Lue keskustelun säännöt.
Miehen sukunimen otto, ajatteletteko naisen kuuluvan miehen sukuun, oudot tiedustelut
07.05.2025 |
Onko tää joku sukupolvijuttu vai aatteleeko ihmiset yleisestikin, että naimakaupoissa miehen sukunimen ottamisella vaihtaa miehen sukuun? Meillä on ihan tavissukunimi, yleinen, ei mitään jännää tai eksoottista. Risoo jatkuva vieraiden ihmisten kysely, ootko sinä niitä Turun "Möttösiä", vai Hämeenlinnan vai Kuopion, ootko täältä kotoisin?
Siis tilastollisesti ei ole yllätys että ikäiseni nainen on naimisissa/parisuhteessa ja suurin osa taitaa edelleen ottaa miehen sukunimen naimisiin mennessä. En minä ajattele olevani sukujaan miehen sukua, en tiiä missä niiden sukuhaaroja asuu eikä suoraan sanottuna kiinnostakaan.
Nää on aina asiakaskontakteissa eikä oikein voi vastata ettei ** kiinnosta enkä tajuu kuuluuko asia edes sulle.
Onko tää joku kuuskymppisten+ rajattomuusasia tai ootteko muut kohdanneet?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Koko avioliiton idea on siinä, että puolisoista tulee osat toistensa sukua. TÄmä on perinteinen (ennen kristillistä avioliittoa) avioliiton määritelmä. Näin on ollut satoja vuosia jo silloin kun sukunimiä ei vielä ollut olemassakaan ja sitten kun ne tulivat kun tapana EI ollut, että kumpikaan puolisoista ottaa toisen sukunimeä.
Ja kyllä, minä ajattelen, että puolisoista tulee avioliitossa osa toistensa sukua. Puolisonsa suvusta voi tietysti erottautua avioeron myötä - mutta lastensa suvusta ei voi, joten jos lapsia on, kokonaan sukuyhteyttä ei enää ikinä voi katkaista.
Käytännössä minkä tahansa näistä voi katkaista ja moni pariskunta ja yksilökin elää irrallaan suvustaan nykyään. Perhekuvio muuttui "ydinperheen" myötä. Ainoastaan suvuissa, joissa on merkittävää perintöä, esitetään että tullaan hyvin juttuun. Useimmiten näin ei kuitenkaan käytännössä ole, ja jos on mahdollista niin sukuun otetaan etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen kuuluu miehelle ja mies kuuluu naiselle ovat yhdessä ja aviossa.
Ottakaa jompi kumpi nimi perheelle nimeksi.
Minulta JATKUVASTI kysytään oletko naimisissa. Menimme vanhemmaksi tultuamma naimisiin ja pidimme omat nimemme. Olisi minulle ollut liian haastavaa ottaa miehen nimi. Kaikki olisi pitänyt muuttaa ja maksaa.
Tehkää se naimisiin mennessänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano että "en kyllä tiedä" ja sitten palaa takaisin työasiaan.
Nimiasia on tullut aikana, kun naisilla ei ole ollut mitään oikeuksia yhteiskunnassa. Naisia on myyty kuin karjaa. Omistusoikeus siirtyi isältä aviomiehelle, ja tähän perustuu myös alttarilla luovuttaminen. Siinä perinteessä ei ole mitään romanttista, varsinkaan jos isä ei ole edes elättänyt.
Jos nainen tulee toimeen omillaan eli tienaa itse omat rahansa, eikä jää 100% kotirouvaksi, ei tietenkään vaihda sukunimeään. Mies alkaa kaivamaan kuvetta jos haluaa ostaa naisen nimensä alle. Ja lapset saavat nimensä tietysti äitilinjan mukaisesti äidiltään.
Naisia ei ole pohjoismaissa koskaan "myyty kuin karjaa". Joku tolkku uhriutumisessakin. Käyttäisitte edes tunnin elämästänne historian alkeiden opettelemiseen ennen kuin lauotte älyttömiä yleistyksiä.
<
Jaa ei vai? Oletkos Kalevalaa lukenut? Siinähän naiset jopa hukuttautuvat kun heidät kaupataan jollekin ällötykselle.
Kuulkaas vauva-palsta n00bit. Ei tämä aloittaja ole sukunimihullu, vaan esitti ihan järkevän kysymyksen.
Sukunimihullu on oikeasti sekaisin, kirjoittaa ihan toisella tyylillä ja epäilen hänen olevan myös poi kalapsien tap pamisesta fantasioinut dingdong.
Vierailija kirjoitti:
Sano että "en kyllä tiedä" ja sitten palaa takaisin työasiaan.
Nimiasia on tullut aikana, kun naisilla ei ole ollut mitään oikeuksia yhteiskunnassa. Naisia on myyty kuin karjaa. Omistusoikeus siirtyi isältä aviomiehelle, ja tähän perustuu myös alttarilla luovuttaminen. Siinä perinteessä ei ole mitään romanttista, varsinkaan jos isä ei ole edes elättänyt.
Tuo, että isä luovuttaa morsiamen ei ole suomalainen perinne, vaan mistäpä muualtakaan kuin Amerikasta tullut tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano että "en kyllä tiedä" ja sitten palaa takaisin työasiaan.
Nimiasia on tullut aikana, kun naisilla ei ole ollut mitään oikeuksia yhteiskunnassa. Naisia on myyty kuin karjaa. Omistusoikeus siirtyi isältä aviomiehelle, ja tähän perustuu myös alttarilla luovuttaminen. Siinä perinteessä ei ole mitään romanttista, varsinkaan jos isä ei ole edes elättänyt.
Jos nainen tulee toimeen omillaan eli tienaa itse omat rahansa, eikä jää 100% kotirouvaksi, ei tietenkään vaihda sukunimeään. Mies alkaa kaivamaan kuvetta jos haluaa ostaa naisen nimensä alle. Ja lapset saavat nimensä tietysti äitilinjan mukaisesti äidiltään.
Naisia ei ole pohjoismaissa koskaan "myyty kuin karjaa". Joku tolkku uhriutumisessakin. Käyttäisitte edes tunnin elämästänne historian alkeiden opettelemiseen ennen kuin lauott
"Jaa ei vai? Oletkos Kalevalaa lukenut? Siinähän naiset jopa hukuttautuvat kun heidät kaupataan jollekin ällötykselle."
Et ole itsekään kovin tarkkaan lukenut. Yksi Aino mytologiassa ei ole yhtä kun Naiset.
Siksihän se koko tapa on keksitty. Sinä kuulut miehesi sukuun kun nimesi vaihdat. Noloa miten sepitätte tätä jollain "yhteinen perhehhhh" -potaskalla, vaikka nimi perustuu pakkoon jota akat eivät itsekään halunneet vapauttaa muille naisille. :D Että sellainen VAPAUS.
Kannattaa myös huomioida että pakkonimenvaihto vain naisille on edelleen voimassa myös joissain EU-maissa. :D kas kun te vapauden hirnujat ette kapinoi!
Te nimenvaihtajat olette oksettavia. Teidän takianne kaikkia naisia syrjitään suvuissa koska nimenjatkaminen liitetään vain miehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet luulee, että emme ole naimisissa, kun meillä ei ole sama sukunimi. Monet myös luulee, että mies ei ole lapsen isä, koska lapsella on minun sukunimi. Joillain istui yllättävän tiukassa vanhat arvot. Toisaalta enemmistö oman lähipiirin pareista on tehnyt niin kuin mekin. Eli pitäneet oman nimensä ja antaneet lapsille äidin nimen.
Vierailija kirjoitti:
Ei suurin osa ota enää nykyään miehen nimeä. Taitaa yli puolet pitää omansa ja aika suuri osa pareista ei edes ole naimisissa, joten kumpikin on omalla nimellään.
Tästä voidaan päätellä, että vähemmistöllä perheistä/"pareista" on miehen nimellä. Koska puolet pitää niistä naimisssa olevistakin oman nimesä+avoparit.
ja ei varmaan ole yli 60v asia udella oleto sinä sitä ja tätä sukua, koska itsekin olen yli 60 ja pitänyt naimiisiin menessä oman nimeni, koska en ole miehen sukua ja haluan kantaa oman sukuni nimeä.
Ei ole mun perillisetkään vaihtaneet nimeä, jos ovat avioituneet.
Nimenvaihtaminnen alkaa olla aika vanhanaikaista ja turhaa.
Mun mielestä sun prosentit on väärin avioliittojen osalta. Liki 60% naisista ottaa miehen nimen ja alle 2% miehistä naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo sukunimiasia tuli lakiin vasta vuonna 1921, siihen asti sitä sai ottaa minkä nimen halusi. Joskus tuntuu siltä, että nykysuomalaisille historia on max 5 vuoden takaiset asiat, kaikki muu on esihistoriaa.
"Ennen vanhaan" ei kyllä edes ollut sukunimiä vaan Maija Matintytär oli sen niminen hautaan asti, vaikka olisikin mennyt naimisiin. Jos Maija sattui asumaan vaikkapa Rietilä-nimisellä maatilalla, hän olisi voinut käyttää sitä sukunimenä, ja silloin myös hänen miehensä olisi ottanut Rietilä-nimen.
Minä halusin, että meidän perheemme kaikilla jäsenillä on sama sukunimi. Mieheni oli kyllästynyt omaan sukunimeensä, vaikka se minusta olikin oikein kaunis, joten valitsimme yhteisen sukunimen perheellemme neljän sukupolven takaa. Miehen suvun puolelta sattui olemaan, toinen pallottelemamme vaihtoehto olisi ollut minun puoleltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano että "en kyllä tiedä" ja sitten palaa takaisin työasiaan.
Nimiasia on tullut aikana, kun naisilla ei ole ollut mitään oikeuksia yhteiskunnassa. Naisia on myyty kuin karjaa. Omistusoikeus siirtyi isältä aviomiehelle, ja tähän perustuu myös alttarilla luovuttaminen. Siinä perinteessä ei ole mitään romanttista, varsinkaan jos isä ei ole edes elättänyt.
Jos nainen tulee toimeen omillaan eli tienaa itse omat rahansa, eikä jää 100% kotirouvaksi, ei tietenkään vaihda sukunimeään. Mies alkaa kaivamaan kuvetta jos haluaa ostaa naisen nimensä alle. Ja lapset saavat nimensä tietysti äitilinjan mukaisesti äidiltään.
Sukunimesi on äitisi miehen sukunimi. Jos ei, sitten isoäitisi miehen.
Ei multa kukaan oo mitään kysellyt nimen perusteella. Tosin pidin oman nimeni, kun en nähnyt mitään syytä vaihtaa. Lapset on isän nimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama sukunimi kuin lapsellani ja ex-miehelläni. Uudella miehelläni on oma sukunimensä. Hän ei ole lapseni isä. Joku on joskus ihmetellyt että lapsella ja minulla on sama nimi ja isä oletetulla, joka liikkuu meidän kanssa ja osallistuu tapahtumiin, eri nimi.
Vierailija kirjoitti:
"Ennen vanhaan" ei kyllä edes ollut sukunimiä vaan Maija Matintytär oli sen niminen hautaan asti, vaikka olisikin mennyt naimisiin. Jos Maija sattui asumaan vaikkapa Rietilä-nimisellä maatilalla, hän olisi voinut käyttää sitä sukunimenä, ja silloin myös hänen miehensä olisi ottanut Rietilä-nimen.
Minä halusin, että meidän perheemme kaikilla jäsenillä on sama sukunimi. Mieheni oli kyllästynyt omaan sukunimeensä, vaikka se minusta olikin oikein kaunis, joten valitsimme yhteisen sukunimen perheellemme neljän sukupolven takaa. Miehen suvun puolelta sattui olemaan, toinen pallottelemamme vaihtoehto olisi ollut minun puoleltani.
Nimi on tullut talon mukaan länsi-Suomessa. Itäsuomalaiset on käyttäneet sukunimiä jo vanhastaan, mut naisen sukunimi tuli tosiaan hänen omalta suvultaan.
Minulta on joskus kysytty, miten sukunimeni kirjoitetaan, no, ihan silleen miten se sanotaan. Toinen yleinen kysymys on, mistä olen kotoisin, vastaan siihen kotipaikkakuntani (jota en nyt tähän laita). Sukunimihausta katsoin, että meitä 101 henkilöä, on suomalainen sukunimi. Lapset on minun sukunimellä, ei mieheni, hänellä on tavallisempi sukunimi.
Voitaisiin ottaa ihan huvin vuoksi uudestaan käyttöön vanhoja termejä, kuten.
Möttöskä, Saloska = Möttösen rouva, Salosen rouva jne.
Ruustinna, pastorska, eli mitäpä miehesi tekee työkseen.
Voisi olla koomista. Oltaisiin kuin jostain mustavalkoisesta Suomi-filmistä " Oi hyvä herra, ei saa!! Herra tohtori ottaa nyt kätensä pois sieltä tai minä pahastun" 😅😂🤣
Vierailija kirjoitti:
Voitaisiin ottaa ihan huvin vuoksi uudestaan käyttöön vanhoja termejä, kuten.
Möttöskä, Saloska = Möttösen rouva, Salosen rouva jne.
Ruustinna, pastorska, eli mitäpä miehesi tekee työkseen.
Voisi olla koomista. Oltaisiin kuin jostain mustavalkoisesta Suomi-filmistä " Oi hyvä herra, ei saa!! Herra tohtori ottaa nyt kätensä pois sieltä tai minä pahastun" 😅😂🤣
Minä olisin rouva mekaanikoska. Tosin olen itse maisteri, joten olisin ehkä maisteri mekaanikoska.
Vierailija kirjoitti:
Sukunimihullu uuniin
Isänsä ilmeisesti rais kannut Sukunimihullun
Siitä miesviha
Ei kai hänen tarvitsisi ottaa puolisonsa sukunimeä, mutta sitä en ymmärrä miksi lapsille annettiin se tylsä tavisnimi.