Lue keskustelun säännöt.
Poika ei saa edes hakemalla oikeaa apua. Tähänkö meidän yhteiskunta on mennyt?
04.05.2025 |
Jos näkisitte hänet ja hänen kodin niin ymmärtäisitte. Hän asuu kaukana, mutta mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ajaa joka lauantai siivoamaan ja käymään kaupassa. Itkin koko matkan takaisin kotiin ja vielä kotonakin. Siellä oli mun viime viikolla tekemät ruoat pilaantuneena, jotain oli syöty, mutta vähän. Sotku oli taas ihan kamala, siivosin kolme tuntia, vaikka viime viikolla siivosin myös. Katsoin myös, että kävi suihkussa ja söi. Käytiin yhdessä kävellen kaupassa. Joka kerta lähtiessä yritän saada hänet kotiin. Voi miten paljon helpompi mun olisi täältä käsin häntä auttaa eikä ehkä huoli olisi näin valtava.
Lääkärissä hän on käynyt, mutta ainoa apu, jonka hän sieltä sai, oli mielialalääkkeet. On niistä varmaan, jotain apua, mutta ei ne ongelmaa poista. Hän tarvitsee enemmän apua. Pelottaa että tätä menoa menetän hänet, kaikki elämänilo on kadonnut hänestä. Eihän tämä näin voi mennä että meidän nuoret jää täysin oman onnensa nojaan ja kuihtuu kotiinsa. Eihän? Alkaa taas itkettämään :(
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Mikä siis on ongelman ydin? Onko täyttänyt päänsä jollain nettimyrkyllä ja nyt ei koe mitään intoa elää enää?
Mikä on nettimyrkky? Taisi alkaa siitä, kun tuli liikaa kaikkea kerralla ja opiskelu olikin vaikeampaa varmaan mitä odotti. Alkoi saamaan niitä paniikkikohtauksia ja en edes tiedä mitä muuta tapahtui. Nyt on kuitenkin siinä pisteessä että en saa häntä juurikaan lähtemään pois sieltä kämpiltään, kotiin ei halua muuttaa. Elää sotkun ja lian keskellä, vetää lääkkeitä ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin, mutta ei ne auta mitään. Ei tuo tilanne ole yhtään muuttunut niiden aloittamisen jälkeen ellei pahempaan vaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksipä vaivautua siivoamaan itse, kun tietää, että äiti tulee vkl ja hoitaa asian? Miksipä käydä kaupassa, kun tietää, että äiti tuo vkl kassillisen ruokaa? Anna nyt hyvä ihminen pojan itsenäistyä kunnolla, älä ramppaa siellä alvariinsa. Käy vaikka vain kerran kuukaudessa ilman ruokakassia. Käytte vaikka silloin kaupassa ja saat opetettua hänelle ruoanlaittoa, ilmeisesti kun se unohtui sinulta tekemättä siinä vaiheessa, kun hän asui kotona.
Onko narkkari muttei äiti tiedä?
Älä tee mitään ruokaa. Eineksiä kaappi ja pakkanen täyteen,jos vanhenevat niin helpompi hakata roskiin eikä sinulle tule niin paljon siivottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki apu ja etuoikeudet menee keski-ikäisille naisille. Kun lapsille tai miehille sanotaan, että hae apua, niln se ei tarkoita mitään, on vain vastuunpakoilua. Ei varsinkaan pojille ole mitään apuja. Suomessa on aina syyllisyysolettama, että pahoinvoivat pojat on luonteeltaan pahoja. Poikien rooli on olla vain syntipukkina.
Täällä on kyllä toisenlainen havainto. Minut on käännytetty psykiatrian päivystyksestä monta kertaa sillä perusteella etten ole itsetuhoinen. No en ole, päinvastoin haluan elää, mutta se on vaan niin vaikeaa ja tarvitsin apua. Sisään otetaan juoppoja, yhteiskuntarauhan takia. Katsotaan ettei kukkapuseroinen täti vahingoita ketään joten antaa harmittoman mennä. Ilman apua. Muuten, syy miksi voin huonosti, johtuu miehistä.
Kuulostaa masennukselta. Jaksaako hän kuitenkin opiskella niin, että pysyy mukana eikä jää kotiin? Nuo paniikki- ja ahdistusoireet vie voimia paljon. Tiedän kokemuksesta. Lääkitys auttaa ja terapia, jos on tarjolla mahdollisuus siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksipä vaivautua siivoamaan itse, kun tietää, että äiti tulee vkl ja hoitaa asian? Miksipä käydä kaupassa, kun tietää, että äiti tuo vkl kassillisen ruokaa? Anna nyt hyvä ihminen pojan itsenäistyä kunnolla, älä ramppaa siellä alvariinsa. Käy vaikka vain kerran kuukaudessa ilman ruokakassia. Käytte vaikka silloin kaupassa ja saat opetettua hänelle ruoanlaittoa, ilmeisesti kun se unohtui sinulta tekemättä siinä vaiheessa, kun hän asui kotona.
Kun tässä ei ole kyse laiskuudesta, vaan mun poika on oikeasti sairas. En mä todellakaan jätä häntä yksin. Helpottaa edes vähän mun oloa kun näen hänet kerran viikossa ja tiedän, että ainakin hetken koti on siisti ja turvallinen ja ruokaa on. Mutta en mäkään tätä loputtomasti jaksa ja sekin pelottaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki apu ja etuoikeudet menee keski-ikäisille naisille. Kun lapsille tai miehille sanotaan, että hae apua, niln se ei tarkoita mitään, on vain vastuunpakoilua. Ei varsinkaan pojille ole mitään apuja. Suomessa on aina syyllisyysolettama, että pahoinvoivat pojat on luonteeltaan pahoja. Poikien rooli on olla vain syntipukkina.
Täällä on kyllä toisenlainen havainto. Minut on käännytetty psykiatrian päivystyksestä monta kertaa sillä perusteella etten ole itsetuhoinen. No en ole, päinvastoin haluan elää, mutta se on vaan niin vaikeaa ja tarvitsin apua. Sisään otetaan juoppoja, yhteiskuntarauhan takia. Katsotaan ettei kukkapuseroinen täti vahingoita ketään joten antaa harmittoman mennä. Ilman apua. Muuten, syy miksi voin huonosti, johtuu miehistä.
Kukaan ei pakota olemaan tekemisissä miesten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein mielenterveysongelmat puhkeavat tuollaisissa nivelvaiheissa kuten omilleen muutto ja opiskelun aloitus. Yleensä joitain merkkejä on näkynyt ennestäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siis on ongelman ydin? Onko täyttänyt päänsä jollain nettimyrkyllä ja nyt ei koe mitään intoa elää enää?
Mikä on nettimyrkky? Taisi alkaa siitä, kun tuli liikaa kaikkea kerralla ja opiskelu olikin vaikeampaa varmaan mitä odotti. Alkoi saamaan niitä paniikkikohtauksia ja en edes tiedä mitä muuta tapahtui. Nyt on kuitenkin siinä pisteessä että en saa häntä juurikaan lähtemään pois sieltä kämpiltään, kotiin ei halua muuttaa. Elää sotkun ja lian keskellä, vetää lääkkeitä ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin, mutta ei ne auta mitään. Ei tuo tilanne ole yhtään muuttunut niiden aloittamisen jälkeen ellei pahempaan vaan. Ap
Jos opinnot tuntuu liian vaikeilta, olisiko koululla joku kuraattori tmv joka neuvoisi opinnoissa. Opinnot voi kai keskeyttää kunnes vointi paranee. Eikö nyt tule kesätaukokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko narkkari muttei äiti tiedä?
En tiedä. Toivottavasti ei. Ei siellä mitään ihmeellisiä lääkkeitä tai mitään neuloja ole ollut. Ap
Tällaiseksi tämä on tosiaan mennyt. Terveisin nuori nainen, jonka täytyi hakeutua yksityiselle syöpähoitoihin, kun julkinen ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen?
21. Ap
Ihmisellä on oikeus elää miten haluaa, tahdonvastaiseen hoitoon viemisen kynnys on todella korkea. Jos pojalla ei ole halua itse korjata tilannetta, niin ei siihen yhteiskuntakaan pysty.
Kuulostaisi kivalta hommalta. Siivota ja kokata sellaiselle, joka apua tarvitsee. Olla siinä tukena.
Tosin olen melko ihmiskammoinen. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksipä vaivautua siivoamaan itse, kun tietää, että äiti tulee vkl ja hoitaa asian? Miksipä käydä kaupassa, kun tietää, että äiti tuo vkl kassillisen ruokaa? Anna nyt hyvä ihminen pojan itsenäistyä kunnolla, älä ramppaa siellä alvariinsa. Käy vaikka vain kerran kuukaudessa ilman ruokakassia. Käytte vaikka silloin kaupassa ja saat opetettua hänelle ruoanlaittoa, ilmeisesti kun se unohtui sinulta tekemättä siinä vaiheessa, kun hän asui kotona.
Kun tässä ei ole kyse laiskuudesta, vaan mun poika on oikeasti sairas. En mä todellakaan jätä häntä yksin. Helpottaa edes vähän mun oloa kun näen hänet kerran viikossa ja tiedän, että ainakin hetken koti on siisti ja turvallinen ja ruokaa on. Mutta en mäkään tätä loputtomasti jaksa ja sekin pelottaa. Ap
Sinä olet hyvä äiti. Pidä huolta myös itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siis on ongelman ydin? Onko täyttänyt päänsä jollain nettimyrkyllä ja nyt ei koe mitään intoa elää enää?
Mikä on nettimyrkky? Taisi alkaa siitä, kun tuli liikaa kaikkea kerralla ja opiskelu olikin vaikeampaa varmaan mitä odotti. Alkoi saamaan niitä paniikkikohtauksia ja en edes tiedä mitä muuta tapahtui. Nyt on kuitenkin siinä pisteessä että en saa häntä juurikaan lähtemään pois sieltä kämpiltään, kotiin ei halua muuttaa. Elää sotkun ja lian keskellä, vetää lääkkeitä ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin, mutta ei ne auta mitään. Ei tuo tilanne ole yhtään muuttunut niiden aloittamisen jälkeen ellei pahempaan vaan. Ap
"Vetää lääkkeitä" on sama kuin sanoisit, että käyttää huumeita. Käytännössä saattaa olla siis polla aivan tillin tallin koko ajan. Siinä ei äitien tai kenenkään sanomiset paljon mitään auta, jos on vahvasti huumattu.
Missä isä.
Voisiko löytyä muita ratkaisuja kuin se, että palaa takaisin mamman tykö.
Menet itse asumaan sinne muutamaksi viikoksi, tai isä menee, lääkehuumeet pois, ja kädestä pitäen opetellaan elämän perusjutut uudestaan.
Valitettavasti on myös olemassa se mahdollisuus, että tuosta uhriutumis-narkkaamisesta on käynnistunut liian vahva spiraali katkaistavaksi. Jos päässä pyörii paniikki-uhriohjelma ja pää on täynnä huumausaineita, niin siinä on jo kaksi todella isoa ongelmaa ihan tytöllekin, puhumattakaan jostain omapäisestä, isosta miesvauvasta.
Vierailija kirjoitti:
Usein mielenterveysongelmat puhkeavat tuollaisissa nivelvaiheissa kuten omilleen muutto ja opiskelun aloitus. Yleensä joitain merkkejä on näkynyt ennestäänkin.
Tämä on jännä. Rehellisesti voin sanoa, että en olisi koskaan uskonut. Koulu on aina sujunut hyvin, kavereita on ollut, inttiä kävi vuoden ja odotti yliopistoa ja omilleen muuttoa kauan. En tiedä mitä kävi tai missä välissä. Vai olinko vain niin tyhmä etten huomannut mitään. Ap
Minua taas yritetään auttaa vaikken halua enkä tarvitse apua.