Miehen sukunimen otto, ajatteletteko naisen kuuluvan miehen sukuun, oudot tiedustelut
Onko tää joku sukupolvijuttu vai aatteleeko ihmiset yleisestikin, että naimakaupoissa miehen sukunimen ottamisella vaihtaa miehen sukuun? Meillä on ihan tavissukunimi, yleinen, ei mitään jännää tai eksoottista. Risoo jatkuva vieraiden ihmisten kysely, ootko sinä niitä Turun "Möttösiä", vai Hämeenlinnan vai Kuopion, ootko täältä kotoisin?
Siis tilastollisesti ei ole yllätys että ikäiseni nainen on naimisissa/parisuhteessa ja suurin osa taitaa edelleen ottaa miehen sukunimen naimisiin mennessä. En minä ajattele olevani sukujaan miehen sukua, en tiiä missä niiden sukuhaaroja asuu eikä suoraan sanottuna kiinnostakaan.
Nää on aina asiakaskontakteissa eikä oikein voi vastata ettei ** kiinnosta enkä tajuu kuuluuko asia edes sulle.
Onko tää joku kuuskymppisten+ rajattomuusasia tai ootteko muut kohdanneet?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukunimihullu uuniin
Isänsä ilmeisesti rais kannut Sukunimihullun
Siitä miesviha
Muuhun lopputulokseen ei voi tulla kun hänen sepustuksiaan lukee
Vierailija kirjoitti:
Kunnon lääkkeet sukunimihullulle vihdoin ja viimein.
Kyllähän hän aika kuumeisesti ilmaisee itseään, mutta pointit on kyllä monesti päteviä. Kyllä se totta on että nainen on alunperin ottanut miehen sukunimen koska on siirtynyt miehen omistukseen, joten on aika outoa että naiset ottavat miehen sukunimen edelleen (siis ne ketkä ottavat). Ja sekin on totta että moni mies ei vastaavasti ottaisi naisen sukunimeä kun kokee sen jotenkin nöyryyttävänä. Näitä asioita on hyvä miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Tykkääkö sukunimihullu peppuseksistä? Hmm, ajatus antaa isoa kalua mt-ongelmaisen naisen peppureikään, kiihottaa minua!
En kyllä ihmettele että sukunimihullu inhoaa miehiä kun itse jatkuvasti annatte aihetta siihen. Peppuseksistäkin jauhetaan joka toisessa ketjussa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajua tuota sukunimen vaihtamista yhtään. Tai sitä että lapset nimetään isän sukunimellä. Vielä kun tosiaan vaihdetaan joku nätti sukunimi Möttöseen tai Virtaseen.
Veljeni lapset saivat isänsä sukunimen (vanhemmilla eri nimet). Meidän sukunimemme on Suomen yleisimpiä, tyyliin Virta. Veljen puolison sukunimi on kaunis ja harvinainen ja sisältää paljon heidän rikkaan sukunsa historiaa (esim. Henderfeldt). Omituinen valinta mutta kukin tavallaan toki.
Nimen estwtiikalna ei ole normaaleille merkitystä. Miksi veljesi ottaisi vaimonsa harvinaisen sukunimen jos pröystäily ja kiipeäminen ei kiinnosta? Ei sekään herkkua ole kun kaikki tietävät että et ole aito henderfeldt
kaikki tietää myös, ettei se nainenkaan ole aito "Virta" tai mikä sen miehen nimi nyt sattui olemaankin. Miksi mies on epäaito, jos ottaa naisen sukuminen?Ja jos ihminen on epäaito, kun vaihtaa sukunimensä naimisiin menessä, niin miksi naisia pakotettiin näin tekemään???
tuollaisella suku-käsitteellä ei ole nykyään mitään merkitystä. tutulle syntyi tyttö. Kuulema Brinsessa Mäkisen sukuun. heko heko
Vierailija kirjoitti:
Vanhanaikaista ottaa miehen nimi. Vielä joku tavisnimi. Blääh.
Haista ritsapillu vi##u.
Et kelpisi minulle kuin orjaksi...seksiorjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukunimihullu uuniin
Isänsä ilmeisesti rais kannut Sukunimihullun
Siitä miesviha
Tai vielä pahempaa, ei suostunut tekemään edes sitä.
Itseäni nimen vaihtamisessa mietityttää eniten se, että muiden silmissä uusi sukunimeni olisi ikään kuin vaan lainassa. Jos mieheni vaikka pettäisi minua ja meille tulisi ero, pidettäisiin minua kummallisena, jos en vaihtaisi tyttönimeäni takaisin. Ei myöskään olisi yhteiskunnallisesti hyväksyttyä antaa uudessa liitossa saaduille lapsille tätä sukunimeä, vaikka se olisi kirjaimellisesti lapsen äidin oma nimi. Mielestäni nimi on liian henkilökohtainen asia ja liian iso osa identiteettiä, että sen käyttöön voisi liittyä jotain ehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhanaikaista ottaa miehen nimi. Vielä joku tavisnimi. Blääh.
Haista ritsapillu vi##u.
Et kelpisi minulle kuin orjaksi...seksiorjaksi.
Kiihotuin. Nuoletko huolella? Minä haluan todellakin paksun suonikkaan kalusi suuhuni, ja lupaan, että nielen kaiken.
Onko sinulla koiraa? Se voisi samalla panna minua minun pieneen perseeseen. Se on täällä meillä Kallion vihervasemmistolaisissa piireissä yhtä yleinen tapa, kuin psyykelääkkeiden käyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajua tuota sukunimen vaihtamista yhtään. Tai sitä että lapset nimetään isän sukunimellä. Vielä kun tosiaan vaihdetaan joku nätti sukunimi Möttöseen tai Virtaseen.
Veljeni lapset saivat isänsä sukunimen (vanhemmilla eri nimet). Meidän sukunimemme on Suomen yleisimpiä, tyyliin Virta. Veljen puolison sukunimi on kaunis ja harvinainen ja sisältää paljon heidän rikkaan sukunsa historiaa (esim. Henderfeldt). Omituinen valinta mutta kukin tavallaan toki.
Nimen estwtiikalna ei ole normaaleille merkitystä. Miksi veljesi ottaisi vaimonsa harvinaisen sukunimen jos pröystäily ja kiipeäminen ei kiinnosta? Ei sekään herkkua ole kun kaikki tietävät että et ole aito henderfeldt
Ei kai hänen tarvitsisi ottaa puolisonsa sukunimeä, mutta sitä en ymmärrä miksi lapsille annettiin se
Ehkä tylsyys on joillekin se prioriteetti. Sukuylpeys. Jotkut jannicat taas koreilee nimellä ja muka paremmalla sukunimellä, feikkiä
Vierailija kirjoitti:
Monet luulee, että emme ole naimisissa, kun meillä ei ole sama sukunimi. Monet myös luulee, että mies ei ole lapsen isä, koska lapsella on minun sukunimi. Joillain istui yllättävän tiukassa vanhat arvot. Toisaalta enemmistö oman lähipiirin pareista on tehnyt niin kuin mekin. Eli pitäneet oman nimensä ja antaneet lapsille äidin nimen.
Tuon takia meillä sai lapsi isän nimen, että tiedetään kenen Kersa on.
Yksi tärkeä syy naisten historialliseen sortoon on ollut se, että suku on jatkunut vain poikalasten kautta. En ymmärrä miksi kukaan ottaisi miehen sukunimeä, kyllähän siinä tavallaan vaihtaa hänen sukuunsa ja vahvistaa myös haitallista perinnettä. Naisen liittymistä miehen sukuun symboloi (amerikkalainen) hääperinnekin, jossa isä luovuttaa tyttärensä tämän aviomiehelle alttarilla (yök).
Ensin terapiaan, sitten töihin. Muuta neuvoa ei tule