Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit jos lapsesi kertoisi kaverin äidin suuttuneen, kun oli mennyt syömään välipalaa heidän kotonaan??
08.05.2025 |
Lapsellesi olisi tarjottu kaverin toimesta ja tästä kaverin äiti suuttunut kun heidän ruoat kyseessä ja ovat vähävaraisia
Kommentit (249)
Sellasen ihmisen jolla on rahaa on hyvin vaikeata käsittää ihmistä jolla on vain niukasti tai ei lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetin sairaseläke? Puhuisit juntti edes oikeilla nimillä. Oletko vähä-älyinen idarijuntti koskaan kuullut sellaista, kuin työkyvyttömyyseläke?
Hitto mua ärsyttää tuommoset vajaat junttityöttömät ätmit.
Mikähän saattoi sinut noin sekavaan tilaan?
Mä en antaisi oman lapseni enää kyläillä kyseisessä paikassa. Lapset voivat olla kavereita, mutta ei kyläilyjä.
Omasta samankaltaisesta kokemuksesta johtuen, uskon että myöhemmin voi tulla muita ongelmia. Vaikka olisi epätodennäköistä, niin olisin varovainen.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä nyt tulkitaan. Oletteko koskaan edes tavanneet teinejä? Mikä tahansa asiallinen palaute on heille "suuttumista" tai jopa "huutamista". Tilanne on voinut mennä vaikka niin, että äiti on sanonut rauhallisesti omalle lapselleen, että tokihan välipalaa saa ottaa ja tarjota, mutta pitikö teidän syödä koko kennollinen kananmunia ja kaikki talon leivät. Se on sitten kääntynyt teinin puheissa sellaiseksi, että "ton mutsi alko ragee ku söin siellä".
Juuri tämä. Jos omalle teinilleni joudun sanomaan, että kello on seitsemän illalla ja läksyt ovat näköjään tekemättä, ne olisi nyt syytä tehdä, niin ensimmäinen reaktio on, että "älä aina ragea!!!!"
Olen myös tuntenut lapseni kaverit vuosikausia ja heitä notkuu meillä monta kertaa viikossa tuntikausia. Mukavia poikia, mutta jos on aihetta jostain sanoa, niin sanon kyllä varmasti omassa kodissani sekä omille että muiden lapsille. Kiellän esim. kiroilemasta olohuoneessa ja totean, että pihalle voi aina mennä viettämään aikaa, jos tekee mieli puhua rumia. Uskovat kyllä tuttua aikuista, eivätkä vaikuta tästä kärsivän. Jos on meillä, niin toimii meidän säännöillä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran on jo yläasteikäisiä niin antaisin rahaa välipalaa varten että voi kaupasta hakea jotakin tai sitten käskisin ottaa mukaan hedelmiä yms. reppuun.
Ymmärrän kaverin äidin kiukun jos raha on tiukassa.
Ei ole mitään ymmärrettävää tuollaisessa suuttumisessa, vaikka kuinka olisi raha tiukassa. Ei ole päästään terveen aikuisen reaktio. Normaali ihminen ottaisi asian puheeksi oman lapsensa kanssa vieraan poistuttua. Jos ei olisi aiemmin itse hoksannut kieltää välipalan tarjoamista kavereille, niin tietysti ilman kiukkua. Jos taas lapsi on rikkonut aiemmin määrättyjä ohjeita, niin kiukku on ymmärrettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy todella sääliksi tuota vähävaraisen perheen lasta,joka halusi olla vieraanvarainen ja halusi olla ystävälleen ystävä. Tervettä ja normaalia, sekä erittäin tärkeää lasten ystävyyssuhteissa. V..u miten tyhmä ja itsekäs tuon lapsen äiti on! Menee sitten vaikka leipäjonoon hakemaan sen yhden pikku välipalan verran kaapin täytettä tai jättää ne röökinsä polttamatta!
Tämä "ei saa syödä kaverin luona" -juttu on ilmeisesti jotain kaupunkilaisten hommia. Törmäsin ite tähän ekan kerran vasta kaupunkiin muuttaneena lukiolaisena, kun silloisen poikaystävän kotona oli sääntö, että kavereille ei tarjota ruokaa.
Maalla olin tottunut siihen, että jos joku oli talossa ruoka-aikaan, niin aina sai vieras ruokaa. Toki kun matkaa kaverin luokse saattoi olla liki 10km, niin ei silloin voinut kesken leikkien vaan piipahtaa kotona syömässä. Tämä ruokasääntö koski myös aikuisia, niin että meilläkin oli joskus naapureita ruokapöydässä.
Minä asun kaupungissa, mutta meillä on maalaistavat ja kaverit saa syödä meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittaisin äidille 50e mobilepayllä viestillä "ettei kellekään jää paha mieli yhdestä leivästä".
Teinipojat harvoin syövät nälissään vain yhden leivän, ellet sitten tarkoita kokonaista leipää ja leikkele/juustopaketti siihen päälle.
Pointti olikin ylikorvata ja kääntää valittajan mielipaha häpeäksi.
Tuttavan vaimo kävi valittamaan kun ystäväni oli ladannut viikonlopun kylässä ollessaan autoa heidän autopaikallaan. Kaveri pisti tälle 100e viestillä että ostaa vaimolle suklaarasian. Vaimo oli suuttunut myös tästä, että ei heitä saa pitää köyhinä.
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran tarjoat sille tarjoajalle oikein kunnon ruuat kotonasi. Ehkä se äiti leppyy? Toiset ovat oikeasti todella köyhiä ja ehkä sen takia kun sinun lapsesi söi, joku heistä oli sitten illalla ilman ruokaa.
Toiset, jotka ovat olleet nälissään lapsena saattavat olla todella omistushaluisia ruokaansa kohtaan. Traumareaktio ja ehkä sitä kannattaisi pikemmin ymmärtää kuin arvostella.
Ainoa oikea teko sinulta on korvata se ruoka, vaikka se tarjottiinkin. Ei arvostella sitä reaktioita.
Tai sitten sen vähävaraisen äidin olisi mentävä vihanhallintaterapiaan tai psykiatriselle osastolle,jos ei älykkyysosamäärä riitä edes yhteen välipalaan lapsen ystävälle. Ehkä tekisi hyvää käydä vaikka katsomassa asunnottomien elämää välillä,niin tulisi jotain perspektiiviä. Lapsen kaunis ele haukuttiin ja lapsi kärsi ilman syytä. Noin pienestä ja tavallisesta asiasta ei oikeasti aleta lapsille raivoamaan! T.köyhä,monenlaista kokenut ja nähnyt äiti,joka antaa vaikka viimeisen leipänsä jos lapsi tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tekisin niin, että pyytäisin lapseni jatkossa kotiin syömään ja sitten voisi mennä tälle kaverille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman jälkikasvun kanssa on aina ollut sellainen sääntö, että ensin tullaan kotiin syömään ja sitten vasta mennään kavereille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittaisin äidille 50e mobilepayllä viestillä "ettei kellekään jää paha mieli yhdestä leivästä".
Teinipojat harvoin syövät nälissään vain yhden leivän, ellet sitten tarkoita kokonaista leipää ja leikkele/juustopaketti siihen päälle.
Pointti olikin ylikorvata ja kääntää valittajan mielipaha häpeäksi.
Tuttavan vaimo kävi valittamaan kun ystäväni oli ladannut viikonlopun kylässä ollessaan autoa heidän autopaikallaan. Kaveri pisti tälle 100e viestillä että ostaa vaimolle suklaarasian. Vaimo oli suuttunut myös tästä, että ei heitä saa pitää köyhinä.
Monessa taloyhtiössä auton lataukset autopaikan tolpasta on kielletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tekisin? Varmaan tuojottaisin ensin hetken epäuskoisena, ja sitten naurahtaisin ja toteaisin, että olipa outoa käytöstä. Jos kerran tarjotaan, niin miten ihmeessä se lapsi olisi voinut tietää ettei saakaan oikeasti syödä? Tahditonta ja tökeröä käytöstä siltä äidiltä. Sehän nolasi oman lapsensa täysin, ja ap:n lapsi tietysti muiden kavereiden kanssa sitten ihmettelee miten tän yhden äiti tuollaisesta alkoi rageemaan. Kuka asettaa oman lapsensa noin noloon tilanteeseen!? Olisi vaikka sitten jälkeenpäin kerrannut kodin säännöt, jos kerran on niin, ettei kaverille saa tarjota.
Ketju jatkuu ja jatkuu mutta onkohan selvillä mitä oikeasti on tapahtunut? Ja minkä ikäisistä lapsista on kyse?
Ymmärrän hyvin tiukan rahatilanteen ja sen että voi oikeasti olla niin että joutuu tekemään monen päivän ostokset ja jakamaan ruoat kullekin perheenjäsenelle. Toivottava järjestely tämä ei kuitenkaan ole. Ja jos pikku kullannuppu on tottunut saamaan kaiken periksi ja kaikki valmiina niin kaverin äidin kommentti vaikkapa sotkuisesta keittiöstä on voinut muuttua välipalasta suuttumiseksi.
Meillä kävi kerran päikyssä niin että oli tiivis kaksikko tuttujen lapsia ja omani oli vähän kolmantena pyöränä. Kerran sitten oli toinen lapsista halunnut leikkiä oman lapseni kanssa kahdestaan ja toisen lapsen äidiltä paukkui kiukkuista viestiä että miten huonosti hänen lastaan kohdellaan ja jätetään leikistä pois! Päikystä vahvistettiin myös oma havaintoni että useimmiten nämä kaksi muuta tyttöä leikkivät yhdessä ja oma lapseni ihan muiden lasten kanssa.
Kannatan itsekin sitä että vieraat pennut syövät kotona. Jos sovitaan pidempi kyläily niin sitten etukäteen kerron että tarjoan välipalaa tai ruokaa, useimmiten vielä mitä se on. Hyvin pienetkin lapset osaavat kyllä hyödyntää sitä että ei-niin-mieluisan kaverin luona on herkkuja ja kyläilevät ahkeraan. Se on väärä malli.
Vierailija kirjoitti:
No typerää suuttua tuollaisesta, eihän lapsi voi tietää ettei saisi tarjota kaverille tai ottaa vastaan tarjottua välipalaa. Ehkä kantsisi olla menemättä tuon kaverin kotiin jos äiti noin hermoheikko tapaus.
Äiti on köyhä. Ihan vinkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekisin? Varmaan tuojottaisin ensin hetken epäuskoisena, ja sitten naurahtaisin ja toteaisin, että olipa outoa käytöstä. Jos kerran tarjotaan, niin miten ihmeessä se lapsi olisi voinut tietää ettei saakaan oikeasti syödä? Tahditonta ja tökeröä käytöstä siltä äidiltä. Sehän nolasi oman lapsensa täysin, ja ap:n lapsi tietysti muiden kavereiden kanssa sitten ihmettelee miten tän yhden äiti tuollaisesta alkoi rageemaan. Kuka asettaa oman lapsensa noin noloon tilanteeseen!? Olisi vaikka sitten jälkeenpäin kerrannut kodin säännöt, jos kerran on niin, ettei kaverille saa tarjota.
Mitäpä jos ihan ensin kertoisi sille kakaralle että nämä asiat selvitetään asianosaisten kesken eikä huudella ympäri kyliä?
Tuollainen äiti aiheuttaa sen, että lasta helposti kiusataan, koska äidin käytös on outoa. Julmaa nolata oma lapsi tuolla tavalla. Kaverit alkaa karttaa, eikä varmasti halua mennä kyläilemään tuollaiseen kotiin, jossa on aikuiset noin kummallisia. Kuuluuhan nyt jo ihan perus käytöstapoihin tarjota syötävää myös vieraille, jos syö itse.
Vierailija kirjoitti:
Käy todella sääliksi tuota vähävaraisen perheen lasta,joka halusi olla vieraanvarainen ja halusi olla ystävälleen ystävä. Tervettä ja normaalia, sekä erittäin tärkeää lasten ystävyyssuhteissa. V..u miten tyhmä ja itsekäs tuon lapsen äiti on! Menee sitten vaikka leipäjonoon hakemaan sen yhden pikku välipalan verran kaapin täytettä tai jättää ne röökinsä polttamatta!
Minun absolutistiäitini ei tietenkään tupakoinut, mutta olimme köyhiä.
En voinut pyytää kavereita syömään.
Ymmärrän, että normaalituloiset eivät hahmota tilannetta.
Kylläpä täällä nyt tulkitaan. Oletteko koskaan edes tavanneet teinejä? Mikä tahansa asiallinen palaute on heille "suuttumista" tai jopa "huutamista". Tilanne on voinut mennä vaikka niin, että äiti on sanonut rauhallisesti omalle lapselleen, että tokihan välipalaa saa ottaa ja tarjota, mutta pitikö teidän syödä koko kennollinen kananmunia ja kaikki talon leivät. Se on sitten kääntynyt teinin puheissa sellaiseksi, että "ton mutsi alko ragee ku söin siellä".