Lue keskustelun säännöt.
Poika ei saa edes hakemalla oikeaa apua. Tähänkö meidän yhteiskunta on mennyt?
04.05.2025 |
Jos näkisitte hänet ja hänen kodin niin ymmärtäisitte. Hän asuu kaukana, mutta mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ajaa joka lauantai siivoamaan ja käymään kaupassa. Itkin koko matkan takaisin kotiin ja vielä kotonakin. Siellä oli mun viime viikolla tekemät ruoat pilaantuneena, jotain oli syöty, mutta vähän. Sotku oli taas ihan kamala, siivosin kolme tuntia, vaikka viime viikolla siivosin myös. Katsoin myös, että kävi suihkussa ja söi. Käytiin yhdessä kävellen kaupassa. Joka kerta lähtiessä yritän saada hänet kotiin. Voi miten paljon helpompi mun olisi täältä käsin häntä auttaa eikä ehkä huoli olisi näin valtava.
Lääkärissä hän on käynyt, mutta ainoa apu, jonka hän sieltä sai, oli mielialalääkkeet. On niistä varmaan, jotain apua, mutta ei ne ongelmaa poista. Hän tarvitsee enemmän apua. Pelottaa että tätä menoa menetän hänet, kaikki elämänilo on kadonnut hänestä. Eihän tämä näin voi mennä että meidän nuoret jää täysin oman onnensa nojaan ja kuihtuu kotiinsa. Eihän? Alkaa taas itkettämään :(
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät koskaan kerro ongelmiensa todellisia syitä äideilleen. Eivät kykene siihen, sillä haluavat suojella äitiä liian järkyttäviltä asioilta. Huumeet, velat, hyväksikäytöt, kaikenlainen rikollisuus kohteena tai tekijänä. Mammat palstalla toki luulevat, että juuri heidän lapsensa kohdalla ongelmien taustalla ei ole mitään tällaista.
Ei aina tarvita mitään isoa kriisiä. Pelkästään omilleen muutto voi laukaista ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin monta vuotta saada apua läheiselle ja vaikeaahan se oli, etenkin kun ei aluksi itse halunnut apua tai ymmärtänyt tilaansa.
Apua voi saada jos sitä jaksaa vaatia, mutta on tosi hankalaa jos aikuinen ihminen ei sitä vaatimista itse tee. Katsoin hänelle numeroita valmiiksi, sanoin että soita tuonne huomenna tähän aikaan ja sano näin ja näin, pyydä aikaa. Varmistelin onko tehnyt niin, jne. Tein huoli-ilmoituksen. Patistin päivystykseen, kaikki yhteydenotot ja käynnit on lopulta hyviä, niistä jää joku jälki. Lopulta useamman vuoden jälkeen sai oikean diagnoosin ja lääkityksen.
Oli kyllä todella raskasta enkä toivo samaa rumbaa kenellekään, mutta kyllä toivoa on, etenkin noin nuorella.
Poika kotiin kesäksi kun yliopistossa on kesätauko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein mielenterveysongelmat puhkeavat tuollaisissa nivelvaiheissa kuten omilleen muutto ja opiskelun aloitus. Yleensä joitain merkkejä on näkynyt ennestäänkin.
Tämä on jännä. Rehellisesti voin sanoa, että en olisi koskaan uskonut. Koulu on aina sujunut hyvin, kavereita on ollut, inttiä kävi vuoden ja odotti yliopistoa ja omilleen muuttoa kauan. En tiedä mitä kävi tai missä välissä. Vai olinko vain niin tyhmä etten huomannut mitään. Ap
Kimppakämppä. Yksin asuminen ei sovi monillekaan nuorille, varsinkaan sellaisille joiden olisi tarkoitus pärjätä hyvin.
Läheiseni sairastui psyykkisesti kun muutti omilleen ja aloitti yliopisto-opinnot. Kökötti koko kauniin kesänkin yksiössään pelaamassa Simsiä ja alkoi pelätä ulkomaailmaa.
Nyt, muutaman vuoden ja monenlaisten vaiheiden jälkeen voi taas hyvin, opiskelee, on sosiaalinen ja asuu mukavan kämppiksen kanssa, jonka kanssa tulee hyvin toimeen ja tukevat toinen toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poika kotiin kesäksi kun yliopistossa on kesätauko
Juu läheiseni oli pidemmän pätkän lapsuudenkodissa lepäämässä ennen kuin lähti uudestaan omilleen ja tällä kertaa paremmalla voinnilla kimppakämppään. Ei yksiöön tietokoneen ja älypuhelimen kanssa komeroitumaan.
Huoli-ilmoitus. Onko nepsy-ongelmat suljettu pois? Jos on jo diagnoosi, niin nepsyvalmentaja apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukka pois ja arrmeijaan! Sillä se paranee. Korpin natsat kaulassa takaisin yhteiskunna johtopaikoille
Vierailija kirjoitti:
Mennyt? Onko Suomessa joskus ollut toimivaa terveydenhuoltoa?
Oli, muistan alle kouluikäisenä kun terveydenhoitaja kävi kotona katsomassa että joo on sillä vesirokko tai tuhkarokko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pojalla isää? Eikö hän saa mitään rotia pojalle?
isällä pitkä työttömyys putki takana (lue vankila) ja uusi perhe nykyään. isä ei ole pojan elämässä oikein mitenkään ja kyky auttaa pitkän työttömyyden takia hyvin heikko.
Voi olla tämäkin syy lapsen huonoon vointiin.Isän läsnäolon puute ...
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne ovat aina ÄITEJÄ jotka huolehtivat POJISTA? En ole koskaan nähnyt isän tekevän aloitusta tyttärestä. Noloa miten paapotte näitä surkimuksia ja silti masentuvat. Naisena ainoa syy masennukselleni on naisviha. Miehenä mitään ongelmaa ei olisi. Koko maailma omaa perhettä myöten inhoaa naisia ja tyttöjä, silti pojat kehtaavat hajota. Noloa saada kaikki ja silti olla noin heikko.
Poikani eli myös hirveän sotkun keskellä, kävi töissä mutta kun oli kaverit tärkeämpiä, kun oli armeijassa kävin kerran siivoamassa, ei jatkanut siivoamista niin menin sitten viereen vahtimaan että siivoaa. Ei ole päässä mitään vikaa, oli vain nuori jolla oli kaverit tärkeimpiä, on sittemmin aikuistunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tukka pois ja arrmeijaan! Sillä se paranee. Korpin natsat kaulassa takaisin yhteiskunna johtopaikoille
Siellähän tuo oli jo. Luitko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pojalla isää? Eikö hän saa mitään rotia pojalle?
isällä pitkä työttömyys putki takana (lue vankila) ja uusi perhe nykyään. isä ei ole pojan elämässä oikein mitenkään ja kyky auttaa pitkän työttömyyden takia hyvin heikko.
Voi olla tämäkin syy lapsen huonoon vointiin.Isän läsnäolon puute ...
Tuo oli trolli, kelle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs poika tekee koko muun viikon?
Muka opiskelee. Oikeasti ei saa mitään tehtyä ja ahdistuu siitäkin lisää, minkä takia tulee niitä paniikkikohtauksia. Niin mä olen ymmärtänyt. Ja tuohonkaan ei auta se, että mä olen sanonut, että nyt pitää ottaa sairaslomaa ja levätä. Ap
Minkälainen oli lapsuus ja nuoruusikä? Kuinka itsenäisesti hän pärjäsi, ja sai koulun hoidettua? Onko/ onko ollut ongelmia ihmissuhteissa? Alkoivatko ongelmat heti kun muutti omilleen? Mietin voisiko olla taustalla neuropsykiatrisia ongelmia? Aikuiselämän vaatimukset kuormittaa liikaa, ja toimintakyky romahtaa täysin. Itsetunto murenee, kun ymmärtää ettei vaan pärjää.
Tätä se on valitettavasti ainoa ollut. Moni tuttu lähtenyt ennen aikoja ja loput kärsii samasta liukuhihnakäytännöstä. Ei tarvii välittää kun jokainen omaehtoisesti lähtenyt ("epäselvä tapaus") tarkoittaa tilastollisesti että suomessa hyvinvointi on taas parantunut % verran
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisi kivalta hommalta. Siivota ja kokata sellaiselle, joka apua tarvitsee. Olla siinä tukena.
Tosin olen melko ihmiskammoinen. :D
Jos olet nainen, niin kuulostat naisenpuutteesta palstalla valittavien aikuispoikien unelmalta. Eräänlaista äitihahmoa heistä monet tuntuvan haluavan passaaman ja läheisyyttä tuomaan. Seksin lisäksi.
Mitä ketjun aiheeseen tulee, niin jonkinlaista tough love -ryhtiä tarvittaisiin. Ap;n pitäisi edes yrittää vaatia myös pojaltaan jotain, eikä tehdä kaikkea valmiiksi, mikä vain pahentaa tilannetta.
Mun pojallani vähän samanlainen tilanne. Meni muutama vuosi, ennen kun hän sai apua. Ajattelin jo yksityistä lääkäriä, mutta vuosi sitten hänen tilanteeseen suhtauduttiin vihdoin vakavasti ja hän sai apua. Nyt käy julkisella puolella psykiatrilla sekä polilla. Päältäpäin näyttää urheilulliselta komealta nuorukaiselta, ilmeisesti sen takia ei otettu vakavasti. Kun pääsee systeemiin sisälle, saa kyllä hyvää hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siis on ongelman ydin? Onko täyttänyt päänsä jollain nettimyrkyllä ja nyt ei koe mitään intoa elää enää?
Mikä on nettimyrkky? Taisi alkaa siitä, kun tuli liikaa kaikkea kerralla ja opiskelu olikin vaikeampaa varmaan mitä odotti. Alkoi saamaan niitä paniikkikohtauksia ja en edes tiedä mitä muuta tapahtui. Nyt on kuitenkin siinä pisteessä että en saa häntä juurikaan lähtemään pois sieltä kämpiltään, kotiin ei halua muuttaa. Elää sotkun ja lian keskellä, vetää lääkkeitä ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin, mutta ei ne auta mitään. Ei tuo tilanne ole yhtään muuttunut niiden aloittamisen jälkeen ellei pahempaan vaan. Ap
tässä on ikävänä paradoksina se että toi lika ja kaaos ruokkii näitä paniikkikohtauksia ja ahdistusta ja kierre on valmis. Onko selvitetty oikeutta erilaisiin kuntoustusjuttuihin? Näistä saa tietoa sossusta/Kelasta/hyvinvointialueelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siis on ongelman ydin? Onko täyttänyt päänsä jollain nettimyrkyllä ja nyt ei koe mitään intoa elää enää?
Mikä on nettimyrkky? Taisi alkaa siitä, kun tuli liikaa kaikkea kerralla ja opiskelu olikin vaikeampaa varmaan mitä odotti. Alkoi saamaan niitä paniikkikohtauksia ja en edes tiedä mitä muuta tapahtui. Nyt on kuitenkin siinä pisteessä että en saa häntä juurikaan lähtemään pois sieltä kämpiltään, kotiin ei halua muuttaa. Elää sotkun ja lian keskellä, vetää lääkkeitä ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin, mutta ei ne auta mitään. Ei tuo tilanne ole yhtään muuttunut niiden aloittamisen jälkeen ellei pahempaan vaan. Ap
Jos opinnot tuntuu liian vaikeilta, olisiko koululla joku kuraattori tmv joka neuvoisi opinnoissa. Opinnot voi kai keskeyttää kunnes vo
Lääkkeiden lisäksi YTHS:llä on mahdollisuus myös saada nopealla aikataululla lähete nettiterapioihin (itse kävin sosiaalisten tilanteiden pelon terapian), jolloin ei tarvitse edes lähteä kotoa ja terapian edistymistä seurataan ammattilaisten taholta ja he viestittelevät viikoittain. Lisäksi YTHS järjestää 10 käynnin lyhytterapiaa akuutteihin tilanteisiin, jolloin pääsee keskustelemaan psykologin kanssa jo etänä tai kasvokkaim, tosin tähän on 2-3 kk jono ellei saa palveluseteliä. Mikäli nämä toimet eivät riitä, voidaan tehdä lähete psykiatrian polille. Sairaslomaa ei tarvitse hävetä, jos on toimintakyvytön. Vaihtoehtoisesti opiskelijana voi jatkaa opintoja myös osasairauspäivärahalla, jolloin opintopisteitä saa suorittaa vain pienen määrän.
Mietin myös, että ehkä aloittajan poika ei ole kehdannut/osannut kertoa todellista tilannettaan ammattilaisille, koska eristäytyminen ja ruuan syömättä jättäminen ovat jo aika vakavia oireita. Suosittelisin ainakin ottamaan yhteyttä oman alan opinto-ohjaajaan, jotta opintoihin liittyviä asioita voitaisiin selvittää ja esim. aikatauluttaa tulevaisuutta ajatellen. Pahinta olisi jättää opinnot kokonaan kesken ja syrjäytyä lopullisesti.
Ehkä poika olisi tarvinnut uuteen ympäristöön enemmän tukea kuin mitä on ollut tarjolla ja todellisuus ei ole kohdannut kuvitelmien kanssa. Jouduin itsekin muuttamaan opintojen perässä vieraaseen kaupunkiin, jossa en tuntenut ketään ja alku oli todella raskas, koska opinnot ovat erittäin vaativat. Nyt muutaman vuoden jälkeen oireilen enemmänkin lapsuuden vuoksi eli YTHS:n hoitopolku on tullut tutuksi.