40+ lapseton, koetko elämäsi mielekkääksi? Minkälaista arkesi on?
Kommentit (48)
En, koska en ole vielä toipunut lapsettomaksi jäämisestä. Yritän kuitenkin keskittyä taiteiluun.
Kyllä koen ja arkena teen ihan sitä samaa mitä muutkin mutta omaa rauhaa on paljon ja se on minulle hyvä asia.
Vähän sama kuin ekalla vastaajalla, paitsi puolisoa ei ole. Sellaiselle löytyisi kyllä elämästä tilaa, välillä tuntuu kieltämättä vähän tylsältä, vaikka muuten olenkin elämääni hyvin tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, mielekkääksi koen. Arkena käyn tietenkin töissä, vapaa-ajalla vietän aikaa puolisoni kanssa, harrastamme yhdessä kaikenlaista liikunnasta kulttuuririentoihin, tapaamme sukulaisia ja ystäviä ja sitä rataa. Ei valittamista.
Tätäpä tämä. Olen kiitollinen tilanteesta.
On tottakai, mitä tällä kysymyksellä haetaan? 😅
Tavallista arkea, töitä, harrastuksia, läheisiä ihmisiä. Mitä muuta ihminen voisi kaivatakaan.
Koen. Minulla on hyvä työpaikka, mutta melko vaativa työ. Puolisoni kanssa keksitään kaikkea kivaa tekemistä vapaa-ajalla. Matkustellaan, käydään konserteissa, ravintoloissa ja harrastetaan karavaanielämää. Meillä on 2 ihanaa kissaa. Nautin vapaudestani. Lapsia en ole koskaan halunnut. Miehelläni on 2 aikuista lasta.
Tietysti, koska tämä on oma valintamme. Arkena käydään töissä ja illat ulkoillaan, harrastetaan ja vietetään aikaa kotona.
Olen 65-vuotias mies ja koen elämäni erittäin mielekkääksi. Ei ole lapset ja vaimo koskaan olleet häiritsemässä elämääni. Olen voinut elää kuin 18-vuotias koko ajan oman mieleni mukaan ja tehnyt mitä on huvittanut!
Jos elämä ei ole mielekästä, kannattaa miettiä mikä auttaisi. Vaihdoin vuosi sitten työpaikkaa ja elämäni on paljon parempaa nyt. No, eli arkeni on ihan tavallista, töillä kustannetaan harrastukset, eli vanhan hirsitalon kunnostusta. Tykkään remontoida.
Nelikymppisenä aloin vasta suunnittelemaan perhettä.t.perheellinen
Olen tyytyväisempi elämääni kuin yksikään lapsia tehnyt läheiseni. 😁
Hyvinkin mielekästä on elämäni lapsettomana sinkkuna. Olisin toivonut lapsia ja puolisoa, mutta kun en niitä saanut, olen täyttänyt elämäni kaikella muulla mukavalla tekemisellä. Olen paljon tekemisissä lähipiirin lasten kanssa ja perheelliset sisarukset ja ystävät ovat pitäneet lastenhoitoapua tärkeänä tukena, samoin minulle on suuri ilo rakkaista lapsista, joista on varttunut jo läheisiä nuoria ja aikuisia.
Olen myös ollut aktiivinen Pelastakaa Lapset ry:n toiminnassa ja sitäkin kautta saanut elämääni tärkeitä lapsia. Aina ei jää yksin ja surulliseksi lapsetonkaan, kyllä tässä maassakin sen verran paljon on lapsia, jotka tarvitsevat elämäänsä välittäviä aikuisia.
Miksi ihmeessä en kokisi? Lapset on vain yksi osa-alue elämää, ei se poista kaikkea muuta mielekästä vaikka niitä ei olisi koskaan tullutkaan. Aika surullista jos joku näkee ettei elämä olisi elämisen arvoista jos se vain se yksi palanen puuttuu.
No tällä palstalla näkee aika usein tämän tyyppisiä aloituksia. Omassa elämässään tyytymättömät ja pahoinvoivat yrittävät saada muihinkin tartutettua omaa pahaa oloaan. On keksitty, että voisi vaikka lapsettomille ihmisille vihjailla, että heidän elämänsä on jotenkin merkityksetöntä. Ei jotenkin ymmärretä, että elämän merkityksellisyys syntyy niin monista erilaisista asioista. Ehkä heillä ei sitten itsellään olekaan kovin merkityksellinen elämä ja elävät vain koska on lapsia.
Olen todella tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Muutettiin miehen kanssa pari vuotta sitten maalle ja on ollut aivan ihanaa elää täällä rauhassa ja möyriä kasvimaalla. Arki kuluu töissä, tehdään molemmat melkein 100% etätöitä.
Vapaa-aika kuluu kuin siivillä pihahommissa, mutta ehditään myös matkustella kaukokohteissa pati kertaa vuodessa. Talo on uudehko, joten talvellakin voi lähteä reissuun kun ei tarvitse lämmittää puilla. Ohjatut kaupunkiharrastukset jäi taakse, mutta uusia on tullut tilalle senkin edestä, mm maastopyöräily omassa metsässä sekä suppailu. Tänä kesänä ajattelin ostaa kanootin kun tuosta järvestä lähtee kuulemma joki jota pitkin pääsee toiselle järvelle.
Elämä kahden aikuisen taloudessa on huoletonta ja tähän ikään mennessä on ehtinyt kertyä mukavasti varallisuutta eikä tarvitse pihistellä missään asiassa.
Haaveilen joka päivä edelleen naisystävästä ja yhteisestä lapsesta.
M42
Vierailija kirjoitti:
Olen 65-vuotias mies ja koen elämäni erittäin mielekkääksi. Ei ole lapset ja vaimo koskaan olleet häiritsemässä elämääni. Olen voinut elää kuin 18-vuotias koko ajan oman mieleni mukaan ja tehnyt mitä on huvittanut!
Kunpa olisikin rahaa niin paljon, ja rohkeutta, sekä ystäviä ja läheisiä, että voisi tehdä mitä huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen todella tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Muutettiin miehen kanssa pari vuotta sitten maalle ja on ollut aivan ihanaa elää täällä rauhassa ja möyriä kasvimaalla. Arki kuluu töissä, tehdään molemmat melkein 100% etätöitä.
Vapaa-aika kuluu kuin siivillä pihahommissa, mutta ehditään myös matkustella kaukokohteissa pati kertaa vuodessa. Talo on uudehko, joten talvellakin voi lähteä reissuun kun ei tarvitse lämmittää puilla. Ohjatut kaupunkiharrastukset jäi taakse, mutta uusia on tullut tilalle senkin edestä, mm maastopyöräily omassa metsässä sekä suppailu. Tänä kesänä ajattelin ostaa kanootin kun tuosta järvestä lähtee kuulemma joki jota pitkin pääsee toiselle järvelle.
Elämä kahden aikuisen taloudessa on huoletonta ja tähän ikään mennessä on ehtinyt kertyä mukavasti varallisuutta eikä tarvitse pihistellä missään asiassa.
Kuulostaa ihan minun elämältäni, ihanaa että meitä on muitakin!
Kyllä, mielekkääksi koen. Arkena käyn tietenkin töissä, vapaa-ajalla vietän aikaa puolisoni kanssa, harrastamme yhdessä kaikenlaista liikunnasta kulttuuririentoihin, tapaamme sukulaisia ja ystäviä ja sitä rataa. Ei valittamista.