Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kumppanin etsiminen eron jälkeen aikuisena
05.05.2025 |
Kamala tilanne jos vertaa nuorempiin, koska vaatimukset on samat mutta aikaa tai rahaa ei enää ole. Kuviossa mukana lapset vaatimuksineen, rahaa ei yksinäisellä vanhemmalla ole liioiksi asti, mutta silti pitäisi olla kroppa huippukunnossa jotta olisi "urheilullinen", prameet vaatteet jotka ei ole ilmaisia, nätti naama joka ei ole ilmainen, nätti tukka joka ei ole.. kaikki rahat on menossa johonkin muuhun kuin johonkin näistä. Miten tässä tilanteessa voi onnistua löytämään normaalin ja seksuaalisesti kiihottavan kumppanin?... Keskustelua yleisellä tasolla kiitos.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Jos olen jo sanonut että odotan keskustelua yleisellä tasolla, niin en tietenkään silloin lähde kertomaan jokaikistä yksityiskohtaa omasta henkkoht elämästäni, vaan odotan että lukutaitoiset keskustelukumppanini kertovat vastaavista kokemuksista omasta elämästään. Millaisin keinoin hyvä puoliso on aikuisena eron jälkeen löytynhyt, vai onko? Onko romanttista/eroottista kipinää toivottu ja onko sitä löytynyt vai onko riittänyt että kunhan on joku tukena ja turvana... nyt täällä on lähinnä vain jotkut anafalbeetit vauhdissa, muutamaa harvaa iloista poikkeusta lukuun ottamatta.
Minä kerroin oman kokemukseni, mutta et vastannut siihen yhtään mitään.
t. Se Tinderistä nykyisen miehensä bongannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti: Miehenä samaistun ihan täysin. OK, sillä erolla että minulle on käynyt taloudellisesti hyvin, ja kai kroppakin on vielä ihan OK kunnossa, mutta muuten olen ikääntynyt niinkun nyt voi olettaa, hiuksia lähtenyt eikä naamakaan ole enää entisensä. Enkä nyt koskaan ollut se suosituin poika nuorempanakaan, vaikken nyt se epäsuosituinkaan. Nyt olisi tarjolla vaan sitä peruskamaa: enemmän tai vähemmän plösöä, tätiytynyttä lookia vaihdevuosioireineen. Ihan mukavia treffejä voi tottakai tulla, mutta ei niissä ole puolin eikä toisin mitään vetovoimaa. Miten sellaisen päälle voisi rakentaa mitään parisuhdetta? Kumpaakaan ei kiinnosta tehdä mitään aloitetta, kumpikaan ei koe että toinen olisi "riittävä". En tiedä miten parhaiten ottaisi esille että toinen ei kiinnosta fyysisessä mielessä, mutta ystävä jonka kanssa jakaa arki voisi kyllä tulla kyseeseen.
Tää oli hyvä kirjoitus lukea esivaihdevuodista "nauttivana" naisena, ettei tule heikkona hetkenä laitettua viestiä minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Jos olen jo sanonut että odotan keskustelua yleisellä tasolla, niin en tietenkään silloin lähde kertomaan jokaikistä yksityiskohtaa omasta henkkoht elämästäni, vaan odotan että lukutaitoiset keskustelukumppanini kertovat vastaavista kokemuksista omasta elämästään. Millaisin keinoin hyvä puoliso on aikuisena eron jälkeen löytynhyt, vai onko? Onko romanttista/eroottista kipinää toivottu ja onko sitä löytynyt vai onko riittänyt että kunhan on joku tukena ja turvana... nyt täällä on lähinnä vain jotkut anafalbeetit vauhdissa, muutamaa harvaa iloista poikkeusta lukuun ottamatta.
En yhtään ihmettele miksi mies lähti. Tuskastuttavaa nillittämistä jota varmasti on saanut kuulla riesaksi asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen jo sanonut että odotan keskustelua yleisellä tasolla, niin en tietenkään silloin lähde kertomaan jokaikistä yksityiskohtaa omasta henkkoht elämästäni, vaan odotan että lukutaitoiset keskustelukumppanini kertovat vastaavista kokemuksista omasta elämästään. Millaisin keinoin hyvä puoliso on aikuisena eron jälkeen löytynhyt, vai onko? Onko romanttista/eroottista kipinää toivottu ja onko sitä löytynyt vai onko riittänyt että kunhan on joku tukena ja turvana... nyt täällä on lähinnä vain jotkut anafalbeetit vauhdissa, muutamaa harvaa iloista poikkeusta lukuun ottamatta.
Minä kerroin oman kokemukseni, mutta et vastannut siihen yhtään mitään.
t. Se Tinderistä nykyisen miehensä bongannut
Ok Kiitän vastauksesta mutta näillä vastauksilla on kyllä arvonsa, vaikka en jokaiseen niihin kommentoisikaan erikseen 🙂👍
Löysin en enempää tai vähempää kuin elämäni rakkauden ollessani 46-vuotias. Ennen sitä olin ollut kahdessakin pitkässä parisuhteessa "ihan kivan ja hyvän" kanssa. Mutta ei niistä tosiaan loppuelämän suhteiksi ollut, vaikka sillä asenteella olen aina parisuhteeni aloittanut. Ekassa pitkässä suhteessa tein lapset, toinen pitkä suhteeni oli vela-miehen kanssa. Tuosta jälkimmäisestä suhteesta erottuani päätin että jos mulle ei ole tarjolla muuta kuin kädenlämpöistä niin unohdetaan koko juttu, olen paljon mieluummin yksin. Ja niinhän siinä sitten kävi että elämä yllätti.
En mä kyllä osaa sen kummempaa kommentoida kuin että omalla kohdallani ikä tai äitiys eivät siis olleet mikään ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen jo sanonut että odotan keskustelua yleisellä tasolla, niin en tietenkään silloin lähde kertomaan jokaikistä yksityiskohtaa omasta henkkoht elämästäni, vaan odotan että lukutaitoiset keskustelukumppanini kertovat vastaavista kokemuksista omasta elämästään. Millaisin keinoin hyvä puoliso on aikuisena eron jälkeen löytynhyt, vai onko? Onko romanttista/eroottista kipinää toivottu ja onko sitä löytynyt vai onko riittänyt että kunhan on joku tukena ja turvana... nyt täällä on lähinnä vain jotkut anafalbeetit vauhdissa, muutamaa harvaa iloista poikkeusta lukuun ottamatta.
En yhtään ihmettele miksi mies lähti. Tuskastuttavaa nillittämistä jota varmasti on saanut kuulla riesaksi asti.
No joo jos joku mies kohdalle vielä osuu joka etsii itselleen naisesta ovimatto, niin ei kyllä enää onnistu minun kohdalla 😂 Tämä on se syy miksi ei myöskään sinulla ole käynyt flaksi ja täytyy täällä aikaansa kuluttaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Miehenä samaistun ihan täysin. OK, sillä erolla että minulle on käynyt taloudellisesti hyvin, ja kai kroppakin on vielä ihan OK kunnossa, mutta muuten olen ikääntynyt niinkun nyt voi olettaa, hiuksia lähtenyt eikä naamakaan ole enää entisensä. Enkä nyt koskaan ollut se suosituin poika nuorempanakaan, vaikken nyt se epäsuosituinkaan. Nyt olisi tarjolla vaan sitä peruskamaa: enemmän tai vähemmän plösöä, tätiytynyttä lookia vaihdevuosioireineen. Ihan mukavia treffejä voi tottakai tulla, mutta ei niissä ole puolin eikä toisin mitään vetovoimaa. Miten sellaisen päälle voisi rakentaa mitään parisuhdetta? Kumpaakaan ei kiinnosta tehdä mitään aloitetta, kumpikaan ei koe että toinen olisi "riittävä". En tiedä miten parhaiten ottaisi esille että toinen ei kiinnosta fyysisessä mielessä, mutta ystävä jonka kanssa jakaa arki voisi kyllä tulla kyseeseen.
Tää oli hyvä kirjoitus lukea esivaihdevuodista "nauttivana" naisena, ettei tule heikkona hetkenä laitettua viestiä minnekään.
Ymmärrän että tekstini voi tuntua lannistavalta, mutta haluan korostaa että ikinä en ole treffeille lähtemistä katunut, ja aina olen viihtynyt. Vaikkei mitään kipinää olekaan ilmassa, on molemmat aina kuitenkin tehneet parhaansa ollakseen mukavaa seuraa, ja hyvää ruokaa ja viiniä on nautittu. Sellaisen illallisen kustannan mielelläni, kivaa päästä välillä ulos tuulettumaan. Mutta joo, perinteistä parisuhdetta seksuaalisine vetovoimineen noista ei kyllä saisi millään. Toisaalta ehkä vika on enemmän odotuksissa sitten, ehkei sellaista enää näin viisikymppisenä pidä lähteä odottamaan. Mutta haluan kyllä edelleen treffeille, jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että tekstini voi tuntua lannistavalta, mutta haluan korostaa että ikinä en ole treffeille lähtemistä katunut, ja aina olen viihtynyt. Vaikkei mitään kipinää olekaan ilmassa, on molemmat aina kuitenkin tehneet parhaansa ollakseen mukavaa seuraa, ja hyvää ruokaa ja viiniä on nautittu. Sellaisen illallisen kustannan mielelläni, kivaa päästä välillä ulos tuulettumaan. Mutta joo, perinteistä parisuhdetta seksuaalisine vetovoimineen noista ei kyllä saisi millään. Toisaalta ehkä vika on enemmän odotuksissa sitten, ehkei sellaista enää näin viisikymppisenä pidä lähteä odottamaan. Mutta haluan kyllä edelleen treffeille, jatkossakin.
Ei ollut ollenkaan lannistava, vaan realistinen ja herättelevä, mutta mukavalla tavalla ilmaistuna.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin selittelin itselleni eron jälkeen, miksei ole aikaa tehdä sitä ja tätä kumppanin löytääkseen.
Tosiasia oli, etten halunnut parisuhteeseen, vaan vapaa-ajalla keksin huomattavasti mielenkiintoisempaa tekemistä kun tälläytyä deittisovelluskuntoon ja käydä treffeillä.
Mulla kävi itselläni aivan samoin. Aloitin uusia harrastuksia ja nykyään oma (vähäinen) perheen ulkopuolinen vapaa-aika on niin kutkuttavan kivaa ilman mitään seurusteluvirityksiäkin, että olen jättäytynyt suosiolla deittiskenestä pois. Moni eronnut mies haki joko vain sitoutumatonta kivaa heidän ehdoillaan tai sitten uutta äitipuolta pyörittämään uusperhearkea heidän ehdoillaan. Ei kiitos.
Ap, keskity itseesi ja lapsiisi. Älä mieti sitä, täytätkö jonkun kasvottoman miehen kriteerejä vaan sitä, mitä aitoa lisää joku uusi ihminen toisi teidän elämäänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löysin en enempää tai vähempää kuin elämäni rakkauden ollessani 46-vuotias. Ennen sitä olin ollut kahdessakin pitkässä parisuhteessa "ihan kivan ja hyvän" kanssa. Mutta ei niistä tosiaan loppuelämän suhteiksi ollut, vaikka sillä asenteella olen aina parisuhteeni aloittanut. Ekassa pitkässä suhteessa tein lapset, toinen pitkä suhteeni oli vela-miehen kanssa. Tuosta jälkimmäisestä suhteesta erottuani päätin että jos mulle ei ole tarjolla muuta kuin kädenlämpöistä niin unohdetaan koko juttu, olen paljon mieluummin yksin. Ja niinhän siinä sitten kävi että elämä yllätti.
En mä kyllä osaa sen kummempaa kommentoida kuin että omalla kohdallani ikä tai äitiys eivät siis olleet mikään ongelma.
Melko samanlainen tarina itselläni. Oikeastaan keski-iässä kumppanin löytäminen oli helppoa, koska osasin ja uskalsin kerrankin vaatia. Lisäksi yksinkin olisin osannut elää ja silloinhan juuri on eniten vientiä, kun et epätoivoisesti etsi ketään.
Selailin Tinderiä lähinnä vitsin vuoksi. Tykkäilin kuitenkin kivannäköisistä aina, kun sellainen harvinaisuus tuli vastaan. Oikeastaan kaikki oli tosi helppoa. Treffeille menin samoissa vaatteissa kuin parikymppisenä. Se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuja ajatuksia ap! Näin keski-iässä deittailu on tympeää kun pitää etsimällä etsiä Tinderistä ja pahimmillaan vuosia treffeillä ilman suhteen löytymistä. Helppoa se oli nuorena opiskelijana kun piti opiskelijabileissä hauskaa ja tapasi vastakkaisen sukupuolen edustajia siellä. Nuorena myös kavereiden kautta illanistujaisissa tapasi miehiä, nyt kaverit perheellisiä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahaa ei enää ole? Mihin se meni?
En ole koskaan ollut yhtä varakas kuin nyt nelikymppisenä. N44
Joo selvästi Taas yksi niistä kauniista rohkeista ja rikkaasta jotka vauva forumilla työaikaan kirjoittelevat. Se on kuule useammin näin kuin ei ole, että jos on pieniä lapsia niin heidän tarpeensa menevät ehkä vähän edelle ja kyllä sitä aikaakin verottavat.
Ne tarpeet ei varmaan kuitenkaan ole seteleiden syömistä vai mitä? Etkö ole muka edennyt lainkaan urallasi? Ja pieniä lapsia tässä iässä?
En tiedä mistä sinä nämä iät keksit, en ole itse tätä aihetta puheeksi ottanut eikä se myöskään kuulu yleisen tason keskusteluun aiheesta, Koska Suomessa on kaikenikäisiä eronn
No älä vastaa jos et ole se ketä lainasin :D Pienistä lapsista joku täällä vinkui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahaa ei enää ole? Mihin se meni?
En ole koskaan ollut yhtä varakas kuin nyt nelikymppisenä. N44
Joo selvästi Taas yksi niistä kauniista rohkeista ja rikkaasta jotka vauva forumilla työaikaan kirjoittelevat. Se on kuule useammin näin kuin ei ole, että jos on pieniä lapsia niin heidän tarpeensa menevät ehkä vähän edelle ja kyllä sitä aikaakin verottavat.
Ne tarpeet ei varmaan kuitenkaan ole seteleiden syömistä vai mitä? Etkö ole muka edennyt lainkaan urallasi? Ja pieniä lapsia tässä iässä?
En tiedä mistä sinä nämä iät keksit, en ole itse tätä aihetta puheeksi ottanut eikä se myöskään kuulu yleisen tason keskustelu
Kyllä olen se kenelle vastasit ja teit itse virheen kun et noudattanut keskustelun aloituksessa annettua ohjetta keskustella yleisellä tasolla, vaan hyökkäät keskustelun aloittajan henkilön kimppuun. Tyypillinen nykyajan mätämunien keskusteluvirhe.
Vierailija kirjoitti:
Löysin en enempää tai vähempää kuin elämäni rakkauden ollessani 46-vuotias. Ennen sitä olin ollut kahdessakin pitkässä parisuhteessa "ihan kivan ja hyvän" kanssa. Mutta ei niistä tosiaan loppuelämän suhteiksi ollut, vaikka sillä asenteella olen aina parisuhteeni aloittanut. Ekassa pitkässä suhteessa tein lapset, toinen pitkä suhteeni oli vela-miehen kanssa. Tuosta jälkimmäisestä suhteesta erottuani päätin että jos mulle ei ole tarjolla muuta kuin kädenlämpöistä niin unohdetaan koko juttu, olen paljon mieluummin yksin. Ja niinhän siinä sitten kävi että elämä yllätti.
En mä kyllä osaa sen kummempaa kommentoida kuin että omalla kohdallani ikä tai äitiys eivät siis olleet mikään ongelma.
Ihana lukea tällaisiakin kokemuksia!
"Ymmärrän että tekstini voi tuntua lannistavalta, mutta haluan korostaa että ikinä en ole treffeille lähtemistä katunut, ja aina olen viihtynyt. Vaikkei mitään kipinää olekaan ilmassa, on molemmat aina kuitenkin tehneet parhaansa ollakseen mukavaa seuraa, ja hyvää ruokaa ja viiniä on nautittu. Sellaisen illallisen kustannan mielelläni, kivaa päästä välillä ulos tuulettumaan. Mutta joo, perinteistä parisuhdetta seksuaalisine vetovoimineen noista ei kyllä saisi millään. Toisaalta ehkä vika on enemmän odotuksissa sitten, ehkei sellaista enää näin viisikymppisenä pidä lähteä odottamaan. Mutta haluan kyllä edelleen treffeille, jatkossakin."
En ihan ymmärtänyt miksi lähdet treffeille niiden plösöjen tätien kanssa? Eikö niissä tindereissäkin ole kuvat sitä varten että voi laittaa oikealle no joiden kuvat sytyttää?
Kumppanin etsiminen aikuisena.
Po. kumppanin etsiminen kurppana.
Menee aiheen vierestä, pahoitteluni.
Mitä varten neli-viisikymppiset etsii seuraa? Hölmö kysymys, ajattelee moni, mutta itse seuraan vierestä kahden keski-ikäisen kumppanin etsintää ja tulee vaikutelma ettei he itsekään tiedä, mitä haluavat.
Nainen on kymmenen vuoden ajan etsinyt pitkäaikaista kumppania. Ehdokkaita on ollut niin paljon etten osaa heittää edes lukua. Yli kymmenen helposti. Kevytkenkäinen hän ei ole. Oletan kyllä, että miehet tulkitsevat hänet sellaiseksi ja tulee eräänlainen kohtaanto-ongelma väärinkäsitysten vuoksi. En tajua miten hän edelleen jaksaa lähteä uusille ja uusille treffeille. Kymmenen vuotta! Rahaa palaa ja sitten ei ole rahaa tehdä mitään muuta. Lomat menee kotona, vaikka hän haluaisi esim. matkustaa.
Sitten on eräs miespuoleinen. Hän löytää naisen, muuttaa nopeasti yhteen. Eroaa parin vuoden päästä. Treffailee vuoden, löytää naisen ja kaikki alkaa alusta. Kuusi kierrosta on käytynynä. Huh huh, sanon minä.
Vierailija kirjoitti:
Kumppanin etsiminen aikuisena.
Po. kumppanin etsiminen kurppana.
Wow mikä määrä täällä on häirikköjä ja päänaukojia. Sinua kiusattiin koulussa ja nyt haluat antaa takaisin randomisti, turvallisesti ruudun takaa?
Alue: Aihe vapaa
Jos olen jo sanonut että odotan keskustelua yleisellä tasolla, niin en tietenkään silloin lähde kertomaan jokaikistä yksityiskohtaa omasta henkkoht elämästäni, vaan odotan että lukutaitoiset keskustelukumppanini kertovat vastaavista kokemuksista omasta elämästään. Millaisin keinoin hyvä puoliso on aikuisena eron jälkeen löytynhyt, vai onko? Onko romanttista/eroottista kipinää toivottu ja onko sitä löytynyt vai onko riittänyt että kunhan on joku tukena ja turvana... nyt täällä on lähinnä vain jotkut anafalbeetit vauhdissa, muutamaa harvaa iloista poikkeusta lukuun ottamatta.