Vietinkö teitä lapsena tapaturmien takia lääkäriin vai käskettiinkö vaan lopettaa itkeminen? Etenkin 70 ja 80 luvuillla syntyneet

Tekeekö teidän mieli ikinä kostaa,että kun iäkäs vanhempi kaatuu portaissa ja vaikeroi kipeää kättä niin käskette  vaan lopettaa parkumisen tyhjästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OT: Ei mitään allergioita tai astmoja olisi suvaittu meillä, eihän silloin olisi voinut kehua suvulle, että meilläpä onkin terveet lapset.

Joo tämä oli meilläkin, että olisi ollut häpeä jos lapsilla on mitään sairauksia tai vaivoja. Semmoisista ei saanut kodin ulkopuolella puhua. Piti ylpeillä siitä miten terveitä meidän lapset on.

Tätä meilläkin, ja mun äiti oli myös ylpeä, jos sairaana ei levännyt vaan teki kaikkea kuten ennenkin. Esim. kerran mulla oli oletettavasti tuhkarokko, päätellen siitä että sitä oli liikkeellä kavereilla, ja samanlainen ihottuma tuli mullekin. No, sairastin sen läpi, ja se ei ollut mulla kovin paha, joten kävin luistelemassa ja hiihtämässä yms. kuin ei mitään vaikka oli kuumetta. Vanhemmat ei todellakaan kieltäneet, ja jälkeenpäin kehuivat sukulaisille, miten sisukas tuo tyttö on, kun tuhkarokossa hiihti 6 kilometriä kuin ei mitään, ei antanut taudin lannistaa.

Kun olin lapsi/pikkupoika, naapurin alkoholisoitunut hullu löi minua nyrkillä naamaan. Poliisi ei suostunut edes tulemaan paikalle, ensimmäinen reaktio oli, että minä olen valehtelija. Nuo olivat asenteet, aikuinen saa hakata lapsia nyrkillä naamaan, eikä edes poliisit vaivaudu tulemaan paikalle, lyövät luurin kiinni.

Kyllä 60luvulla kun olin tuhkarokossa, yöllä lääkäri tuli laittamaan  piikin takapuoleen.Koulussa oli terveyssirar   ja sama kun koulussa niin tuli katsomaan aina kotiin oli tauti mikä hyvänsä..Yksin ei vaivoineen jätetty koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei viety. Veljeni vietiin, kun katkaisi solisluunsa, mutta ei todellakaan muuten koskaan. Oli häpeällistä olla sairastelevainen ja muiden vaivaamista mennä nyrjähtäneen nilkan vuoksi lääkäriin. 70-luvulla synnyin. Tosin ei ollut viejiäkään, kun viina maistui vanhemmille iltaisin töiden jälkeen. Siihen aikaan tosin oli böndelläkin takseja.

Mutta kukapa nyt kalliilla taksilla ajelisi lapsen takia?

Meillä oli myös tämä. Vanhemmat köyhistä torpista kotoisin, jäänyt joku semmoinen mielikuva, että ei me köyhät ja varsinkaan köyhän mukulat olla mitään, eikä saa vaivata parempia ihmisiä kuten esim. lääkäreitä. Ja taksilla ajelu nyt oli jotain rikkaiden hömpötystä, ei semmoista tehdä. Samoin kuin ei syödä ravintolassa. Meillä ei ollut edes köyhää, kun äiti oli opettaja ja isä insinööri, mutta se köyhän mentaliteetti oli molempien lapsuudenkodista tiukassa, se ainainen häpeä siitä että me ollaan vaan tämmöisiä köyhiä ja hävettää nuo meidän mukulatkin parempain ihmisten edessä.

Vierailija kirjoitti:

Jos jalka nyrjähti ei lähdetty päivystykseen vaan laitettiin lyijyvesikääre ja kyllä se jalka niinkin parani.

Samoin minulla joskus 60-luvulla. Äitini oli kyllä sairaanhoitaja.

Ei helposti viety. Perhosteipillä ja laastarilla meitä paikattiin. Jos luita murtui tai tuli isoja palovammoja, niiden kanssa lähdettiin kyllä lääkäriin.

En kyllä helposti vieläkään lääkäriin lähde pikku vikojen vuoksi.

Työtapaturman jälkeen kävin lääkärissä hakemassa saikkua. Mutta kun teloin saman sormen uudestaan ja murtumakohta kipeytyi, kääräisin pari kierrosta kineesioteippiä siihen, ja homma jatkui. Totesin, että lääkäri ei osaa tehdä sille muuta kuin kieltää työnteon, joten turha siellä on käydä.

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö teidän mieli ikinä kostaa,että kun iäkäs vanhempi kaatuu portaissa ja vaikeroi kipeää kättä niin käskette  vaan lopettaa parkumisen tyhjästä?

Ei nämä edes suostu lääkäriin. Marttyyrina vaan valittavat, että sattuu sattuu, mutta lääkärin vaivoiksi ei viitsittäisi millään lähteä. "Ei minua varten tarvii kenenkään mittään!"

Vierailija kirjoitti:

Jos jalka nyrjähti ei lähdetty päivystykseen vaan laitettiin lyijyvesikääre ja kyllä se jalka niinkin parani.

Kuka menee nilkan nyrjähdyksen takia lääkäriin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö teidän mieli ikinä kostaa,että kun iäkäs vanhempi kaatuu portaissa ja vaikeroi kipeää kättä niin käskette  vaan lopettaa parkumisen tyhjästä?

Ei nämä edes suostu lääkäriin. Marttyyrina vaan valittavat, että sattuu sattuu, mutta lääkärin vaivoiksi ei viitsittäisi millään lähteä. "Ei minua varten tarvii kenenkään mittään!"

Tämä. Ne ihan itse soveltavat itseensäkin sitä ettei saisi ketään vaivata omilla asioillaan. Mä olen 80-vuotiaita vanhempiani yrittänyt joskus saada käymään lääkärissä, mutta eivät mene sitten kirveelläkään, eivät halua olla vaivoiksi. On siellä kuulemma oikeasti tarvitseviakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö teidän mieli ikinä kostaa,että kun iäkäs vanhempi kaatuu portaissa ja vaikeroi kipeää kättä niin käskette  vaan lopettaa parkumisen tyhjästä?

Ei nämä edes suostu lääkäriin. Marttyyrina vaan valittavat, että sattuu sattuu, mutta lääkärin vaivoiksi ei viitsittäisi millään lähteä. "Ei minua varten tarvii kenenkään mittään!"

Tämä. Ne ihan itse soveltavat itseensäkin sitä ettei saisi ketään vaivata omilla asioillaan. Mä olen 80-vuotiaita vanhempiani yrittänyt joskus saada käymään lääkärissä, mutta eivät mene sitten kirveelläkään, eivät halua olla vaivoiksi. On siellä kuulemma oikeasti tarvitseviakin.

Kuoleepa sitten kerrasta. Ei tarvitse vaivaistaloon mennä kitumaan.

Olen 80-luvun lapsi. Ei minulle koskaan sattunut naarmuja kummempia tapaturmia, mutta sairauden oireista vietiin herkästi lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jalka nyrjähti ei lähdetty päivystykseen vaan laitettiin lyijyvesikääre ja kyllä se jalka niinkin parani.

Kuka menee nilkan nyrjähdyksen takia lääkäriin?

Varmaan sellainen jonka nilkka on nyrjähtänyt? Lääkäri tarkoittaa tässä terveyskeskusta tmv. paikkaa, josta saa apua, jos nyt oli vaikea tajuta.

Ehkä 60-70 -luvuilla oli vielä normaalia, ettei ns.pikkuvaivojen takia menty lääkäriin? 

Olin lapsena hyvin onnettomuusaltis; paleltumia, palovammoja, murtunut ranne ja isovarvas, auennut reisilaskimo, muutama aivotärähdys ja kerran aivoruhje ym. Vasta aikuisiällä todettiin allergiat ja astma, lapsena olin vain yliherkkä nirsoilija, kun pystynyt syömään kaikkia ruokia ja oli jatkuvasti yskää ja nuhaa.

"Nuha lähtee niistämällä, yskä yskimällä ja pieni kuume piristää", sanoi isäni. Omille lapsilleni otin terveysvakuutukset ja lääkärissä käytiin aina tarvittaessa (erittäin harvoin tarvitsi).

Kaaduin pahasti portaissa selälleni, hirveät jäljet ja selkä oli sen jälkeen aina vähän väliä kipeä. Äiti sanoi, että varmaan sen kaatumisen takia. Joo, mutta lääkäriin ei viety.

Kotiin soitettiin kerran lääkäri käymään mun pahan allergiareaktion takia, siinäpä se.

-68

Käskettiin olemaan valittamatta ja syytettiin, että mitäs olit tuollainen. Olisit varonut tai ollut tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jalka nyrjähti ei lähdetty päivystykseen vaan laitettiin lyijyvesikääre ja kyllä se jalka niinkin parani.

Kuka menee nilkan nyrjähdyksen takia lääkäriin?

Se joka ei pysty kunnolla kävelemään. Voihan se olla, että on mennyt nivelsiteet tms.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan viety toisten vaivoiksi mihinkään lääkäreihin. 

Johan siitä sai kuulla, miten oli vanhemmille vaivoiksi kun sairasti. Meitäkin oli kaksi lasta viiden vuoden ikäerolla, että ei se nyt niin raskasta voinut olla mutta kun sun kanssa on aina tuollaista. En muista että kertaakaan oltais missään lääkärissä käyty.

Sanottiin vain että kuvittelet. Asia oli sillä käsitelty.

Vierailija kirjoitti:

Käskettiin olemaan valittamatta ja syytettiin, että mitäs olit tuollainen. Olisit varonut tai ollut tekemättä.

Tämä. Kamala syyllistäminen  lasta kohtaan. Vaikka olisi kaivannut apua ja myötätuntoa. - 60-luvulla syntynyt