Lue keskustelun säännöt.
Syövän uusiutumisen pelko-pää hajoaa
06.05.2025 |
20 vuotiaalla pojallani harvinainen aggressiivinen syöpä jota hoidettu sytostaatilla ja leikkauksella. Nyt hoito loppusuoralla. Sytostaatti on tehonnut hyvin ja kasvain saatu poistettua mutta uusiutumisen mahdollisuus toki on. Poikani on rauhallinen ja luottavainen mutta itse äitinä olen TODELLA ahdistunut ja hermoraunio.
Miten ihmeessä tämän tilanteen kanssa voi elää tulematta hulluksi?????
Syöpää seurataan tiheästi mutta lääkärin mukaan syövän uusiutuessa ennuste on huono.
Kommentit (41)
No. Mun omaisella on parantumaton verisyöpä joka elää ihan omaa elämäänsä, on remissiossa oman aikansa ja alkaa sitten välillä kyteä niin että hoidot täytyy aloittaa että saataisiin taas remissioon. Tämän diagnoosin kanssa on eletty nyt 14 vuotta, se on perheemme neljäs syöpädiagnoosi ja kaiken kaikkiaan meillä on eletty nyt yhtäjaksoisesti 23 vuotta syöpien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun täytyy saada puhua asiasta. Hae itsellesi keskustelu apua paikkakuntasi psykiatrian polilta. Läheisille voi olla liian raskas ja vaikea työ olla tukenasi koko ajan. Ja paljon voimia ja uskoa tulevaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin lääkäriin hakemaan rivatrillia, lyricaa ja opamoxia niin helpottaa ahdistus.
Kaikissa lääkkeissä voi olla haittavaikutus, jossain vaiheessa. Ehkä tuskaan tai ahdistukseen saa silti tolkkua muillakin keinoilla. Ainakin jos on aiempaa kokemusta niistä tai etsii vastauksia vaivaaviin kysymyksiin. Hyväksyy elämän epävarmuutta hieman, jonkin ajan. Mutta jokainen tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt jäitä hattuun, tässä olisi voinut käydä huonosti jo, muttei käynyt. Tsemppiä myös ja mee vaikka jonkun asiantuntijan kanssa juttelemaan, jos tuntuu siltä.
Jäitä todellakin hattuun jos on vähänkään epäilyä että syöpä johtuu entisistä elämäntapatottumuksista. 99% on juuri tätä.
Vierailija kirjoitti:
En toki oman lapsen niskaan kaada ahdistustani. Siksi yritän kanavoida sitä muualle. Tarkoitus tällä viestillä oli jos tavottaisin muita vanhempia jotka vastaavassa tilanteessa.
On jännää et lähtökohtaisesti ihmisille olisi pahin kauhuskenaario jos oma lapsi sairastuisi, sitten kun niin käy, niin sanotaan että ryhdistäydy äläkä käännä huomiota itseesi????
Elä edes lue noita kommentteja. Täällä on paljon pieniä lapsia suuta soittamassa kun ylilauta muuttui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hysteerisyyttä on syytä välttää, apuja mieluummin ajoissa. Hysteeriset omaiset on raskas taakka sairastuneille ja henkilökunnalle. Tarkoitan poikaa hoitavaa henkilökuntaa, että hekin saa keskittyä poikasi hoitoon ja tunteisiin. Hae itsellesi erikseen apua, jos tunteet vyöryy yli.
Tajuamalla, että et voi sille mitään, jos syöpä uusiutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En toki oman lapsen niskaan kaada ahdistustani. Siksi yritän kanavoida sitä muualle. Tarkoitus tällä viestillä oli jos tavottaisin muita vanhempia jotka vastaavassa tilanteessa.
On jännää et lähtökohtaisesti ihmisille olisi pahin kauhuskenaario jos oma lapsi sairastuisi, sitten kun niin käy, niin sanotaan että ryhdistäydy äläkä käännä huomiota itseesi????
Jengi sekoaa ja alkaa pelkäämään heti kun kyse on asioista jotka voivat koskettaa heitäkin vaikka heti paitsi silloin kun se ei koske. Kuolemanläheisyys on tabu vaikka jokainen elävä ratsastaa kuoleman päällä. Vaatteemmekin ovat kuollutta puuvillaa.
Tunteita voi hyväksyä, mutta sitten jos ei jaksa kokea jatkuvasti negatiivista tunteita, voi keskittää muuallekin ajatuksia. Siltä osin mitä voi. Että saisi jotain positiivista tai neutraalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En toki oman lapsen niskaan kaada ahdistustani. Siksi yritän kanavoida sitä muualle. Tarkoitus tällä viestillä oli jos tavottaisin muita vanhempia jotka vastaavassa tilanteessa.
On jännää et lähtökohtaisesti ihmisille olisi pahin kauhuskenaario jos oma lapsi sairastuisi, sitten kun niin käy, niin sanotaan että ryhdistäydy äläkä käännä huomiota itseesi????
Jengi sekoaa ja alkaa pelkäämään heti kun kyse on asioista jotka voivat koskettaa heitäkin vaikka heti paitsi silloin kun se ei koske. Kuolemanläheisyys on tabu vaikka jokainen elävä ratsastaa kuoleman päällä. Vaatteemmekin ovat kuollutta puuvillaa.
Hyvin sanottu. Kuolema ruokkii elämää. Elämä on pohjimmiltaan loputonta muutosta, eikä voi siksi olla ikuista. Kaikki mikä kestää iäisyyksiä, on kuollutta, kuin kivi.
Toivottavasti jokainen osaltamme osaamme nauttia tästä hetken kauneudesta ja vaalia elämää.
"Syöpä uusiutuu". Pahaenteinen sanapari. Kaikki kiitollisia hoidosta. Hoidosta, joka käsittää "solumyrkkyjä" ja sädehoitoa (+mahdolliset lääkkeet). On tietenkin vaikeaa ajatella, ja jopa mahdotonta myöntää, että hoito on "uusiutuneen syövän" aiheuttaja. Solujen mutaatioita aiheuttaneena ja kiihdyttäneenä. Muuta ei voi, kuin valita "rutto" tai "kolera". Hoito voi tappaa nopeastikin, mutta voi olla, että mutaatioiden aiheuttamat syövät antaa odottaa itseään pitkäänkin. Lapsella/nuorella lähtökohtaisesti paras tilanne. Uusiutumiskyvykkyyden takia. Joka on kaksiteräinen miekka. Mutta aikuisilla ei sitä etua ole. Esim. minun äitini eli perusterveenä ensimmäisestä syöpädiagnoosistaan 30 vuotta. Sairastaen eri syövän lähes heti perään, mutta kuoli vasta kolmanteen täysin eri ruumiinosan syöpään, kuin kumpikaan edellisistä. Kuolema meille kaikille tulee joskus. Jokaisen omalla vastuulla on, elääkö sen pelossa, vai nauttien elämästä sitä arvostaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En toki oman lapsen niskaan kaada ahdistustani. Siksi yritän kanavoida sitä muualle. Tarkoitus tällä viestillä oli jos tavottaisin muita vanhempia jotka vastaavassa tilanteessa.
On jännää et lähtökohtaisesti ihmisille olisi pahin kauhuskenaario jos oma lapsi sairastuisi, sitten kun niin käy, niin sanotaan että ryhdistäydy äläkä käännä huomiota itseesi????
Jengi sekoaa ja alkaa pelkäämään heti kun kyse on asioista jotka voivat koskettaa heitäkin vaikka heti paitsi silloin kun se ei koske. Kuolemanläheisyys on tabu vaikka jokainen elävä ratsastaa kuoleman päällä. Vaatteemmekin ovat kuollutta puuvillaa.
Aloitus on hyvä esimerkki tästä. Koko elämä on ollut liian helppoa ja kuolema ei ole kertaakaan osunut tarpeeksi lähelle niin ei ole koskaan kasvanut aidosti aikuiseksi.
Kommenteissa on hyviä, ajatuksia herättäviä pointteja. Olen elänyt elämää tähän asti kuvitellen että pystyn määrittelemään mitä tapahtuu ja milloin. Se, että se on harhaa, olen nyt sisäistänyt, pahimman kautta.
Olen yrittänyt lastani suojella kaikelta pahalta. Neuvonut ja ohjeistanut. Pelännyt ja murehtinut. Ja kun kuvittelin että nyt hän on saanut riittävästi eväitä elämään, niin mitä tapahtuu? Lapseni sairastuu syöpään. En koskaan ajatellut sitä. Ajattelin että vaara tulisi ulkoapäin, ei sisältä.
Yritän keskittyä olennaiseen ja murehtia jos siihen tulee aihetta. Lapselle en epäilyksiäni kerro enkä häntä halua yhtään ylimääräisesti rasittaa. Harmillista että tukiverkkomme on ollut aina pieni. Olisi lohdullisempaa jos ympärillä olisi läheisiä kehen turvautua hädän hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalin arjen eläminen ja aika helpottavat pelkoa enemmän kuin mitkään pillerit. Jos sinua itkettää anna itkun tulla ulos ja sekin voi helpottaa tuskaista oloa.
Tietenkin pelottaa.
Hakeudu vertaistukiryhmään, niin saat apua muilta omaisilta.
Huonoennusteinen luuydinsyöpä, johon olin kuolemassa 2012, täällä edelleen, syöpä on remissiossa.
Toivon, että lapsesi pysyy terveenä, yhä useampi toipuu hyvien hoitojen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä aivan sairasta. Ihmisellä on syöpä ja toinen yrittää kääntää huomion itseään uhriutumalla.
Et ymmärrä. Minulla on myös syöpä ja tuntuu, että läheiseni ovat ahdistuneempia ja pelokkaampia tilanteesta kuin minä itse. Hyvin usein se on näin.
Onko sinulla ap mahdollisuus ottaa yhteyttä syöpäjärjestöön? Sieltä voisit saada keskusteluapua, joko jonkun ammatti-ihmisen tai vertaistukiryhmästä. Näistä vertaustukiryhmistä (on sekä sairaille itselleen että läheisille) ovat monet ovat monet saaneet apua. Syöpäjärjestöillä on myös muuta ohjelmaa esim. leirejä. Yhteistiedot löydät netistä. Syöpäpoliklinikoilla ja vatsakeskuksissa on myös vihkosia, esitteitä ym. Syöpäjärjestö toimittaa lehteä, jossa on monia kiinnostavia artikkeleita. Paljon voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jäitä hattuun, tässä olisi voinut käydä huonosti jo, muttei käynyt. Tsemppiä myös ja mee vaikka jonkun asiantuntijan kanssa juttelemaan, jos tuntuu siltä.
Jäitä todellakin hattuun jos on vähänkään epäilyä että syöpä johtuu entisistä elämäntapatottumuksista. 99% on juuri tätä.
Ei todellakaan ole!!!😂
Vierailija kirjoitti:
Huh.
Itselläni oli parikymppisenä miehenä syöpä. Kyllähän siitä jäi takaraivoon sellainen pelko uusiutumisesta, mihin toki ajan kuluminen auttoi (auttaa).
Jos omalle lapselle tulisi vastaava tilanne, pelottaisi se varmaankin vielä enemmän. Eiköhän siihenkin ajan kuluminen auttane.
Et varmaan usko, mutta helpompaa mulle oli oman syöpäni jälkeen kestää lapseni syöpä. Olisin tullut hulluksi, jos en olisi kokenut syöpää itsekin ja todennut, että olen toistaiseksi elossa 15 vuoden jälkeen ja lapseni kohta kymmenen vuoden jälkeen.😘
En toki oman lapsen niskaan kaada ahdistustani. Siksi yritän kanavoida sitä muualle. Tarkoitus tällä viestillä oli jos tavottaisin muita vanhempia jotka vastaavassa tilanteessa.
On jännää et lähtökohtaisesti ihmisille olisi pahin kauhuskenaario jos oma lapsi sairastuisi, sitten kun niin käy, niin sanotaan että ryhdistäydy äläkä käännä huomiota itseesi????