Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa jo äitienpäivä kun täytyy mennä anoppilaan, missä kaikki miehen sukulaiset haukkuu minun leipomiset.
07.05.2025 |
Leivon kahvileipiä ja täytekakun töiden jälkeen viikolla. Lauantaina ajetaan 340 km miehen kotipaikkakunnalle. Viedään leivonnaiset, äitienpäivälahjat ja viikoksi valmiita ruokia anopille. Siellä siivotaan koko talo, saunotetaan ja kylvetetään anoppi. Sunnuntaina koko miehen suku tulee mummilaan kahville ja minä tarjoilen leipomisiani. Joku suolainen piirakka pellillinen, jossa sieniä tai kylmäsavulohta, täytekakkuja pari kappaletta, kinuskipaloja, korvspuusteja, pikkuleipiä ja tuulihattuja, joihin teen täytteet ja vispaan kermat sunnuntaina aamulla. Juomiksi kahvia ja limuja, kuoharia ja liköörejä. Minä ja mies ei juoda alkoa, mutta anopille ja miehen sukulaisille maistuu.
Kun vieraat tulee mummilaan alkaa valitus: miten täällä on p*sk*ista ette sitten viittineet siivota; ai jaa ei ol viälä kahvia pöydässä, ootta tulleetkin nukkumaan. Ja sitten kahvipöydässä alkaa kommentointi: hyi miten imelätä, meiän perttu ei tykkää elä syö perttu imelätä torttua, kauhia miten on imelää kermavaahtoa en tykkää imelästä miksei oo vehnästä, muori tykkäis niin vehnäsestä miksei oo enempi vehnästä?
No olihan siinä mun korvapuustit.
Hyi kauhee miten paljon voita sokeria ja kanelia. Oot ihan pilannu nämä korvapuustit, mikset laittanu vehnästä kun muori niin tykkää vehnäsestä.
ja hyi en syö sieniä tiäkkö Lorvinsuolla kuolj kolme kun söivät sieniä ette työ hesalaiset ymmärrä sieniä, en syö eläkä anni laita muorille piirakkaa siinä on sieniä ei tiijä mitä on hesalaiset poimineet.
Ja kun vieraat on lähteneet, siivotaan taas paikat ja lähetään ajelemaan 340 km takaisin kotiin.
Kommentit (340)
Vierailija kirjoitti:
Minusta huonoimmat neuvot koko ketjussa on näitä, joissa kehotetaan valehtelemaan vointi huonoksi ja jäämään verukkeella kotiin. Myötähävettää tuollainen aika paljon. Selittää paljon kyllä maan muuttunutta ilmapiiriä, kommunikoinnin tasoa ja semmoista kantokykyä, mikä porukoilta puuttuu.
MInusta oli hyvä neuvo, että voi viedä ostettuja tarjottavia. Olettaen, että AP:n perheellä on varaa siihen. Ostetut syömiset isolle porukalle eivät ole halpa ratkaisu. Anopille voi itse leipoa jotain, mistä tämä pitää. Eikö juuri pulla tai korvapuustit ole nuoruudesta tuttu herkku monille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä uusperheellistymisen yleisyys vaikuttaa siihen, ettei ihmisiä tunnu kiinnostavan edes puolison lapsuuden ihmiset? Rajataan tosi tiukasti oma tila ja aika. Toki tuo suureellinen juhlien laittaminen kannattaa himmata, jos siellä ei kukaan nauti ajastaan. Kai siinä on edellisen vaimon aikana syntynyt kuvio, jolloin vaimo leipoo ja mies juottaa sisaruksia.
Kaikenlainen kanssakäyminen ja sosiaalinen osaaminen ovat vähentyneet 2000-luvulla. Ei osata eikä haluta tavata oikeita eläviä ihmisiä vikoineen ja mukavine puolineen.
Äiti ja isä asuvat kaukana. Kun kunto heikkenee opetan äidin ottamaan siivoukset kotipitäjän yrittäjältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö nyt ap oikein, että sulla on asiasta paha mieli? Mitä teet yleensä asioille, jotka ei suju ja ketuttaa?
En tee niitä. Yleensä.
Mutta.
ja se on iso mutta
anoppi on vanha ja lähes liikuntakyvytön kodin ulkopuolella. Miehen sisarukset hoitaa häntä ja hänen asioitaan vuoden jokaisena muuna päivänä.
Mulle ja miehelle jää oikeastaan vain tämä äitienpäivä ja syntymäpäivä, jolloin vieraillaan hänen luona. Hän tulee iloiseksi vierailuista eikä hauku minun ruokia tai leipomuksia. Toki hän on jo aika dementoitunut, eli aina ei saa hänestä selvää.
Minua ahdistaa miehen sisarusten ja muun suvun käytös. Heille ei kelpaa juurikaan mikään. Kaikki on liian imelää eli makeaa, outoa, sieniä tai äyriäisiä, vihanneksia tai hefmdelmiä mitä he ei syö. Tiedän myös että mi
Mieleeni juolahti, että mitenkähän tämä miehen suku käyttäytyy silloin, kun te ette ole siellä käymässä. Kohdistuuko silloin kritiikki jonkun muun tekemiin tarjoiluihin? Se on nimitäin mahdollista. Silloin on kyse ihuonosta käytöksestä eikä asia oikeastaan liity ap:hen muuta kuin äitienpäivänä.
On ilo huomata että ap keskittyy työpäivän aikana hommiin ja palannee tänne illemmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kävisin kaukana asuvien vanhempien luona paljon useammin, mutta talo on sisäilmaongelmainen paikka ja sairastun siellä. Surettaa mutta tällä mennään. Kesällä ja syksyllä käyn ja nukun teltassa. Että on tätä ongelmakenttää monenlaista.
Karjalassa hän vierailee.
ABC noutopöytä on usein ollut vähintään hyvä.
Ap:n sijassa tekisin nuo jutut tarjoiluja lukuunottamatta vielä uudestaan, mutta häivyttäisiin miehen kanssa ennen huonosti käyttäytyviä sukulaisia. Vaikea uskoa, että miehestäkään nuo puolison haukkumiset on mukavaa kuultavaa. Ruokia sen verran, että anopille saadaan kupu täyteen, äitienpäivänä suku hoitakoon asian miten lystää. Toki mies ilmoittaisi etukäteen, että nyt ei ole haukuttavaa tuotu kahvipöytään, en haluaisi että vajotaan samalla tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kysyin vaan ihan suoraan, että miksi ette te tuoneet tänne kahvipöytään jotain. Tai että jos on likasta, niin alatteko siivoamaan.
Kun mummula on kaukana meinaa väkisin erkaantua kaikesta meiningistä siellä. Puhelut ei hoida kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitset tyylikkäimmän tavan omasta mielestäsi ja anopille mieluisan. Jatkat sillä olipa valintasi mikä vain.
Vierailija kirjoitti:
On ilo huomata että ap keskittyy työpäivän aikana hommiin ja palannee tänne illemmalla.
Porvoon novellitehdas toimittaa palstalle kuin palstalle luotettavasti päivin illoin 😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imuttaako miehesi vielä maitua äireen tissistä?
Vähän samanlaisia kokemuksia. Olemme isoveljeni kanssa molempien puolen sukujen ensimmäisiä ylioppilaita ja akateemisesti koulutettuja (koulunkäynti oli vain meille helppoa).
Meillä on 30 suunnilleen saman ikäistä serkkua, joiden osan kanssa oltiin lapsena tosi läheisiä.
Jostain syystä välit osaan herkkuihin kiristyvät kun menimme lukioon ja yliopistoihin. Aina jossain sukutapaamisissa, syntymäpäivillä, hautajaisissa jne. näillä serkuilla oli kummallinen tapa naljailla, iskeä kummallisia koulutukseen/rahaan/asemaan kohdistuvia heittoja ja tavallaan jotenkin "muistuttaa ettemme ole sen parempia ihmisiä kuin muutkaan". Joku nuorempi serkku sai rauhassa kertoa kuulumisia ammattikoulun harjoittelusta, mutta jos me kerroimme omia kuulumisia opiskeluista, niin jälkikäteen kuului juttua, että aina ne Matti ja Maija leuhkivat niillä opiskeluhommillaan.
Olemme maalta kotoisin ja olemme eläneet aika vaatimattomasti aina, harrastaneet samoja lapsuuden harrastuksia (metsästys, kalastus, marjastus) myös aikuisiässä.
Tämä ihmeellisen katkera käytös jatkui näillä serkuilla aina siihen saakka, kun heidän omia lapsiaan alkoi tulla siihen ikään, että menivät lukioon ja jatkoivat yliopistoon. Ehkä he sitten huomasivat ettei asiassa ole mitään ihmeellistä.
Voisiko kyse olla jostain samanlaisesta ihmeellisestä (ihan turhasta) kateudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän samanlaisia kokemuksia. Olemme isoveljeni kanssa molempien puolen sukujen ensimmäisiä ylioppilaita ja akateemisesti koulutettuja (koulunkäynti oli vain meille helppoa).
Meillä on 30 suunnilleen saman ikäistä serkkua, joiden osan kanssa oltiin lapsena tosi läheisiä.
Jostain syystä välit osaan herkkuihin kiristyvät kun menimme lukioon ja yliopistoihin. Aina jossain sukutapaamisissa, syntymäpäivillä, hautajaisissa jne. näillä serkuilla oli kummallinen tapa naljailla, iskeä kummallisia koulutukseen/rahaan/asemaan kohdistuvia heittoja ja tavallaan jotenkin "muistuttaa ettemme ole sen parempia ihmisiä kuin muutkaan". Joku nuorempi serkku sai rauhassa kertoa kuulumisia ammattikoulun harjoittelusta, mutta jos me kerroimme omia kuulumisia opiskeluista, niin jälkikäteen kuului juttua, että aina ne Matti ja Maija leuhkivat niillä opiskeluhommillaan.
Olemme maalta kotoisin ja olemme eläneet aika vaatimattomasti
No varmaa on se että jostain ihan turhasta raditteesta tuossa on kyse. Kyräily on aina helpointa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän samanlaisia kokemuksia. Olemme isoveljeni kanssa molempien puolen sukujen ensimmäisiä ylioppilaita ja akateemisesti koulutettuja (koulunkäynti oli vain meille helppoa).
Meillä on 30 suunnilleen saman ikäistä serkkua, joiden osan kanssa oltiin lapsena tosi läheisiä.
Jostain syystä välit osaan herkkuihin kiristyvät kun menimme lukioon ja yliopistoihin. Aina jossain sukutapaamisissa, syntymäpäivillä, hautajaisissa jne. näillä serkuilla oli kummallinen tapa naljailla, iskeä kummallisia koulutukseen/rahaan/asemaan kohdistuvia heittoja ja tavallaan jotenkin "muistuttaa ettemme ole sen parempia ihmisiä kuin muutkaan". Joku nuorempi serkku sai rauhassa kertoa kuulumisia ammattikoulun harjoittelusta, mutta jos me kerroimme omia kuulumisia opiskeluista, niin jälkikäteen kuului juttua, että aina ne Matti ja Maija leuhkivat niillä opiskeluhommillaan.
Olemme maalta kotoisin ja olemme eläneet aika vaatimattomasti
Jostain syystä välit osaan herkkuihin kiristyvät kun menimme lukioon ja yliopistoihin. Aina jossain sukutapaamisissa, syntymäpäivillä, hautajaisissa jne. näillä serkuilla oli kummallinen tapa naljailla, iskeä kummallisia koulutukseen/rahaan/asemaan kohdistuvia heittoja ja tavallaan jotenkin "muistuttaa ettemme ole sen parempia ihmisiä kuin muutkaan". Joku nuorempi serkku sai rauhassa kertoa kuulumisia ammattikoulun harjoittelusta, mutta jos me kerroimme omia kuulumisia opiskeluista, niin jälkikäteen kuului juttua, että aina ne Matti ja Maija leuhkivat niillä opiskeluhommillaan.
Olemme maalta kotoisin ja olemme eläneet aika vaatimattomasti aina, harrastaneet samoja lapsuuden harrastuksia (metsästys, kalastus, marjastus) myös aikuisiässä.
Tämä ihmeellisen katkera käytös jatkui näillä serkuilla aina siihen saakka, kun heidän omia lapsiaan alkoi tulla siihen ikään, että menivät lukioon ja jatkoivat yliopistoon. Ehkä he sitten huomasivat ettei asiassa ole mitään ihmeellistä.
Voisiko kyse olla jostain samanlaisesta ihmeellisestä (ihan turhasta) kateudesta?
Kyse on kehnolaatuisesta fiktiosta
En ollenkaan ymmärrä, miksi sinä yrität niin mahdottomasti, kun saat vain haukut palkaksi? Vastaavassa tilanteessa nostin jalat pöydälle ja totesin "ei minun tarvitse", kun anopin lapset ja muut miniät kauhistelivat sitä, että en siivonnut. Ihan sama se minulle oli saada haukut laiskuudesta kuin siitä, että tein kaikki väärin ja huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootteko romaneja? Eihän tämmönen toiminta ole normaalia ja siksi epäilen. Miksi menet sinne ja leivot? Ostakaa kaupasta ne.
Juu ei olla romaneja. Minä olen Uudeltamaalta ja mies - no arvatkaa mistä?
ap
Pohjanmaalta.
No ei
ap
Itä-Suomesta?
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt olko noin ilkeitä, ap tekee parhaansa eikä saa siitä kiitosta. Mä hoitaisin siivoukset ja anopin suihkutukset ja joko pyytäisin jotakuta toista tuomaan syötävät tai tilaisin pitopalvelusta (tarvisiko aina jokaisesta eurosta tapella.)Toivottavasti anopille käy normaalisti muuta ulkopuolista apua kun kerran oma pärjääminen vaikuttaa aika huonolta.
Mies voi hoitaa nuo avustamiset.
"Sairastu" ja jää kotiin. Ihana loma.
Yli 300 km välimatka. Tästä ie käynyt ilmi Ap:n ja perheen ikä tai terveydentila. Ollanko uupuneita arjen touhusta ja työelämästä.