Lue keskustelun säännöt.
Vietinkö teitä lapsena tapaturmien takia lääkäriin vai käskettiinkö vaan lopettaa itkeminen? Etenkin 70 ja 80 luvuillla syntyneet
09.05.2025 |
Mä vietin viikonlopun murtuneen ranteen kanssa,maanantaina ope passitti terkkarille ja terkkari terveyskeskukseen.
Myös etusormi on luultavasi joskus murtunut kun niin oudon mallinen,paksumpi rystysen kohdalta ja liikkuu oudosti.
Kommentit (153)
Sisko vietiin kyllä lääkäriin kun se teloi päänsä ja verta tuli kuin saavista, tämä oli joskus 70-luvulla. Minä nyrjäytin nilkkani joskus 80-luvulla eikä asialle tehty mitään, joku isän kaveri joka ehkä oli lääkäri katsoi sitä ja sanoi että nyrjähtänyt se on. Hypin sitten yhdellä jalalla pari viikkoa kunnes nilkka parani. Päänsä telonut sisko oli esikoinen ja minä neljäs niin ehkä tuoreet vanhemmat oli huolissaan siskon tapaturmasta ja minun tapauksessa ei enää niin paljon vaivannut, ainahan lapset on telomassa itseään, pikku juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, mut ei kai kumpaakaan.......ja siltikin mulla o tietämättäni ollu vuosia jotaki ihmeen sappikiviä..........eipä mulle tainnut koskaan tapahtunu mitään kovin vakavaa..................ja sitte äitee ihmettelee, ku en saa nykyään syödä ollenkaan suklaata, ja sitä se tarjoaa...........se tuntuu unohtavat senkin, et mul o kummaskin korvis kuulokojeet ! Kyl ne o täysin näkyvissä ja onhan se tiennyt asiasta vuosia ! Siltikin pitööö vaan huudattaa radioo, TV: tä ja omaa ipadiaan NIIIIIIIIN kirotun kovalla aina !!!!! Käyttäisi jo kuulokkeita, jos ääntä kaipaa !!!! Se nolo melu häiritsee kovasti !!!!!!
70 luvun alussa syntyneenä ja maatilalla kasvaneena niin kyllä minut vietiin aina tarvittaessa lääkäriin. Ainakin kolmesti sain antibiootit keuhkonputken tulehdukseen. Aivotärähdyksestä vietiin ja kerran nyrjäytin nilkkani niin että turposi kunnolla.
Asuttiin pienellä paikkakunnalla ja lähin pieni tk oli 15 km päässä mutta onnettomuuksissa vietiin yleensä sairaalaan 60 km päähän kun pienessä tkssa ei ollut röntgeniä ym.
Eli voin kyllä antaa pisteet kouluttamattomille maanviljelijävanhemmilleni huolenpidosta. Ja olin perheen viides lapsi eli ei siitäkään kiinni että olisin ollut ainut ym.
Lievän aivotärähdyksen jälkeen piti nukkua. No nukuttikin. Pyörällä lento.
Oon syntynyt 80-luvulla ja aina vietiin lääkäriin kun tarvis. Tosin äiti oli sh, niin oisko kynnys ollut matalampi?
Mm. seuraavista syistä viety: kipeä kurkku (yleensä angiina), silmätulehdus, pitkittynyt lämpö (löytyi mononukleoosi), keuhkokuume, kroonisesti tulehtuneet nielurisat (leikattiin), yliliikkuvat nilkat (sain tulipohjalliset), venähtänyt nilkka (sain kepit ja tukisiteitä), murtunut varvas.
Että joo - meillä käytiin kyllä lääkärissä ihan riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Putosin lapsena kalliolta puisen penkin päälle, olin n. 3- tai 4-vuotias. Huusin varmaan tunteja, mutta lääkäriin ei lähdetty heti, vaan vasta kun isä tuli kotiin myöhemmin töistä. Ilmeisesti äiti ajatteli, että kaikki on OK, kun se huutaa. No mitään pahempia vammoja ei sitten löytynytkään.
Varhaisteininä poltin käteni kuumassa vesihöyryssä, kun autoin kotitöissä, siihen ei oikein reagoitu mitenkään. Yritin kylmän veden avulla sitä huuhtoa, ensin tuli valtava vesikello ja lopulta iho irtosi riekaleina kädestä. Seuraavana päivänä koulussa jouduin pitämään kättä pystyasennossa, koska sitä särki kovasti ja oli ihan vereslihalla. Opettaja sitten vei minut ensin kouluterveydenhoitajalle, joka lähetti minut terveysasemalle. Haava sitten putsattiin ja sain jotain rasvalappuja ja sidettä.
Haukuttiin valehtelijaksi jos oli vatsa kipeä tai muuta mitä ei pystynyt kuumemittarilla todentamaan. Ja jos pystyi todentamaan niin silloinkin pitkin hampain sanottiin että kai se sitten on kipeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietiin kyllä. Isä vei kun teloin polven hiihtäessä 70- luvulla. Ja olen myös käyttänyt lapseni lääkärissä/päivystyksessä kasarilla ja ysärillä kun on ollut tarvis. Ihme kysymys, vai luulitko ettei lapsia hoidettu noina aikakausina?
Vierailija kirjoitti:
70 luvun alussa syntyneenä ja maatilalla kasvaneena niin kyllä minut vietiin aina tarvittaessa lääkäriin. Ainakin kolmesti sain antibiootit keuhkonputken tulehdukseen. Aivotärähdyksestä vietiin ja kerran nyrjäytin nilkkani niin että turposi kunnolla.
Asuttiin pienellä paikkakunnalla ja lähin pieni tk oli 15 km päässä mutta onnettomuuksissa vietiin yleensä sairaalaan 60 km päähän kun pienessä tkssa ei ollut röntgeniä ym.
Eli voin kyllä antaa pisteet kouluttamattomille maanviljelijävanhemmilleni huolenpidosta. Ja olin perheen viides lapsi eli ei siitäkään kiinni että olisin ollut ainut ym.
Mä en edes tiennyt lapsena, että meidänkin kylällä oli röntgenlaite ja että sinne voisi viedä esim. pyörällä kaatuneen lapsen kuvattavaksi tms. vaikka olisi kallo halki. Ei siis todellakaan menty "turhaan" mihinkään. Vanhemmat vaan raivosivat kotona, että miksi taas piti tuolla tavalla mennä toheloimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tipuin lapsena 70-luvulla navetan katolta betonille. "Kaikki ok?, no hyvä, sun tarttee vähän kattoo".
Ilmaa en tahtonut saada vedettyä pitkään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vietiin kyllä. Isä vei kun teloin polven hiihtäessä 70- luvulla. Ja olen myös käyttänyt lapseni lääkärissä/päivystyksessä kasarilla ja ysärillä kun on ollut tarvis. Ihme kysymys, vai luulitko ettei lapsia hoidettu noina aikakausina?
Kuten tästä keskustelusta huomaat niin ei todellakaan hoidettu kuin joitain onnekkaita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran leikkasin saksilla kullini vahingossa irti. Ei viety mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Haukuttiin valehtelijaksi jos oli vatsa kipeä tai muuta mitä ei pystynyt kuumemittarilla todentamaan. Ja jos pystyi todentamaan niin silloinkin pitkin hampain sanottiin että kai se sitten on kipeä.
Sama meillä. Aina oli mukamas kyse teeskentelystä. Kun sain koululääkäriltä antibiootit virtsatietulehdukseen, olin kuulemma käynyt terkkarilla lintsatakseni tunnilta ja nyt he joutuvat ostamaan kalliit lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten tuli vähän oudompia oireita ja aikansa lääkärikirjaa selattuaan vanhemmat käänsivät taas Minin kohti lähintä sairaalaa ja pian Helsinkiin asti. Paria leikkausta ja vuosikymmenien vahvoja lääkkeitä myöhemmin kirjoittelen täällä terveenä, hyvävointisena ja liikkuvana. Mutta jos olisivat vitkutelleet ja vähätelleet niin enpä kirjoittelisi.
HIV on pirullinen tauti. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukuttiin valehtelijaksi jos oli vatsa kipeä tai muuta mitä ei pystynyt kuumemittarilla todentamaan. Ja jos pystyi todentamaan niin silloinkin pitkin hampain sanottiin että kai se sitten on kipeä.
Sama meillä. Aina oli mukamas kyse teeskentelystä. Kun sain koululääkäriltä antibiootit virtsatietulehdukseen, olin kuulemma käynyt terkkarilla lintsatakseni tunnilta ja nyt he joutuvat ostamaan kalliit lääkkeet.
Mulla on vielä tänäkin päivänä lääkäriin mennessä sellainen olo, että varmasti lääkärin mielestä teeskentelen vaan, ellen ole silminnähden tuskissani tai kuumetta yli 40 astetta.
Minulla oli joskus yläasteikäisenä alavatsa vasemmalta puolelta niin kipeä, että valuin kylmää hikeä ja olin pyörtyä kivusta. Muutaman tuollaisen kohtauksen jälkeen uskaltauduin sanomaan siitä äidille. "Kaikilla meillä on vatsa välillä kipeä" kuului vastaus. Jossain vaiheessa ne loppuivat, mutta aikuisena piti leikata suolistoa.
Alle kymmenvuotiaana minut vietiin lääkäriin, kun nenästä oli valunut tummanvihreää räkää pari viikkoa. Olin silloin mummolassa, mummo oli sitä mieltä, että ei tarvitse, Illodinilla lähtee. Veli sai tärskyn jalkaan, tuli mustelma, ja mummon mielestä veli olisi pitänyt viedä heti lääkäriin. Pojat oli tärkeitä, tytöt ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukuttiin valehtelijaksi jos oli vatsa kipeä tai muuta mitä ei pystynyt kuumemittarilla todentamaan. Ja jos pystyi todentamaan niin silloinkin pitkin hampain sanottiin että kai se sitten on kipeä.
Sama meillä. Aina oli mukamas kyse teeskentelystä. Kun sain koululääkäriltä antibiootit virtsatietulehdukseen, olin kuulemma käynyt terkkarilla lintsatakseni tunnilta ja nyt he joutuvat ostamaan kalliit lääkkeet.
Mulla on vielä tänäkin päivänä lääkäriin mennessä sellainen olo, että varmasti lääkärin mielestä teeskentelen vaan, ellen ole silminnähden tuskissani tai kuumetta yli 40 astetta.
Aikuisena sain keuhkokuumeen, crp oli 200 ja röntgenissä näkyi keuhkoissa muutoksia. Olin ihan iloinen, kun ei ollut mikään hukkareissu.
Kaaduin pyörällä, ihme, etten jäänyt auton alle. Polvien iho meni hakkelukseksi, podin polviani koko kesän. Yritin vähän putsailla niitä, mutta veren ja hiekan sekoitusta oli vaikea puhdistaa. Märkivät vihreää mätää. Ei minnekään lääkäriin tietenkään. Vanhemmat olivat ärtyneitä, kun toheloin silleen. Polvissa kunnon arvet.
Koska edes tuli yksityiset lääkäriasemat -90 luvulla?
Kyllä vietiin. Olin tapaturma-altis villi lapsi ja aina välillä ajettiin Minillä lähimpään kaupunkiin hakemaan tikkejä.
Sitten tuli vähän oudompia oireita ja aikansa lääkärikirjaa selattuaan vanhemmat käänsivät taas Minin kohti lähintä sairaalaa ja pian Helsinkiin asti. Paria leikkausta ja vuosikymmenien vahvoja lääkkeitä myöhemmin kirjoittelen täällä terveenä, hyvävointisena ja liikkuvana. Mutta jos olisivat vitkutelleet ja vähätelleet niin enpä kirjoittelisi.
Ei meillä luulosairaita oltu. Sain juosta rannoilla ja metsissä kuten muutkin ikäiseni.