Lue keskustelun säännöt.
40+ lapseton, koetko elämäsi mielekkääksi? Minkälaista arkesi on?
Kommentit (48)
Olen itse 39 ja lapset ovat jo täysi-ikäinen ja lukioikäinen. Tässä kohtaa voin elää jo vähän kuin "lapsetonta" elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen outo kun en ole koskaan elämääni tyytyväinen.
Kyllä sitä tuntee olevansa outo, kun ei ole lisääntynyt.
Mutta en kaipaisi lapsen tuomia murheita lisänä elämääni,
on tässä jo tarpeeksi niitä ollut/on ilman uutta ihmistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 39 ja lapset ovat jo täysi-ikäinen ja lukioikäinen. Tässä kohtaa voin elää jo vähän kuin "lapsetonta" elämää.
Mutta kun et ole lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 39 ja lapset ovat jo täysi-ikäinen ja lukioikäinen. Tässä kohtaa voin elää jo vähän kuin "lapsetonta" elämää.
Mutta kun et ole lapseton.
Enkä edes 40+ hähähä
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 39 ja lapset ovat jo täysi-ikäinen ja lukioikäinen. Tässä kohtaa voin elää jo vähän kuin "lapsetonta" elämää.
Mitä olen omilta vanhemmiltani oppinut sekä myös lähipiiristäni, niin vanhemmat ovat aina huolissaan lapsistaan vaikka lapset olisivat itsekin jo keski-ikäisiä. Äiti on äiti kuolemaansa asti eikä voi koskaan elää huoletonta ja lapsetonta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 39 ja lapset ovat jo täysi-ikäinen ja lukioikäinen. Tässä kohtaa voin elää jo vähän kuin "lapsetonta" elämää.
Mutta kun et ole lapseton.
Enkä edes 40+ hähähä
Laittaako ihmiset kehityksensä tauolle lasten ajaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 39 ja lapset ovat jo täysi-ikäinen ja lukioikäinen. Tässä kohtaa voin elää jo vähän kuin "lapsetonta" elämää.
Mitä olen omilta vanhemmiltani oppinut sekä myös lähipiiristäni, niin vanhemmat ovat aina huolissaan lapsistaan vaikka lapset olisivat itsekin jo keski-ikäisiä. Äiti on äiti kuolemaansa asti eikä voi koskaan elää huoletonta ja lapsetonta elämää.
Toki jossain määrin näin, mutta itse kyllä koen olevani tässä kohtaa aika vapaa akuutista huolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 39 ja lapset ovat jo täysi-ikäinen ja lukioikäinen. Tässä kohtaa voin elää jo vähän kuin "lapsetonta" elämää.
Mutta kun et ole lapseton.
Enkä edes 40+ hähähä
Laittaako ihmiset kehityksensä tauolle lasten ajaksi?
Ei minun tarvinnut ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä en kokisi? Lapset on vain yksi osa-alue elämää, ei se poista kaikkea muuta mielekästä vaikka niitä ei olisi koskaan tullutkaan. Aika surullista jos joku näkee ettei elämä olisi elämisen arvoista jos se vain se yksi palanen puuttuu.
Oletko lapseton vai et?
Kun kysyttiin vastauksia lapsettomilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä en kokisi? Lapset on vain yksi osa-alue elämää, ei se poista kaikkea muuta mielekästä vaikka niitä ei olisi koskaan tullutkaan. Aika surullista jos joku näkee ettei elämä olisi elämisen arvoista jos se vain se yksi palanen puuttuu.
Oletko lapseton vai et?
Kun kysyttiin vastauksia lapsettomilta?
Identifioin itseni lapsettomaksi.
Teen töitä. En ole uraohjus, mutta meillä matalapalkka-aloilla pitää pysytellä kiireisenä, jotta rahat riittävät muuhunkin kuin pakolliseen. Tykkään töistäni kyllä kovasti. Lisäksi ulkoilen, luen, teen vapaaehtoistyötä ja olen kiva täti kahdelle siskonlapselleni.
Tahattomasti lapseton, olen sen nuoresta asti tiennyt ja sopeutunut siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä! Teen kaikkea mistä tykkään, enkä tee mitään mistä en tykkää. Eli kyllä kannatti olla lapseton sinkku, tänäkin päivänä!
Rauhallista ja ihan leppoisaa. Teen töitä, harrastan liikuntaa, opiskelen kieliä omaksi ilokseni. N41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tällä palstalla näkee aika usein tämän tyyppisiä aloituksia. Omassa elämässään tyytymättömät ja pahoinvoivat yrittävät saada muihinkin tartutettua omaa pahaa oloaan. On keksitty, että voisi vaikka lapsettomille ihmisille vihjailla, että heidän elämänsä on jotenkin merkityksetöntä. Ei jotenkin ymmärretä, että elämän merkityksellisyys syntyy niin monista erilaisista asioista. Ehkä heillä ei sitten itsellään olekaan kovin merkityksellinen elämä ja elävät vain koska on lapsia.
On se aika suppea näkökanta että vain lisääntyminen tekee elämän arvokkaaksi. Tässä ajattelussa ihminen alennetaan tuotantoeläimen rooliin.
Vierailija kirjoitti:
No tällä palstalla näkee aika usein tämän tyyppisiä aloituksia. Omassa elämässään tyytymättömät ja pahoinvoivat yrittävät saada muihinkin tartutettua omaa pahaa oloaan. On keksitty, että voisi vaikka lapsettomille ihmisille vihjailla, että heidän elämänsä on jotenkin merkityksetöntä. Ei jotenkin ymmärretä, että elämän merkityksellisyys syntyy niin monista erilaisista asioista. Ehkä heillä ei sitten itsellään olekaan kovin merkityksellinen elämä ja elävät vain koska on lapsia.
Minulle taas tulee mieleen, että joku kipuilee lapsikysymyksen kanssa ja yrittää puntaroida perheellisyyden ja lapsettomuuden hyviä ja huonoja puolia.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 39 ja lapset ovat jo täysi-ikäinen ja lukioikäinen. Tässä kohtaa voin elää jo vähän kuin "lapsetonta" elämää.
Et ole lapseton etkä elä lapsetonta elämää. Olet vanhempi, elämäsi loppuun saakka. Miksi siis kommentoit ketjuun jossa ei kysytä mielipidettäsi? Luitko otsikon? Voitko siirtyä toiseen viestiketjuun joka on osoitettu vanhemmille.
Enenevässä määrin kyllä. En siis ole varsinaisesti vela vaan sellainen ikuinen aidallaistuja ja elämäntilannelapseton. Elämä vaan meni näin. Kolmekymppisenä vielä kipuilin sen kanssa, kun joka puolelta tuli viestiä, että elämän pitäisi mennä sen tietyn peruskaavan mukaan ja että niitä lapsia on nyt äkkiä tehtävä hinnalla millä hyvänsä kun vielä on mahdollisuus. Kun 40 kilahti tauluun, se oli joku sellainen henkinen rajapyykki, jonka jälkeen on osannut nähdä kaiken hyvän elämässään juuri tällaisena. Arkeni on aika tavallista. Sekin on vähän jännä klisee että jotenkin odotetaan että jotta lapsettoman elämä olisi merkityksellistä, pitää olla vähintään joku extremeurheilija tai hillitön uratykki. Miksei lapsettoman elämä voisi olla arvokasta ja mielekästä vaikka olisi ihan tavis?
Vierailija kirjoitti:
On tottakai, mitä tällä kysymyksellä haetaan? 😅
Elämän mielekkääksi kokeminen ei ole itsestään selvää oli sitten lapsia tai ei. Ihmisiä kiinnostaa muiden ajatukset elämästä. Lapsettomilta ja lapsellisiltakin kysely on vaan vaikeaa kun heti otetaan puolustuskanta, ihan kuin olisi mahdotonta että lapsettomalla menisi huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 39 ja lapset ovat jo täysi-ikäinen ja lukioikäinen. Tässä kohtaa voin elää jo vähän kuin "lapsetonta" elämää.
Mutta kun et ole lapseton.
Enkä edes 40+ hähähä
Laittaako ihmiset kehityksensä tauolle lasten ajaksi?
Mikään ei kehitä/kasvata ihmistä niin paljon kuin vanhemmuus.
Oletko lapseton vai et?