Mikä on NOLOINTA, mitä sinulle on koskaan sattunut?

Olin ulkomailla kansainvälisessä kokouksessa, joka kesti useita päiviä. Niinkuin arvaatte, miehillä puvut ja naisillakin jotain jakkupuvuntapaista. Yhtenä päivänä taas kun istuskelin kuuntelemassa esitystä katselin ajatuksissani alaspäin jalkojani, päälläni oli hame ja matalakantaiset avokkaat. Jalkani olivat toinen toisen yli ristissä, vaihdoin jalkojen asentoa. Hitaasti mieleeni nousee ajatus: eikö tuossa toisessa jalassa kengässä ollut koriste kannassa... tässähän on muuten solki päällä..ei kai...IIIK! olin ollut jo tuntikausia mukana, jalassa eriparia olevat kengät. Korot olivat samanlaiset enkä ollut kävelessä huomannut, koska kenkien istuvuudessa ei isoa eroa ollut.

Hieman nolotti, kun tuli kahvitauon aika ja itselläni oli tunne, että eripaiset kengät loistavat kuin neonvalot. Oikeastaan en edes tiedä, huomasiko kukaan.

olimme olleet siellä jo pidemmän aikaa ennen kuin huomasin että housuni oli nurinpäin jalassa. En tiedä oliko kukaan huomannut, vaikka housun saumat hyvin näkyivätkin.

Olin tälläytynyt uusiin vaatteisiin ja olo oli mahtava.

Seuraavana päivänä huomasin, että paidassa oli roikkunut kainalossa hintalappu.

odotin ystävääni baarissa, pienessä sievässä, pörräten ja tanssien. Ystävä saapui ja kirmasin häntä vastaan. " Kuuluuko noitten nappien olla auki?" Paitapuseroni kaikki napit olivat auki. :D

ja tuli puheeks nettikaverit. kerroin sit siinä että tosi usein jotkut alkaa pyytelemään skypessä vaikka kuvia ja joistai huomaa että on vaan seksin perään, joten kun ne pyytää kuvaa niin sitten etin netistä vaan jonkun seksipommin kuvan ja laitan sen. sit kerran olin laittanut kuvan jostain seksipommista ja se tyyppi pyysi lisää mutta en voinut laittaa kun huomasinkin että sillä olikin pienet rinnat ja sellaset isot häpyhuulet.



sit vahingossa sanoin sen ääneen että hyi en viitti uskotella et näytän siltä, ja tuli tosi vaivautunu hiljaisuus ja se oli vähän noloa koska kuitenki jollain kaverilla on pienet rinnat eikä se silleen oikeasti haittaa mua et miltä näyttää joku toinen, en vaan haluu et musta luullaa mitään.

osannut kunnolla käyttää puhelinluettelon valikkoa, en huomannut kursorin soittavan ystäväni miehen nimeä ja ei kun viesti matkaan. 3 päivän päästä ystävä soitti arasti ja kysyi mistä niin kihahdin ja haluaako jatkaa ystävyyttä heidän kanssaan.

Hiippailin hiljaa hyllyväliin miehen taakse ja tarrasin takamukseen kiinni ja kähisin muka seksikkäällä äänellä ihan selässä kiinni: " Mitä herkkupeppu?" Miehen kaveri kääntyi kuin ammuttuna ymäri ja ilme oli jokin kauhun ja pelon sekainen. Olisin voinut maan alle vajota! Mies odotteli autossa, kun kaveri kipaisin kaupassa. Oli lainannut takkinsa suunnilleen samankokoiselle kaverilleen, ettei kastu sateessa auton ja kaupan välissä.

kun minulta pääsi paukku. Vieressä olleilla tytöillä oli hauskaa ja mua nolotti.

Mulle on sattunut kaikenlaista pikkunoloa, mutta ei mitään ihan älyttömän...



Kerran miespuolisen opiskelukaverin kanssa pistettiin takit baarissa samaan narikkaan ja illan päätteeksi en löytänyt häntä mistään. Odottelin aikani ja menin narikalle, no siellä hänen takkinsa oli ja otin sen itselleni, ajattelin humalaisen logiikalla että miesparka ollut niin kännissä että lähtenyt lokakuiseen yöhön kohti kotia ilman takkiaan! Olin ihan harmissani hänen puolestaan ja avuliaana sitten lähdin _juosten_ hänen takkinsa mukanani seuraamaan hänen reittiään hänen kotiinsa, puolitoista kilsaa. En hämmästyksekseni löytänytkään reitiltä palelevaa miestä. Päättäväisesti menin kuitenkin soittelemaan ovisummeria, mutta kukaan ei avannut. Suostuttelin jonkun pariskunnan päästämään itseni rappukäytävään ja menin hakkaamaan hänen oveaan. Lopulta ripustin takin ovenkahvaan ja _nukahdin_ istualleni hänen ovensa taakse! Heräsin siihen kun viluinen ja kiukkuinen takin omistaja saapui kotiinsa... ei montaa sanaa vaihdettu ja luikin kotiin siitä... hän oli sit ollut vessassa kun etsin häntä baarissa, eipä tullut mieleen! Ja hieman noloa mennä oman miehen luo kotiin vasta aamuviideltä tuon opiskelukaverin kämpiltä, onneksi kukaan ei kai nähnyt...

ja silloin seuran kilpailuasuna tytöillä oli hihattoman paidan lisäksi hirveät kireät teryleenisortsit. Mulla oli niiden alla kylmempänä päivänä vaan sukkahousut, kun alkkarit olis menneet myttyyn ja ehkä näkyneetkin lahkeesta. Juoksun lähtöpaikalla vetäisin verkkarit pois jalasta ja siinä lähtöä odotellessani tajusin, että olin vetänyt myös ne sortsit samalla. Eli paljaan pimpin päällä oli vain sukkahousut ja sielläpä seisoskelin keskellä juoksurataa. On ehdottomasti elämäni noloin tapahtuma, vielä murrosikäisenä, oikea painajaisuni toteen käyneenä!!! Vetäisin sortsit jalkaan ja juoksin kolmanneksi, ja hävisin maan alle...

Vuosia sitten iski into vaihtaa työpaikkaa ja lähettelin hakemuksia ympäriinsä. Kesken työpäivän sitten äkkiä tajusin, että herranjestas, mä olen unohtanut kokonaan, että mulla on iltapäivällä haastattelu. (tein lyhennettyä työpäivää ja olin sopinut haastattelun heti työpäiväni perään)

Työkaverilta lainasin hiuslakkaa, joka sattui olemaan sitä kaamea hajuista elnet-lakkaa (en muista miten nimi kirjoitetaan). Äkkiä googletin tuosta työpaikasta tietoa ja sitten porhalsin matkaan.

Ulkona satoi ja myrskysi, eikä mulla tietenkään ollut sateenvarjoa. Haastattelupaikan hississä sitten katsoin peiliin ja hiukset oli aivan kauheat, pitkin päätä ja tahmeana lakasta, lisänä kauhea tuoksu siitä lakasta. (Jos joku katsoi leffan Bridget JOnes, elämäni sinkkuna, kohdassa missä ajelevat avoautossa...siitä saa käsityksen miltä näytin. )En ehtinyt tehdä asialle mitään, sillä kun ovet avautui mua oltiin jo vastassa. Vastaanottajat loi merkitsevän silmäyksen hommuisselle ulkonäölle.



No, ei siinä mitään. Haastattelu sujui ihan kivasti siihen asti, kunnes haastattelijat alkoivat kysellä mitä tiedän heidän työpaikastaan. Kiitelin mielessäni, että olin googlettanut lähtiessäni. Latelin iloisesti ritirimpsut ja kun lopetin, haastattelijani sanoi, että oikein hyvin tunnuit tietävän toisen virastomme asiat, tämä vaan on aivan eri yksikkö ja aivan eri tehtävät....

olin hätäpäissäni googlettanut paikan nimen väärin.



Juu, en saanut sitä paikkaa. Mutta seuraava haastattelu muualle meni sitten nappiin=)

vehjettänsä niin eiköhän tietysti joku mies avannu oven ja sanoi että vai tämmöstä ja laitto oven kiinni. Oli noloa tulla vessasta kun en ehtinyt edes näkemään sitä miestä että minkä näköinen oli (vaikka olis istunu vieressä). Juotiin nopeasti tuopit ja liuettiin paikalta :)

että " pieraisitteko?" kun kuului joku oven narahdus ja äänestä ei siis voinut olla erehtymättä. Joku vieras mies vastasi selkäni takana että " en" . Kyllä vähän nolotti sillon, hyvät naurut ollaan kyllä monesti saatu =)

join itseni elämäni pahimpaan humalaan anoppilassa. Paikalla oli miehen sisarukset perheineen ja appivanhemmat... loppuillasta juttuni oli aivan levotonta ja muistikin meni. Sain jälkeenpäin kuulla että kun appiukko oli yrittänyt puhua minua lähtemään kotiin nukkumaan niin minä olin sönkännyt siihen että viekää mut baariin (lähiöräkälä) et mä menen ottamaan suihin joltain rekkamieheltä... meinasin kuolla häpeään kun kuulin mitä olin jutellut...

toi on sattunut mullekin ... useammankin kerran ;)

Aina se nolottaa yhtä paljon.

Vierailija:

ja ilmeisesti hieman väsynyt ja kuplassa elänyt,menin yksin kauppaan ostin pilttiä ja sun muuta vauvalle,maksoin ostokset,lähdin vedättää tuhatta ja sataa kaupan ulkoovia kohti kun kuului takaa " et hei nää ostokset" ...

voi jessus...olin maksanut ostokseni,mutta en ottanut niitä mukaan,siellä ne kassan päässä odotteli :D

Vierailija:

Autoni lukko oli ollut sen vuoksi jähmeä mutta aina kuitenkin auennut.

Opiskelin tuolloin sairaanhoitajaksi ja opiskelun ohella tein töitä. Olin ollut yövuorossa ja sen jälkeen lähdin koululle suoraan tenttiin. Tuon tentin jälkeen olin todella väsynyt ja minun oli pakko poiketa vielä kauppaan koska kotona ei ollut mitään ruokaa.

Sain ostokset tehtyä ja palasin autolle. En saanut millään auton ovea auki ja aloin sitä ääneen manaílemaan. Olin aivan tuskastunut tilanteeseen koska kotiinkin olis ollut kymmenen kilometrin matka. Kuvittelin auton oven jäätyneen lopullisesti.

No onnekseni siinä oli sitten pari nuorta miestä jotka tulivat avuksi. olivat komeita ja mukavia. Toinen lämmitteli sytkärillä avainta jos sillä keinoin olisi lukko auennut. No se ei auttanut ja toinen heistä lähti hakemaan lukkosulaa autostaan.

Siinä vaiheessa tajusin että olin väärän auton vieressä ja minun oma auto on seuraavassa rivissä. Ei siis ihme ettei lukko ollut auennut. Totesin vaan sitten sille miehelle että: oho väärä auto. Sitten lähdin kävelemään omalle autolle ja onneksi lukko aukesi vaikkakin jähmeästi. Se mies jäi sinne toisen auton viereen seisomaan suu auki. Kaasutin niin lujaa paikalta että melkein ajoin ojaan...

Hävettää vieläkin helvetisti.

Siskoni oli kuskina minulle ja kokeneempana kuskina neuvoin häntä milloin missäkin ajoon liittyvässä. No sitten edessä oli risteys, johon poliisit olivat pysäyttäneet rekan ja viittoivat meitä oikealle.



Siskoni kysyi minulta " Mitä toi nyt tarkottaa?" Minä siihen: " Tästä ei näyttävästi voi kääntyä nyt kuin tuonne oikealle." Ja siskoni kääntyi oikealle kaasuttaen nopeasti nopeus rajoituksen näyttämään lukuun 60km/h. No ajettiin puoli kilometriä eteenpäin, niin jo on vilkut ja sireenit takana.



Poliisi pyysi siskoani vihaisesti puhaltamaan ja siskoni puhalsi. " Puhalla nyt kunnolla!" Poliisi karjaisi ja siskoni puhalsi minkä jaksoi. No sitten kun lukema näytti nollaa, pyydettiin ajokorttia ja rekisteriotetta.



Minä etsin rekisteriotetta auton hanskalokerosta (auto oli äitimme ja siskollani lainassa) ja löysin kirjekuoren jossa luki päällä rekisteriote. Annoin sen poliisille (nuori ja aika komeakin) ja samalla laukkuaan penkonut siskoni ilmoitti, ettei hänellä ole ajokorttia mukana.



No poliisi katsoi kirjekuoreen, josta löytyi se väliaikainen rekisteriote (joka saadaan kun auton hakee liikkeestä ja) jota käytetään sen aikaa kunnes oikea tulee postitse. Poliisi kysyi kenen auto on ja millon ostettu. Kerroimme että on ostettu vuoden vaihteessa (silloin oli jo kesä) ja on äitimme auto. Poliisi sitten selvitti meille tilannetta ja löysimmekin vihdoin oikean rekisteriotteen.



Poliisin pari sitten vielä kertoi meille kuinka olimme onnekkaita.

He kuulemma ovat ainoa pari, jotka eivät heitä lamppuaan sivu ikkunasta sisään, kun joku kaasuttaa pois pysähtymättä pysähdys merkistä. =)



Siskoni sai vain huomautuksen, mutta poliisit muistot " tosi blondeista" .

veljeni vaimon kanssa ja otin irtokarkkeja pussiin tämän " Kirsin" kanssa. Kirsillä on pitkät vaaleat hiukset. Siinä mätin niitä Haribon lakutoukkia, niitä hiukan raidallisia oransseja ja ruskeita pitkulaisia juttuja pussiin ja käännyn Kirsiin päin ja hihkaisen kovaan ääneen lakutoukkia kauhassani että " Kato, tiikerinmulkkuja!" ... vieressäni ottaa karkkeja joku aivan vieras vaalea pitkähiuksinen nainen! Käännyin pokkana pois ja jatkoin karkkien mättämistä, onneksi sitä naista vaan nauratti.



Olin raveissa tallikahvilassa vessassa ja siellähän on tunnetusti seinäkirjoituksissa vaikka mitä. Siinä sitten naureskelin kun eräästä meidän puolitutusta lainakuskista luki että " **** luo uraansa kullillaan" .

Menin pois vessasta ja ystäväni pöytään täpötaydessä kahvilassa, hän oli pitänyt minulle paikan siinä isommassa pöydässä. Istua päräytin siihen ja sitten tokaisin ystävälleni kovaan ääneen että " ****kin se sitten luo uraansa kullillaan!" sen enempää selittämättä edes että vessassa oli niin lukenut. Ihmettelin kovasti kun kaveri siinä hipihiljaa nielee munkkiaan ja näyttää HYVIN vaivautuneelta. Nyökkää sitten vaisusti olkani yli ja tietenkin, kuinkas ollakkaan, **** istuu siinä minun vieressäni. Oli vaan ollut selin kun tulin vessasta enkä tunnistanut ajopukuaan.

että mennään parkkihalliin sekstaamaan. Auto parkkiin hallin pimeimpään takanurkaan, selkänoja makuuasentoon ja eiku hommiin. Oltiin siellä molemmat aataminasussa täydessä touhussa kun kuultiin lähenevät askeleet: pomolle tuli sinne takanurkkaan salatupakalle ! Seisoi siinä ihan auton vieressä tupakalla ja piereskeli. Meitä rupes naurattamaan ihan sairaasti (ääntäkään ei voinut päästää) ja tietty into laantui siihen :) Onneksi auton ikkunat oli vähän tummennetut ja ihan huurussa sisältä. Ei jääty kiinni mutta kyllä se suhdekin siihen hiipui - ei voitu kuin nauraa aina toinen toisemme nähdessämme eikä voitu edes muille kertoa että mikä nyt on niin hauskaa.... Pomo muuten käy vieläkin siellä parkkihallissa salatupakalla :D

Kyllä nolottaa, vaikka molemmista tapauksista on jo vuosia. Pakko vain aina hymyillä aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut, kun näen niitä ihmisiä.