mene lääkäriin kuin siinä tapauksessa, että joku raaja on suunnilleen irti. Inhoan lekureita, sairaaloita ja terveyskeskuksia. Äitini mielestä taas lääkärit ovat jotain ylijumalia ja aina oikeassa.

Vm. 1981

Eihän sitä lääkäriin ! "Kyllä miäs kestää vaikkahan kaatuus kivinavetta päälle !" Niin... varsinkin jos kivinavetta kaatuu jonkun toisen päälle...

Kerran tai kaksi isäpuoli vei minut lääkäriin kun olin kovassa kuumeessa ollut jo useamman päivän. Mistään kaatumisita ei lääkäriin viety. Äiti putsasi haavat ja oltiin vihaisia kun olin ollut huolimaton. Muistan saaneeni uuden mekon kolmannen luokan kevätjuhlaan. Kaaduin alkukesästä pyörällä mekko päällä ja mekkoon tuli reikä. Polvesta ja kyynärpäästä ainakin tuli verta. Itkien menin kotiin. Äiti ja isäpuoli suuttuivat kun olin mekon tärvellyt. Äiti vihaisesti pesi suihkussa minua. Suihkun jälkeen isäpuoli antoi minulle piiskaa mekon tärvelemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Kerran tai kaksi isäpuoli vei minut lääkäriin kun olin kovassa kuumeessa ollut jo useamman päivän. Mistään kaatumisita ei lääkäriin viety. Äiti putsasi haavat ja oltiin vihaisia kun olin ollut huolimaton. Muistan saaneeni uuden mekon kolmannen luokan kevätjuhlaan. Kaaduin alkukesästä pyörällä mekko päällä ja mekkoon tuli reikä. Polvesta ja kyynärpäästä ainakin tuli verta. Itkien menin kotiin. Äiti ja isäpuoli suuttuivat kun olin mekon tärvellyt. Äiti vihaisesti pesi suihkussa minua. Suihkun jälkeen isäpuoli antoi minulle piiskaa mekon tärvelemisestä.

Kun on saanut uudet kengät ja housut, pitää ottaa pitkiä askeleita ettei kengät kulu mutta ei niin pitkiä, että housut repeävät!

Vierailija kirjoitti:

Minua taas käytettiin suunnilleen joka ikisen aivastuksen takia yksityisellä (vakuutuksella) ja äiti vaati antibioottikuuria. Tuntuu, että se oli äidille tapa saada huomiota, että vietiin lapsi lääkäriin ja sitten sai tuttaville kauhistella lapsen ns. sairastavuutta. Mutta sitten kun pikkurilli todennäköisesti murtui isän väkivallan seurauksena, ei menty minnekään eikä silloinkaan, kun laihduin teininä anorektisiin mittoihin. 

Meillä oli tätä samaa. Äiti ravasi meidän sisarusten kanssa lääkärissä kaikissa pikkujutuissa; flunssat, naarmut, ihottumat jne. Vahtimalla vahti, että onko jollakin jotain vaivaa. Mutta isoissa jutuissa ei sitten mentykään, eikä äidille voinut oikeastaan mistään kertoakaan, koska ei kestänyt mitään. Jo tavallinen. nuhakuume suisti äidin johonkin avuttomuuden tilaan ja lääkäriin oli lähdettävä. 

Isä sai kuitenkin pahoinpidellä ja hyväksikäyttää, eikä tämä aiheuttanut äidissä mitään reaktioita. Samoin laihduin teininä lähes olemattomiin ja muutuin puhumattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö teidän mieli ikinä kostaa,että kun iäkäs vanhempi kaatuu portaissa ja vaikeroi kipeää kättä niin käskette  vaan lopettaa parkumisen tyhjästä?

Ei nämä edes suostu lääkäriin. Marttyyrina vaan valittavat, että sattuu sattuu, mutta lääkärin vaivoiksi ei viitsittäisi millään lähteä. "Ei minua varten tarvii kenenkään mittään!"

Justhan te valitatte että ne vanhat tukkii terveyskeskukset ja nyt, että ne ei mene lääkääriin. Meneekö ne vai eikö ne mene?🤪

Kyllä minut lääkäriin vietiin. Käytettiin yksityistä aina. Asuttiin Kontulassa. Vm- 68

ei viety. sanottiin että ton siitä saa kun koheltaa.

Kasarin lapsena koettua: umpparitulehduksessa alaikäsen siskon turvin terveyskeskukseen, josta sairaalaan päivystysleikkaukseen. Vanhemmat eivät käyneet kertaakaan sairaalassa katsomassa.

Potilasasiakirjoissa lukee "pitkään pidetty tulehdus", vanhemmat suhtautu suunnilleen niin, etten halua mennä kouluun, joten esitän mahakipuista. Vanhempani oli vielä ns. hyvät vanhemmat, työssä käyviä, ei päihteitä tms ongelmia.

Sain nelivuotiaana kallovamman. Ei viety lääkäriin, kun kuitenkin heräsin siitä. Se oli niitä vanhoja "hyviä" aikoja.

Yhden kerran tikattavana ensiavussa.

Olen syntynyt vuonna 82. 

13 vuotiaana kaaduin koulumatkalla fillarilla. Kiire oli bussille etten myöhästy koulusta joten juoksin niin kovaa miten pystyin loppumatkan (3km) pysäkille. Bussikuski huusi ja kettuili mulle kun meinasin silti myöhästyä, eli bussi joutui 10sek odottamaan mua pysäkillä kun kuski näki että juoksen niin lujaa kuin pystyn.

Juostessani ja bussissa istuessa ihmettelin kun jomottaa eikä toinen käsi tunnu toimivan.

Koululla mietin että kehtaisko sitä mennä terkkarille vai ei? (Tuohon aikaan oli paikalla joka päivä aamusta iltapäivään).

Noh menin ja hän passitti minut taksilla sairaalaan. Sairaalassa todettiin että solisluu poikki parista kohtaa ja käsi paketissa seuraavat 6vk.

Oma kokemukseni oli se, että vasta sitten mentiin vaivaamaan ammattihenkilöitä kun olet pää kainalossa ja silloinkin ensimmäiseksi sua nuhdellaan että "miksi sä tolleen teit, kato nyt!!"

lekuriin vain, jos vaati tikkausta tai vierasesineen poistoa haavasta. vain nyhveröt kävi lääkärissä. pienet luuhun asti puukolla haavat eivät vielä laukaisseet hälyytystä, mutta naamaan seitsemän tikkiä oli jo lekurikäyntiä tarkoittava vekki. ennen ei oltu herkkiä, ja tiedettiin omat sukupuolet.