Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti vauvan synnyttyä. Vertaistukea?
08.05.2025 |
Mies jätti minut täysin yllättäen kuopuksen synnyttyä. Ei ollut mitään merkkejä siitä, että tällaisia aikeita olisi. Meillä oli kaikki tosi hienosti, oltiin onnellisia tai ainakin itse olin ja mies antoi ymmärtää vastaavaa. Toki kiireinen lapsiperhearki kuormitti, mutta joka päivä huomioitiin toisemme ja kerrottiin, kuinka rakastamme toisiamme.
Meillä on 2 alle 2-vuotiasta, joista toinen oli hädin tuskin synnäriltä kotiutunut, kun mies otti ja lähti. Mitään selityksiä tai syitä en saanut kuulla. Sydän on ollut hajalla tästä lähtien ja mulla on vaikea päästä yli tapahtuneesta tai hyväksyä sitä, että mies hylkäsi meidät.
Mä en olisi koskaan uskonut hänestä. Oli lojaali, luotettava, lämmin ja sydämellinen. Tähän tekoonsa asti ainakin.
Luulin, että näin käy vaan leffoissa, mutta en varmasti ole ainoa, joka on kokenut tämän. Kaipaisinkin nyt vertaistukea vastaavassa tilanteessa olleilta. Miten olette selvinneet, miten pääsitte eteenpäin? Mikä paljastui eron syyksi ja miten olette järjestäneet käytännön asiat lasten hoidon ja arjen pyörittämisen osalta exän kanssa?
Kaikki vinkit ja tiedot tulevat nyt todella tarpeeseen 💔
Kommentit (302)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kävin alkuun kirkon keskustelupiirissä. Toki siinä rytäkässä oli pakko mennä osa-aikaisesti töihin ja vaikka lapsi oli vain pieni vauva erotessamme, vuorottelimme hänen hoitojen suhteen. Kävin perheneuvojalla jossa tosiaan laskettiin miten lapsen kehitys ei häiriinny siitä että on kahdessa eri kodissa ja alkuun vauva oli isän kanssa kun olin töissä ja pidin vielä osittaista vanhempainvapaata. Kun lapsi täytti vuoden hän meni ympärivuorokautiseen päiväkotiin että sain tehtyä töitä tarvittaessa myös ravintola-alalla.
Mulla tukiverkot oli todella vähäiset ja rehellisesti sanottuna koin burn outin kun lapsi oli 6-vuotias kun työtahti oli ollut jo vuosia niin kova, samoin kuin henkinen kuorma, shokkierosta, ensi kertaa äidiksi tulosta, exän pettämisestä ja uuden mukaan lähdöstä sekä heidän uusperheen muodostamisvaatimuksista.
Oli päiviä kun elin minuutti kerrallaan.
Kovasti tsemppiä ja ota vastaan KAIKKI tuki ja apu mitä löytyy! Niinä hetkinä kun on vaikeaa niin muista että aina tulee huominen ja silloin on jo helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, tsemppiä sinulle. Yritä löytää keskusteluapua.
Anteeksi, etten muuta nyt osaa kirjoittaa.
Kiitos, sitä tarvitaan todellakin. Oon alustavasti katsonut muutamia tahoja, joille pääsisi puhumaan jopa maksutta. Pitää vaan miettiä, miten käytännössä pääsen osallistumaan kahden pienen lapsen kanssa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin alkuun kirkon keskustelupiirissä. Toki siinä rytäkässä oli pakko mennä osa-aikaisesti töihin ja vaikka lapsi oli vain pieni vauva erotessamme, vuorottelimme hänen hoitojen suhteen. Kävin perheneuvojalla jossa tosiaan laskettiin miten lapsen kehitys ei häiriinny siitä että on kahdessa eri kodissa ja alkuun vauva oli isän kanssa kun olin töissä ja pidin vielä osittaista vanhempainvapaata. Kun lapsi täytti vuoden hän meni ympärivuorokautiseen päiväkotiin että sain tehtyä töitä tarvittaessa myös ravintola-alalla.
Mulla tukiverkot oli todella vähäiset ja rehellisesti sanottuna koin burn outin kun lapsi oli 6-vuotias kun työtahti oli ollut jo vuosia niin kova, samoin kuin henkinen kuorma, shokkierosta, ensi kertaa äidiksi tulosta, exän pettämisestä ja uuden mukaan lähdöstä sekä heidän uusperheen muodostamisvaatimuksista.
Oli päiviä kun elin minuutti kerrallaan.
Kovasti tsemppiä ja ota vastaan KAIKKI tuki ja
Kiitos, kun jaoit kokemukseksi.
Oliko eron syy siis toinen nainen?
Mä olen miettinyt, että mies ei lähde näin äkkipikaisesti pienen vauvan ja perheen luota kuin kahdesta syystä, joko on toinen nainen tai psykoosi/muu vastaava mielen järkkyminen esim. vauvan syntymästä johtuva.
Mulla on vaan hirveän vaikea uskoa, että mies olisi pettänyt. Suoraan sanottuna en tiedä, millä ajalla olisi sen ehtinyt tehdä. Kiisti toki myös tämän vaihtoehdon, tosin harva pettäjä taitaa asiaa myöntää.
Oliko kirkon keskustelupiiri vastaavaa kokeneille tai eroperheille? Tällainen tuki voisi olla sopiva mulle, vertaistuki ylipäätään. Miten selvisit burnoutista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen nimi niin käyn vetämässä turpaan. Tollaselta pitää leikata pallit irti, ettei vahingossakaan aiheuta muille enempää harmia
Melkein tekisi mieli. Oli niin ala-arvoinen veto ;(
Voi vihjata myös, olen aika hyvä selvittämään asioita. Silloin ei itse jää kiinni mistään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen nainen. Haluaa perustaa uuden, paremman perheen, jossa on helpommat lapset. Mies voi aina yrittää uudestaan.
Ovatko kaikki lapset tyttöjä? Olisiko sillä vaikutusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista kuultavaa.Tärkeintä on,että jaksat lasten kanssa ilman miestä,joka ei ollutkaan isyyden arvoinen. ehkä,noin 10 v kuluttua,kykenette keskustelemaan siitä,onko hänellä halua tai oikeutta tavata lapsiaan,mutta toistaiseksi-et anna mitään tapaamisoikeuksia vaikka haluaisi. Onko selvä?!? Kaikenlaisia kyr p iä sitä tämäkin maa kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kaikki lapset tyttöjä? Olisiko sillä vaikutusta?
Kyllä molemmat on tyttöjä. Mutta miten se voisi vaikuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan keskustelua, löytyisikö lisää vertaistukea?
ap
Oliko se jännis? Linnakundi vai vaan statusmies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Sinäkin olet sellaisen likaisen teon tulos. Muista käydä haukkumassa äitienpäivänä äitisi.
Millä kompensoida lapsilleen, että on pakottanut heidät kuolemaan?
Keskusteluapua tärkeämpää on nyt varata aika lastenvalvojalle ja hoitaa raha-asiat, arki, ero ja elatusvelvollisuus kuntoon.
Tuollaista miestä ei voi sanoa isäksi. Hän on vain mies joka ei ole ansainnut lapsiaan.
Odotti poikaa ja pettyi kun tulinkin tyttö?
Voi ei, tsemppiä sinulle. Yritä löytää keskusteluapua.
Anteeksi, etten muuta nyt osaa kirjoittaa.