Yhä useampi yläkoululainen viettää aikaa vain omassa porukassaan - luokkakavereihin ei välttämättä haluta tutustua lainkaan
Nuorten omat porukat ovat tiukasti osa elämää, ja se tuo haasteita ryhmähengen luomiseen luokissa.
Nuorten ryhmäyttämisestä on tullut entistä vaikeampaa, sillä monilla on vahvat omat yhteisöt luokan ulkopuolella.
Kommentit (25)
Tuo on ollut normaalia jo kauan. Kun luokkajakoa jossain vaiheessa puljattiin, niin sitten istuin minäkin jotain 3 v tuppisuuna koulussa hautautue kirjojen taakse. Pidin muidenkin pakkosiirrettyjen kanssa etäisyyttä luokan ydinryhmään. Miksi tuo dynamiikka muuttuisi mihinkään.
^¨näinhän se aina ollut. Se on sit se jos nuori itse hieman käy tsekkaamassa että pääsekö mukaan "tiimiin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kaikki siellä yläkoulussa löydä ryhmästä samanhenkistä porukkaa.
Mun lasten kaverit on löytyneet kieliryhmistä.
Eli poikasi nuoleskelevat toisten poikien takapuolia.
Täh? Tyttäristä toinen opiskeli espanjaa ja löysi espanjan ryhmästä kavereita. Toinen luki pitkää ranskaa ja parhaat kaverit oli ranskan ryhmästä.
Mitähän sinä et tästä hahmota?
Tuon ikäisillä on jo vakiintuneet kaveriporukat. Ja jos ei ole vaan kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, niin sitten voi katsoa peiliin ja syyttää itseään siitä.
Tuota oli mun nuoruudessa 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän silloin nuorena myös ne kilteimmät pojat olisivat halunneet pitää hauskaa ja tutustua tyttöihin. 🥺
Olisin minäkin halunut silloin nuorena tyttönä pitää hauskaa.
Älä ressaa. Anna nuorison hengata. Kyllä ne paikkansa löytää ihan jokainen.
Ainahan se on noin mennyt. Myös 20 vuotta sitten, kun olin itse yläasteella. Minulla oli tasan kaksi kaveria, kunnes hekin lopulta sulkivat minut ulkopuolelle.
Jos nuori haluaa olla yksin niin antakaa olla. Yksin olevaa nuorta ei pidä pakottaa kaveriseuraan, sillä monia haluaa olla yksin omasta tahdostaan. Jos näette yksinäisen nuoren joka on muista erillään niin antakaa hänen olla oma introvertti sä ja nauttia omasta seurastaan.
Neea oli koulussa vuosikausia yksin, kunnes ei enää jaksanut ja vaihtoi koulua – Pitääkö koulussa olla kaikkien kaveri?
Koulukiusaamista tutkivan asiantuntijan mielestä ystäviksi ei ketään voi pakottaa. Ryhmään pitää luokassa kuitenkin hyväksyä kaikki kuten työpaikoillakin.
Yksinäisyys on elimistölle kuin 15 tupakkaa päivässä – toisten seurassa ihminen kylpee hyvissä hormoneissa
Ihminen, joka on yksinäinen vasten tahtoaan, kokee kivun kovempana ja altistuu muun muassa sydän- ja verisuonitaudeille.
Vierailija kirjoitti:
Neea oli koulussa vuosikausia yksin, kunnes ei enää jaksanut ja vaihtoi koulua – Pitääkö koulussa olla kaikkien kaveri?
Koulukiusaamista tutkivan asiantuntijan mielestä ystäviksi ei ketään voi pakottaa. Ryhmään pitää luokassa kuitenkin hyväksyä kaikki kuten työpaikoillakin.
Wtf. Olen töissä pelkän palkantakia ja minua vähät kiinostaa että ketä muita on saamassa työpaikassa ja kenenkanssa työskentele sillä en saa heiltä palkkaa sosiaalisoimisesta ja kaveerasmisesta vaan ainoastaan työnantajalta tehdystä työstä. Lyhyesti sanottuna kaikki muut työpaikalla ovat minulle pelkkää ilmaa kunnes maksavat siitä että huomioin heidät. Muuten en interaktaa.
Samanlaistahan se oli 20 vuotta sitten, mitä uutta?
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisillä on jo vakiintuneet kaveriporukat. Ja jos ei ole vaan kokee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, niin sitten voi katsoa peiliin ja syyttää itseään siitä.
Vtu oot idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on elimistölle kuin 15 tupakkaa päivässä – toisten seurassa ihminen kylpee hyvissä hormoneissa
Ihminen, joka on yksinäinen vasten tahtoaan, kokee kivun kovempana ja altistuu muun muassa sydän- ja verisuonitaudeille.
Opetelkaa jättämään introvertit rauhaan ja lopettakaa meidän kiusaaminen ja pakkotuputus.
Muistelen jo 90 luvun lopussa amiksessa olevan vahvat eri porukat vaikka sama luokka.
Naiset halusi sen toisen ryhmän Suomeen. Ja nyt ihmettelette, kun nuoret naiset, tytöt, pojat ja nuoret miehet ei halua olla niiden kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ainahan se on noin mennyt. Myös 20 vuotta sitten, kun olin itse yläasteella. Minulla oli tasan kaksi kaveria, kunnes hekin lopulta sulkivat minut ulkopuolelle.
Niinpä. Aloitin ala-asteen kasarin lopulla. Silloin meitä oli neljän tytön porukka. Muut tytöt olivat omissa porukoissaan ja pojilla samoin. Ja yläasteella oli muutama kaveri. Ryhmätöitä tehtiin eri porukoissa. Välillä saatiin itse valita, toisinaan opettaja teki päätökset. Hienoa, jos yläasteella on joku porukka mihin kuuluu, kaikilla niin ei välttämättä ole. Lukiossa meitä oli myös neljän tytön porukka. Ja myöhemmin ammattikoulusta löytyi muutamia kavereita. Silloin koulun alussa oli jokin ryhmäytymisjuttu, se oli ihan ok. Mutta niinkun alussa jo todettiin, ei tuo mikään uusi asia ole, että nuoret eivät halua tutustua luokkakavereihin.
Toista kohti katsominen ja limaisen hein sanominen on seksuaalirikos. Nykyajan seksuaalivalistuksessa se on selvästi sanottu, ja hyvä niin!
Eihän kaikki siellä yläkoulussa löydä ryhmästä samanhenkistä porukkaa.
Mun lasten kaverit on löytyneet kieliryhmistä.