Töissä tekeminen, oleminen vai ei sekään?

Valtion rakennuksen aulassa tuli joskus istuttua, ovi piti avata jos joku sattui tulemaan, no siellä kävi ehkä 2-3 ihmistä kuukaudessa, että oikeastaan ainoa työ oli leimata itsensä sisään ja ulos.

Myymälässä kun olin, oli sentään tärkeää avata aamulla ovet, eli avata myymälä, tuliko asiakkaita vai ei, se oli sattumanvaraista ja joskus oli jotain siivottavia hyllyjä ja joskus ei, että 85% työstä oli läsnäoloa.

Onko siellä töissä tärkeintä se työn tekeminen vai se, että siellä vain on, kun monessa paikassa sitä tekemistä ei ole?

Ja jos se ainoa velvoite on vain se läsnäolo, niin miten tämä tukee etätyötä, että ei tarvitse edes paikan päällä enää istua?

Miksi tämä työ on sitten kaikki kaikessa ja ihmisen elämän tarkoitus, mikä tässä on niin tärkeää ja onko sillä todella väliä missä ihminen istuu ja käy tai ei käy jättämässä ne työt tekemättä?