Työttömän sinkun yksinäisyys
Työttömänä pidemmän aikaa. Sinkkuna myös. Olen aina tykännyt tehdä töitä ja se on tuonut tällaisen introvertin ihmisen elämään suurimman sisällön ja tehnyt elämästä mielekästä. Kaveripiiri pienentynyt vuosien myötä ja kaikilla omat perheensä. menonsa ja vakiintunut ystäväpiiri, jossa sinkulle ei ole tilaa.
Tunnen todella usein itseni yksinäiseksi nykyään. Myös elämän merkityksellisyys ja mielekkyys on kadonnut. Raha niin vähissä, että tekemistäkään vaikea keksiä. Tosin ainainen yksin tekeminen ja meneminen myös tympii.
Olenko ainoa vai onko täällä kohtalotovereita?
Kommentit (28)
Näinhän se menee. Itse erehdyin vielä muuttamaan työn perässä uuteen kaupunkiin, mistä en tuntenut ketään. Työ vei kaiken ajan eikä uusiin ihmisiin tullut tutustuttua missään. Nyt työttömänä jumissa vuokrakämpässä, omaisuus myyty, naisystävä häipynyt ja työttömyys näyttää yhä pitkittyvän. Myös polvi alkanut vaivaamaan.
Itselläni myös työttömänä ollessa tullut erilaisia fyysisiä vaivoja, jotka entisestään lisää sitä pelkoa että olenko enää edes työkykyinen täysin....
AP
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Itse erehdyin vielä muuttamaan työn perässä uuteen kaupunkiin, mistä en tuntenut ketään. Työ vei kaiken ajan eikä uusiin ihmisiin tullut tutustuttua missään. Nyt työttömänä jumissa vuokrakämpässä, omaisuus myyty, naisystävä häipynyt ja työttömyys näyttää yhä pitkittyvän. Myös polvi alkanut vaivaamaan.
On kyllä kurja tilanne. Itsellä enää puuttuu tästä kuviosta omaisuuden myyminen, niin olenkin sitten jo täysin pohjalla. Ap
Samassa veneessä ollaan paitsi että mun pää on uponnut jo. Vettä kaikkialla. Olen yksin ja kohta myös ilman kotia. Terveys mennyt. No, on vielä lapset. Nyt toiveena päästä ulkomaille töihin.
Harva uskaltaa tutustua köyhänä kehenkään, koska tukien pienuuden vuoksi risaiset vaatteet, hampaat ja muita ongelmia kasaantuu rahatta. Ja voi olla sairauksiakin, myös hätääntyy helposti. Ei ole kiva ihmisten selittää miksi ei ole samanlaista kuin toisella elämä. Osa ei haluakaan työtöntä kaveriksi, jos on itse piireissä ja miksi silloin työtön tunkisi siihen väkisin.
Täällä kans yksi! Paitsi on mulla työ, mutta muuten yksinäistä ja elämän mielekkyys hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Harva uskaltaa tutustua köyhänä kehenkään, koska tukien pienuuden vuoksi risaiset vaatteet, hampaat ja muita ongelmia kasaantuu rahatta. Ja voi olla sairauksiakin, myös hätääntyy helposti. Ei ole kiva ihmisten selittää miksi ei ole samanlaista kuin toisella elämä. Osa ei haluakaan työtöntä kaveriksi, jos on itse piireissä ja miksi silloin työtön tunkisi siihen väkisin.
Ehjät vaatteet on vielä toistaiseksi. Mutta ikävä tosiasia on, että työtön ei ole kuuminta tavaraa sinkkumarkkinoilla tai ylipäätään millään ihmissuhdemakkinoilla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä ollaan paitsi että mun pää on uponnut jo. Vettä kaikkialla. Olen yksin ja kohta myös ilman kotia. Terveys mennyt. No, on vielä lapset. Nyt toiveena päästä ulkomaille töihin.
Tosi ikävä tilanne. Onneksi sulla sentään lapset ja toivoa työllistyä ulkomaille. Ap
Mä voisin kyllä tutustua työttömään ystävyysmielessä, jos muuten tultais hyvin juttuun. Se toisen työttömyys on sivuasia mulle. Mulla on ihan tarpeeksi paljon itseluottamusta ja välinpitämättömyyttä turhantärkeitä ihmisiä kohtaan, että mä en hae seuraa nostaakseni statustani jonkun hölmön silmissä tai pelkää statukseni laskevan. Arvostan aitoja ihmisiä varallisuuteen ja työllisyystilanteeseen katsomatta.
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin kyllä tutustua työttömään ystävyysmielessä, jos muuten tultais hyvin juttuun. Se toisen työttömyys on sivuasia mulle. Mulla on ihan tarpeeksi paljon itseluottamusta ja välinpitämättömyyttä turhantärkeitä ihmisiä kohtaan, että mä en hae seuraa nostaakseni statustani jonkun hölmön silmissä tai pelkää statukseni laskevan. Arvostan aitoja ihmisiä varallisuuteen ja työllisyystilanteeseen katsomatta.
Hieno asenne. Pidä tuo! Ap
Kannattaisi liittoutua. Ei muuta kuin tili IRC-galleriaan ja siellä tutustumaan uusiin ihmisiin. Vaikka sitten tässä tai jossain muussa ketjussa, jos joku tämän ketjun poistattaa, kertoo millä nimellä löytyy IRC-galleriasta. Pakkohan ihmisen on edes saada jutella toisten ihmisten kanssa välillä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi liittoutua. Ei muuta kuin tili IRC-galleriaan ja siellä tutustumaan uusiin ihmisiin. Vaikka sitten tässä tai jossain muussa ketjussa, jos joku tämän ketjun poistattaa, kertoo millä nimellä löytyy IRC-galleriasta. Pakkohan ihmisen on edes saada jutella toisten ihmisten kanssa välillä.
Hyvä idea, mutta olen niin vanhus, etten ole koskaan käyttänyt IRC-galleriaa eikä hajuakaan miten se toimii. Voiko siellä jutella anonyyminä? Ap
Töissä käyvä kiltti mies ei naisille kelpaa. Yksin joutuu elää koko elämä.
Vierailija kirjoitti:
Töissä käyvä kiltti mies ei naisille kelpaa. Yksin joutuu elää koko elämä.
Ei pidä paikkaansa. Kokonaisuus ratkaisee.
Mulla on kyllä työ, mutta olen silti äärettömän yksinäinen. Siellä töissäkin olen lähinnä lievästi kiusattu, ja vältelty, ei sieltä saa kuin surua ja ahdistusta. No, rahaa sentään palkkana. Mutta joo, mulla ei ole eikä ole koskaan ollut poikakaveria (olen keski-ikäinen jo) koska olen erittäin ruma. Lisäksi on jonkinlainen sosiaalisten tilanteiden kammo ja epäilen olevani myös autisti. Ihmiset ei vaan pidä minusta, koska olen jotenkin outo. Mutta onhan se vähän tylsää se tämmöinen elämä että aina istuu yksin kotona ja pelaa tietokoneella tai lukee vaan. Lomat ja pyhätkin. Olen minä joskus koittanut matkustella ja harrastaa ja muuta, mutta nekin on yksinään niin tavattoman tylsiä ja yksinäisyys jotenkin korostuu vaan.
Veli muutti 10 vuotta sitten paikkakuntaa työn takia. Jäi työttömäksi 3 vuotta sitten. Vanhat ystävät unohtivat heti alkuunsa, ilmeisesti loukkaantuivat. Tilanne se, että nyt ei ketään ystäviä enää ja ei kehtaa palata entiselle paikkakunnalle.
Ihan tasan sama juttu. Aiemmin pystyin pakenemaan yksinäisyyttä/ulkopuolisuutta/perheettömyyttä töihin ja olin aina valmis tekemään ylitöitä, extravuoroja ja kaikki juhlapyhät ja illat ym, mutta nykyisin en enää saa töitä kaikesta hakemisesta huolimatta.
Ei tässä elämässä ole mitään mieltä.
Kaikkeen tottuu. Olen työtön, joo, monen mielestä myös varsin yksinäinen, mutta mielestäni elämäni on tavattoman rikasta ja kiehtovaa. Miksi takertua negatiiviisiin asioihin, kun elämällä on niin paljon annettavaa?
Huom.suuri etu on, jotta olen aina pystynyt hoitamaan raha-asiani huolellisesti. En siis elä leveästi, tosin niukasti. Mutta en ole joutunut karsimaan olennaisia kuluja.
Mulla on vielä työtä mutta pystyn hyvin samastumaan.