Miksi siitä deittailusta ei synny parisuhteita ja perheitä?

Ennen ei tavannut ihmisiä helposti, eikä voinut edes kommunikoida muiden kanssa menemättä johonkin paikkoihin, joissa tapaa muita.

Nyt me voimme tässäkin vain jauhaa mielipiteitämme kotoa tuhansien kanssa. Voimme katso somesta, mitä muut tekee ja sanoo. Voimme avata deittiapin ja katsoa satoja potentiaalisia kumppaneita, joilla on haku päällä. Kaikki tämä onnistuu kotoa, jolloin tuntuu, että mahdollisuuksia on loputtomiin. Ennen piti tarttua tilaisuuteen heti, jos se tuli eteen.

Vierailija kirjoitti:

Naisista on tullut todella valikoivia. Jokainen etsii sitä täydellistä miestä, mutta vaikka se löytyisi niin se tuskin kelpuuttaisi näitä naisia.

Miksi ei saisi olla valikoiva? Jos sinkkuna oleminen ei ole ongelma ja elämää voi elää täydesti ilman parisuhdettakin, niin miksei pitäisi rimaa korkealla?

Vierailija kirjoitti:

Naisista on tullut todella valikoivia. Jokainen etsii sitä täydellistä miestä, mutta vaikka se löytyisi niin se tuskin kelpuuttaisi näitä naisia.

Vai täydellistä miestä. Miehet ovat niin huonoja että se "täydellinen" on vain vähiten huono. Naiset ovat paljon miehiä parempia kumppaneita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisista on tullut todella valikoivia. Jokainen etsii sitä täydellistä miestä, mutta vaikka se löytyisi niin se tuskin kelpuuttaisi näitä naisia.

Miksi ei saisi olla valikoiva? Jos sinkkuna oleminen ei ole ongelma ja elämää voi elää täydesti ilman parisuhdettakin, niin miksei pitäisi rimaa korkealla?

Ehkä siis se valikoivuus ei ole "ongelma", vaan se, ettei yksinkertaisesti halua parisuhdetta. Moni voi luulla haluavansa, mutta käytännössä elävät niin, ettei siihen koskaan tule mitään kestävää suhdetta.

Ei ne työttömät, köyhät ja kouluttamattomat miehet kelvanneet ennenkään. Kyllä naiset aina ovat etsineet mahdollisimman hyviä miehiä isiksi lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska silloin oli pakko löytää äkkiä joku ettei jää vanhaksi piiaksi. Sitten lapsia tuli eikä erikseen mietitty, haluaako niitä. 

Parempi, että ajat ovat muuttuneet. Ei varmaan ollut häävi lapsuus monilla heistä, jotka hankittiin ilman että vanhemmat olisivat heitä erityisesti halunneet. 

Ei ole häävi vanhuus tai muutenkaan yhteiskunnan turva näillä vapaaehtoisesti lapsettomiksi jäävillä.

Miksei ole? En tarvitse yhteiskunnan tukea. Sitä varten olen opiskellut ja tehnyt töitä ja säästänyt ja sijoittanut. Ihmisistä en tule pitämään silloinkaan, enkä kaipaa ympärilleni mitään hoivaajia. Ostan palvelut joita tarvitsen.

 

Tässä keski-ikäisenä kun katson omia ja kavereiden vanhempia, niin

Kyllä on elämä köyhää jos sisältö tulee muiden ihmisten elämän seuraamisesta. Onko tuollainen edes elämää ollenkaan?

Höpöjä horiset. Ennen vanhaan sitä riiattiin. Samanlaista menoa, mutta ei sitä deittailuksi kutsuttu. Poika kävi ensin ikkunan alla heittelemässä pieniä kiviä ikkunaan, että tyttö lähtis heinävarastoon. Eikä siellä pantu. Siveellisempiä oltiin paljonkin mitä nyt. Tytöllä saattoi olla montakin riiaajaa samaan aikaan ennen kuin tiesi kenen kanssa alkaa perhettä perustamaan. Sä voit katsoa vaikka vanhoja suomifilmejä, niin saat kuvan millaista se oli.

Se mikä nyt on muuttunut, on deittailun intensiteetti. Tarjokkaita on huomattavasti enemmän kuin ennen ja kiitos siitä tindereiden. Se on aiheuttanut polarisaatiota niin miehissä kuin naisissa, vaikka usein tästä kuulee lähinnä vain miesten itkua. Toisin sanoen suositut ovat entistäkin suositumpia parimarkkinoilla ja ei-suositut vieläkin epäsuositumpia. Seksiseuraa nainen löytää aina, muttei kuitenkaan kunnollista kumppania. Mies ei edes sitä, vaan tyystin ilman mitään. Mutta silti iän kaiken jako on mennyt niin, että toisilla seuraa tuntuu tulevan enemmän kuin tarvis ja toisille se on huomattavasti vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne työttömät, köyhät ja kouluttamattomat miehet kelvanneet ennenkään. Kyllä naiset aina ovat etsineet mahdollisimman hyviä miehiä isiksi lapsilleen.

Ja aina ne mahdollisimman hyvät ovat loppujen lopuksi olleet aika huonoja. Miehet eivät ole kovin tasokkaita.

Kyllä on elämä köyhää jos sisältö tulee muiden ihmisten elämän seuraamisesta. Onko tuollainen edes elämää ollenkaan?

Mitä sinä oletat elämän olevan vaikkapa kahdeksankymppisillä? Kaverit on kuolleet tai huonokuntoisia, itse ei jalka humppaan enää nouse. Mitä sinä ajattelet, että vanhat ihmiset muuta puuhaavat kuin seuraavat jälkikasvunsa tekemisiä ja menestymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Höpöjä horiset. Ennen vanhaan sitä riiattiin. Samanlaista menoa, mutta ei sitä deittailuksi kutsuttu. Poika kävi ensin ikkunan alla heittelemässä pieniä kiviä ikkunaan, että tyttö lähtis heinävarastoon. Eikä siellä pantu. Siveellisempiä oltiin paljonkin mitä nyt. Tytöllä saattoi olla montakin riiaajaa samaan aikaan ennen kuin tiesi kenen kanssa alkaa perhettä perustamaan. Sä voit katsoa vaikka vanhoja suomifilmejä, niin saat kuvan millaista se oli.

Se mikä nyt on muuttunut, on deittailun intensiteetti. Tarjokkaita on huomattavasti enemmän kuin ennen ja kiitos siitä tindereiden. Se on aiheuttanut polarisaatiota niin miehissä kuin naisissa, vaikka usein tästä kuulee lähinnä vain miesten itkua. Toisin sanoen suositut ovat entistäkin suositumpia parimarkkinoilla ja ei-suositut vieläkin epäsuositumpia. Seksiseuraa nainen löytää aina, muttei kuitenkaan kunnollista kumppania. Mies ei edes sitä, vaan tyystin ilman mitään. Mutta silti iän ka

Pariutuminen on eläimellistä touhua, siinä karsiutuu geenipooli luonnonvalinnan mukaisesti.

Inhimilliset liitot ovat järkiliittoja, mutta sellaisiin eivät miehet nykyaikana suostu. Pitää saada pimpukkaa ja olla kemiaa.

Vierailija kirjoitti:

Koska silloin oli pakko löytää äkkiä joku ettei jää vanhaksi piiaksi. Sitten lapsia tuli eikä erikseen mietitty, haluaako niitä. 

Parempi, että ajat ovat muuttuneet. Ei varmaan ollut häävi lapsuus monilla heistä, jotka hankittiin ilman että vanhemmat olisivat heitä erityisesti halunneet. 

Ei ollut pakko. Mä olin sinkku 26v. asti. Sain lapsen 30v.

Ei mun kaveripiirissä kukaan halunnut sitoutua tosissaan alle kolmekymppisenä, tai ainakaan ei kovin moni. Haluttiin matkustella, opiskella ja pitää hauskaa. Yhdenyönjuttuja ja muita säätöjä oli paljon. Ihan normi ysäriä. Nykyään nuoret on konservatiivisempia kuin silloin.

Vierailija kirjoitti:

Koska silloin oli pakko löytää äkkiä joku ettei jää vanhaksi piiaksi. Sitten lapsia tuli eikä erikseen mietitty, haluaako niitä. 

Parempi, että ajat ovat muuttuneet. Ei varmaan ollut häävi lapsuus monilla heistä, jotka hankittiin ilman että vanhemmat olisivat heitä erityisesti halunneet. 

Ei ollut pakko löytää, mutta siinä iässä kyllä löytyi. Paljon nuoria samassa paikassa. Tässä iässä ei enää löydy. Ei kyllä jaksaiskaan.

Bullshit ap. Mä tapasin mieheni kun olin lähes 30v.

55v.

Vierailija kirjoitti:

Koska silloin oli pakko löytää äkkiä joku ettei jää vanhaksi piiaksi. Sitten lapsia tuli eikä erikseen mietitty, haluaako niitä. 

Parempi, että ajat ovat muuttuneet. Ei varmaan ollut häävi lapsuus monilla heistä, jotka hankittiin ilman että vanhemmat olisivat heitä erityisesti halunneet. 

Ihmiset eivät olleet silloin niin itsekkäitä. Silloin oma etu sysättiin sivuun ja perheen etu oli tärkeintä.

Kaffebulla kirjoitti:

Ei mun kaveripiirissä kukaan halunnut sitoutua tosissaan alle kolmekymppisenä, tai ainakaan ei kovin moni. Haluttiin matkustella, opiskella ja pitää hauskaa. Yhdenyönjuttuja ja muita säätöjä oli paljon. Ihan normi ysäriä. Nykyään nuoret on konservatiivisempia kuin silloin.

Mun kaveripiirissä sitoutui ne, joilla on nyt enemmän kuin yksi lapsi alle kolmikymppisinä. Eka lapsi syntyi kolmenkympin kieppeillä. Ajattelivat, että: tämä on nyt se oikea, eivätkä: voisin löytää vielä jonkun paremman. Vieläkin ovat yhdessä. Olen 50 v. 

Vierailija kirjoitti:

Höpöjä horiset. Ennen vanhaan sitä riiattiin. Samanlaista menoa, mutta ei sitä deittailuksi kutsuttu. Poika kävi ensin ikkunan alla heittelemässä pieniä kiviä ikkunaan, että tyttö lähtis heinävarastoon. Eikä siellä pantu. Siveellisempiä oltiin paljonkin mitä nyt. Tytöllä saattoi olla montakin riiaajaa samaan aikaan ennen kuin tiesi kenen kanssa alkaa perhettä perustamaan. Sä voit katsoa vaikka vanhoja suomifilmejä, niin saat kuvan millaista se oli.

Se mikä nyt on muuttunut, on deittailun intensiteetti. Tarjokkaita on huomattavasti enemmän kuin ennen ja kiitos siitä tindereiden. Se on aiheuttanut polarisaatiota niin miehissä kuin naisissa, vaikka usein tästä kuulee lähinnä vain miesten itkua. Toisin sanoen suositut ovat entistäkin suositumpia parimarkkinoilla ja ei-suositut vieläkin epäsuositumpia. Seksiseuraa nainen löytää aina, muttei kuitenkaan kunnollista kumppania. Mies ei edes sitä, vaan tyystin ilman mitään. Mutta silti iän ka

Eikö siitä oo tehty tutkimuksiakin, että kun valinnanvaraa on liikaa, ihminen menee sekaisin eikä osaa valita. Ennen valinta tehtiin rajatusta piiristä. Ne ihmiset, joihin törmäsit tosielämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska silloin oli pakko löytää äkkiä joku ettei jää vanhaksi piiaksi. Sitten lapsia tuli eikä erikseen mietitty, haluaako niitä. 

Parempi, että ajat ovat muuttuneet. Ei varmaan ollut häävi lapsuus monilla heistä, jotka hankittiin ilman että vanhemmat olisivat heitä erityisesti halunneet. 

Ei ollut pakko löytää, mutta siinä iässä kyllä löytyi. Paljon nuoria samassa paikassa. Tässä iässä ei enää löydy. Ei kyllä jaksaiskaan.

Ei se seura ole iästä kiinni, sinkkuja on ihan kaikissa ikäluokissa. Mutta jos itsensä päästää rupsahtamaan ja laiskistumaan, sekä sen päälle hoitaa vielä raha-asiansa huonosti ja ehkä on epäsiistikin, niin se on vähän voi voi. Tuolla on reippaita seitsemänkymppisiä, jotka vielä treenaa salilla, käy illallisilla ja asuu hulppeissa omakotitaloissaan. Ei varmaan ole seurasta pula jos suunnilleen omanikäistään etsii. Mutta sitten on make, joka on 38v alkoholisoitunut pätkätyöläinen. Kaljamaha roikuu polvissa, henki haisee halitoosille ja ihon väritys on sitä taattua kalpeaa maalarinvalkoista. Kun tällä makella on sitten tavoitteena löytää 23v fitness-pimu, joka tykkää kinkymmästä seksistä ja kotitöistä, niin kyllä se joo vaikeaksi varmasti menee.

Vierailija kirjoitti:

No vttu en tiedä miksi ei synny perhettä tai parisuhdetta 

 

Nyt valitsin vielä kunnon incel miehen, varman nakin. Joka ei ole saanut naista vuosiin. Niin 3kk tapailua ja silti ei tiedä mitä haluaa , ei ehkä halua lapsia, ei halua seurustella,  

 

mahdotonta 

Kas kun se inceli on päässyt ekaa kertaa parisuhteen makuun niin haluaa kokea sen ennen vakiintumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska silloin oli pakko löytää äkkiä joku ettei jää vanhaksi piiaksi. Sitten lapsia tuli eikä erikseen mietitty, haluaako niitä. 

Parempi, että ajat ovat muuttuneet. Ei varmaan ollut häävi lapsuus monilla heistä, jotka hankittiin ilman että vanhemmat olisivat heitä erityisesti halunneet. 

Ei ollut pakko löytää, mutta siinä iässä kyllä löytyi. Paljon nuoria samassa paikassa. Tässä iässä ei enää löydy. Ei kyllä jaksaiskaan.

Kyllä voi löytyä. Sinä et jaksa.