Huoli lasten hoikista kavereista

Hoikat alkavat olla niin harvinaisia, että eipä ihme että huoli herää. 

Kun olin lapsi, niin olin etenkin esiteininä aivan todella todella laiha. Yhden perheen äiti olikin minusta huolissaan. Söin kotona ihan normaalia ruokaa ja paljonkin, mutta olin myös aktiivinen ja kasvoin pituutta. Söin myös herkkuja. Nyt aikuisena olen ihan normaalipainoinen ja kävin lievän ylipainonkin puolella jossain vaiheessa.

Lapseni ovat hoikkia ja toinen on ihan hirveä herkkurohmu esim. synttäreillä, vaikka kotona herkutellaan normaalisti ja uskoo hyvin, kun sanotaan, ettei enempää tai ei osteta tänään tms. Mitään karkkipäiviä meillä ei ole. Synttäreillä/juhlissa joudun huomauttamaan hänelle, että ei enempää tai tulee huono olo. Että eipä nämä välttämättä kerro mistään, että kotona olisi jotenkin erikoista tai lapset eivät saisi ruokaa. Toivottavasti omakin lapseni ihan kasvaessaan (nyt viisivuotias) oppii ihan itse säännöstelemään herkutteluaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yksi väkivallan muoto on kontrolloida lasten tai puolison syömistä tai painoa haukan lailla. Olen tavannut perheitä, jossa keittiöön tai jääkaapille ei saa mennä kuin tiettyinä aikoina, ruokaa tarjotaan todella vähän, kaikki herkut on kielletty, lapsia jopa juoksutetaan väkisin (Vilja Eerika). Usein taustalla on vanhemman sairaalloinen hallitsemisen halu tai oma syömishäiriö. Esim. Millariikka Rytkönen on kertonut avoimesti, kuinka hänen äitinsä vahti ja kontrolloi hänen syömisiään sairaalloisesti eikä lapsella ollut mitään keho- ja kasvurauhaa kotona.

Meilläki oli säännölliset ruokailuajat. Se on erittäin hyvä asia metaboliikalle ja keho sopeutuu siihen. Totta kai ruokaa sai syödä muulloinkin, mutta ei ollut tarvetta, kun keho oli sopeutunut rutiiniin ja rytmiin. Ja saatavilla oleva ruoka oli tosiaan ravintoainepitoista perusruokaa, ei mässyjä.

Minun mielestäni on oikeasti todella pelottavaa, miten joku pitää tällaista hyvää kasvatustapaa joka opettaa lapsellekin miten metaboliikka toimii, kontrollointina. 

Eri asia tietysti jos siihen liittyy jotakin ulkoista häpäisyä tai kehonkuvan vääristämistä, mutta se että opettaa terveelliset rutiinit ja ruokailutottumukset on lapselle erittäin suuri etu. 

Ja sitten jotkut pupeltajat tulevat "huolestumaan" siitä, että joku toimii oikein.

Hyvähän se on, että pitävät huolta etteivät lapset liho. Ehkä ap:n pitäisi myös tehdä niin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ap varmaan järkyttyy, mutta minulla näkyy kylkiluut vielä aikuisenakin, enkä ole koskaan ollut nälissäni. 

Juuri tämä. Jos ja kun lihavuudesta tulee normi, alkavatko he pakkoruokkimaan toisten lapsia ja lihottamaan kaltaisekseen sitten? Tuntuu, että pitäisi muuttaa jonnekin lapin perähikiälle lisääntymään, ettei joudu näiden hullujen kynsiin ja hampaisiin.

Pitäisikö hoikkien alkaa tekemään lasuja lihavien lapsista, että pakkoruokkivatkohan he lasta kuin jotain jouluhanhea ja onko tällä nyt sokeriaddiktio, kun on niin huolestuttavasti kerääntyy rasvaa vyötärölle? Haloo...

No ei kai säännölliset ruoka-ajat liity mitenkään  tuohon esimerkkiin, jossa puhuttiin toisen syömisen ja toisen kehon kontrolloimisesta niin, että se on jo väkivaltaa. Sisälukutaito?

Vierailija kirjoitti:

Mä olin lapsena juuri tuollainen langanlaiha ja rakastin herkkuja. Oli meillä kotona aina ruokaa, äiti leipoi usein pullaa ja pakastimessa oli jäätelöä, karkkipäivääkin meillä vietettiin. Silti kahmin kaksin käsin popcorneja ja karkkeja.

Sama täällä. 

Heidän äiti on suhteellisen hoikka / normaali. Isä vähän pullea/ perus. 

Mielestäni on omituista, että nuolevat kääreitä ja ovat huolissaan ettei popcornit mene tasan, nuolevat suolaa vierailla. 

Lapseni jakavat heidän kanssaan aina omat eväät, koska heillä on  vain omenan ja porkkanan palasia. Sekä meidän että heidän lapset harrastavat aktiivisesti, eli ymmärrän kyllä että on nälkä. 

Olin itsekin hoikka lapsi, joka rakasti karkkia, mutta en kahminut vierailla ruokaa ja herkkuja noin. Heidän äiti on todella tarkka käytöstavoista, meillä ollessa ei sitä uskoisi, koska näyttää siltä etteivät ole syöneet koko päivänä mitään. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten ostovoima on tuhottu pysyvästi 2020-2025 kahden eri hallinnon ja EU eliitin voimin

ei ihme että Suomessa on nälkäisiä köyhiä lapsia joka päivä enemmän ja enemmän

Ei ole, jos ei tukirahoilel ja lapsilisille vanhemmat löydä parempaa käyttöä kuin lapsen ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ap varmaan järkyttyy, mutta minulla näkyy kylkiluut vielä aikuisenakin, enkä ole koskaan ollut nälissäni. 

Juuri tämä. Jos ja kun lihavuudesta tulee normi, alkavatko he pakkoruokkimaan toisten lapsia ja lihottamaan kaltaisekseen sitten? Tuntuu, että pitäisi muuttaa jonnekin lapin perähikiälle lisääntymään, ettei joudu näiden hullujen kynsiin ja hampaisiin.

Pitäisikö hoikkien alkaa tekemään lasuja lihavien lapsista, että pakkoruokkivatkohan he lasta kuin jotain jouluhanhea ja onko tällä nyt sokeriaddiktio, kun on niin huolestuttavasti kerääntyy rasvaa vyötärölle? Haloo...

LÄÄKKEET! 

No niin. Selvitetäänpä ensin, mistä ap tietää, että lasten kylkiluut näkyvät?

Toinen kysymys: kenellä kylkiluut EIVÄT näy?

Vierailija kirjoitti:

No ei kai säännölliset ruoka-ajat liity mitenkään  tuohon esimerkkiin, jossa puhuttiin toisen syömisen ja toisen kehon kontrolloimisesta niin, että se on jo väkivaltaa. Sisälukutaito?

Tähän se ainakin sopii 

"Jääkaapille ei saa mennä kuin tiettyinä aikoina" 

Ohis 

Voiskohan olla taustalla joku proteiinin puute, jolloin on koko ajan nälkä? Itsellä oli lapsena näin,  kun äiti teki hyvin hiilaripainotteista ruokaa.

Raudanpuute aiheuttaa myös vaikka mitä mielitekoja.  Mulla jokapäiväinen suklaansyönti loppui kuin seinään rautatankkauksen (tiputus) jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Voiskohan olla taustalla joku proteiinin puute, jolloin on koko ajan nälkä? Itsellä oli lapsena näin,  kun äiti teki hyvin hiilaripainotteista ruokaa.

Raudanpuute aiheuttaa myös vaikka mitä mielitekoja.  Mulla jokapäiväinen suklaansyönti loppui kuin seinään rautatankkauksen (tiputus) jälkeen.

Tämähän se on aikuisillakin. Syödään niin hiilaripainotteisesti, että on jatkuvasti nälkä. 

Itse syömishäiriöisenä aikuisena voin kertoa että hyvin usein syömisestä tai herkuttelusta huomaa kun se ei ole normaalia, toisin sanoen it takes one to know one. Saan aika hyvin kiinni tuosta ap:n ajatuksesta että lasten käytös on jotenkin epäluontevaa. Toivottavasti tilanne korjaantuu ennen kuin lapsille kehittyy vääristynyt ruokasuhde tai jopa syömishäiriö. Miten lapsi voi tietää 10 gramman tarkkuudella paljonko herkkuja saa? Varmaan samasta syystä kuin minäkin eli vanhemman syömishäiriöstä joka sitten periytyy lapselle. 

Toivon että mahdollisimman moni lapsi saa kasvaa terveenä. Ulkonäköpaineita on ihan riittävästi ilman oman vanhemman jatkuvaa painostusta, vertailua, pakottamista, rajoittamista ja loppuviimeksi ongelmien kieltämistä. Minunkin käskettiin sanoa koulussa terkkarilla että äiti laittaa maailman terveellisintä ja laadukkainta ruokaa ja meillä ei ole mitään ongelmia. Uskoin vähän liian pitkään :(

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksi peloistani lisääntymiseen liittyen, että jos kasvattaa lapsia terveellisesti ja kohtuudella mässytyksen sijaan, niin jotkut lihavat alkavat lasuttelemaan. Ylipainoisuus alkaa olla niin normaalia nykyään, että hoikkuutta pidetään sairautena.

Itsellä näkyivät kylkiluut pitkälle yli 25-vuotiaaksi, energia ei kerääntynyt rasvaan vaan lihaksiin. Olin hoikka, mutta voimatasot erittäin korkeat, sillä olin liikkunut lapsesta asti. Kun painoani arvioitiin ulkoisesti, se arvioitiin aina 10-20 kiloa matalammaksi kuin todellisuus, sillä ihmiset eivät hahmottaneet lihaksia ja ymmärrä sitä, että ne ovat 3 kertaa tiiviimpää tavaraa, kuin plösö. Jos tuo sama paino olisi ollut lihasten sijaan rasvassa, kukaan ei olisi kyseenalaistanut kuntoani.

Miten ihmeessä olet toistuvasti joutunut tilanteeseen, jossa toiset ihmiset arvioivat painoasi? Yleensä jos vaikkapa lääkäri tarvitsee tuota tietoa, hän kysyy eikä arvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ap varmaan järkyttyy, mutta minulla näkyy kylkiluut vielä aikuisenakin, enkä ole koskaan ollut nälissäni. 

Juuri tämä. Jos ja kun lihavuudesta tulee normi, alkavatko he pakkoruokkimaan toisten lapsia ja lihottamaan kaltaisekseen sitten? Tuntuu, että pitäisi muuttaa jonnekin lapin perähikiälle lisääntymään, ettei joudu näiden hullujen kynsiin ja hampaisiin.

Pitäisikö hoikkien alkaa tekemään lasuja lihavien lapsista, että pakkoruokkivatkohan he lasta kuin jotain jouluhanhea ja onko tällä nyt sokeriaddiktio, kun on niin huolestuttavasti kerääntyy rasvaa vyötärölle? Haloo...

Voin kolmen lapsen kokemuksella vakuuttaa, että ei kukaan vainoa hoikkia lapsia tai heidän vanhempiaan. Päinvastoin hoikkuutta enemmänkin ihaillaan. Sen sijaan jos tuntuu että on tuollaisia pelkotiloja tai mietteitä eristäytymisestä, ei kannata tehdä lapsia vaan hoidattaa päänsä kuntoon.