Olin 90 luvulla siivooja ja mulla meni hyvin!

Tein reippaasti 5-6 tunnissa 14,5 tunnin alueen, joten ihan kohtuu palkka ja lyhyt työpäivä, otin tuon urheilun kannalta, se oli oma valinta.

Asuin uudehkossa kaksiossa, kävin kerran viikossa bilettämässä, kerran vuodessa ulkomailla, oli varaa shoppailla ja harrastaa.

Euron myötä alkoi hintojen nousu ja samaan aikaan töiden halpuutus, tiukemmat kellotukset, lisien pienennykset ja poistot, erilaisia etuja poistui yksi kerrallaan, työvälineet heikkenivät ja jostain pesuaineistakin pihisteltiin ja vaikka mitä.

Muutamia vuosia myöhemmin tilanne meni jo siihen, että palkka ei riittänyt edes normaaliin elämiseen ja piti alkaa nostamaan jo asumistukea, että sai jotain mikroruokia syötyä ja vuokran maksettua ja alkoi tuntua siltä, että kun ei palkalla anneta itseään elättää, niin onko järkeä käydä töissä, no jatkoin vielä kuitenkin.

Meni muutama vuosi ja kohteeni menetettiin kilpailutuksessa toiselle yritykselle, joka toi omat työntekijät toisesta maasta.

Minä ja muutamia muita irtisanottiin, koska kohteiden määrä väheni, eikä muuta työtä ollut tarjolla.

Tämä oli tavallaan helpotus, jota olin salaa toivonut. Koskaan en päässyt alalle takaisin, vaikka oli kova kokemus ja osaaminen ja jokaiseen paikkaan palkattiin todella heikkotasoisia (ei suomalaisia) tekijöitä.

En ole ikinä ymmärtänyt, mitä tämä suomalaisten, työnsä osaavien siirtäminen pysyvästi työttömäksi on hyödyttänyt?

Miksi tähän työhön on pitänyt tuoda tekijät ulkomailta ja siirtää suomalaiset tekijät työttömiksi.

Lisäksi meistä siivoojista ei oikein ole noihin uudelleen koulutuksiin ynnä muihin, valtaosa on alkoholisoitunut tai painii mielenterveyden kanssa tai muuta.