Kuinka kauas sukulinjasi voidaan jäljittää?

Vierailija kirjoitti:

Yksi baltiansaksalaisiin aatelisiin johtanut sukulinjani on jäljitetty 900-luvulle Puolan ensimmäiseen kuninkaaseen Mieszkoon asti. Suurimpia oivalluksia on ollut se, miten valtava määrä eri sukulinjoja ja esivanhempia ihmisellä on, kun mennään vaikka tuhat vuotta ajassa taaksepäin. Todennäköisesti ainakin lähes kaikki täällä keskustelevat polveutuvat jotakin reittiä tästä samaisesta kuninkaasta.

No, tuo menee kauas. Ei monet pääse varmaan kauemmas kuin 1500-1600-luvulle. Oliko Suomessa mitään kirjojakaan ennen tuota? 

Vierailija kirjoitti:

Yksi baltiansaksalaisiin aatelisiin johtanut sukulinjani on jäljitetty 900-luvulle Puolan ensimmäiseen kuninkaaseen Mieszkoon asti. Suurimpia oivalluksia on ollut se, miten valtava määrä eri sukulinjoja ja esivanhempia ihmisellä on, kun mennään vaikka tuhat vuotta ajassa taaksepäin. Todennäköisesti ainakin lähes kaikki täällä keskustelevat polveutuvat jotakin reittiä tästä samaisesta kuninkaasta.

Oli jännää kyllä miettiä tuota sosiaalista kehityskaarta. Neljä-viisi sukupolvea taisivat vielä olla joitain ruhtinaita, herttuoita yms. Siitä tavallisten aatelisten kautta vähitellen ihan normipulliaisiksi. Jäin miettimään, että missä kohtaa tämä suvun "mahtava menneisyys" on muuttunut niin etäiseksi, ettei siitä ole jälkikasvulle edes mainittu ja tieto koko asiasta on kadonnut.

Äidin puolelta:

Matti Matinpoika Lassila s. 1696

Matti oli kuollessaan 71 vuotta vanha ja pitkään vanhin tunnettu Jokikylän lassilalainen kirkonkirjojen mukaan ennen Y-DNA tutkimusten tuomia tuloksia. Vaimo ja monet lapset elivät tuohonaikaan kanssa kohtalaisen pitkäikäiseksi. Naimisiin meni n. 1724 Valpuri Erkintytär Strorstrang, Vimpelistä, 1.5.1704-14.4.1767. Kuollessa oli 63 vuotta vanha.

Vierailija kirjoitti:

Noin 640. Olen suoraan alenevassa polvessa Kaarle Suuren jälkeläinen ja Genistä löytyy hänen isoisän isä, jonka syntymävuosi oli noin 640.

Kaarle Suuri polveutui roomalaisesta Syagriuksen aristokraattisuvusta Arnulf-piispan kautta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Afranius_Syagrius

https://en.wikipedia.org/wiki/Syagrii

Eli tätä kautta kaikki Kaarlesta polveutuvat ovat Gallian roomalaisten jälkeläisiä 300-luvulta, jolloin Rooman valtakunta oli vielä pystyssä.

Loputtomasti, koska olen nainen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi baltiansaksalaisiin aatelisiin johtanut sukulinjani on jäljitetty 900-luvulle Puolan ensimmäiseen kuninkaaseen Mieszkoon asti. Suurimpia oivalluksia on ollut se, miten valtava määrä eri sukulinjoja ja esivanhempia ihmisellä on, kun mennään vaikka tuhat vuotta ajassa taaksepäin. Todennäköisesti ainakin lähes kaikki täällä keskustelevat polveutuvat jotakin reittiä tästä samaisesta kuninkaasta.

No, tuo menee kauas. Ei monet pääse varmaan kauemmas kuin 1500-1600-luvulle. Oliko Suomessa mitään kirjojakaan ennen tuota? 

Ei ole ainakaan väestötietoja säilynyt ajalta ennen 1500-lukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin 640. Olen suoraan alenevassa polvessa Kaarle Suuren jälkeläinen ja Genistä löytyy hänen isoisän isä, jonka syntymävuosi oli noin 640.

 

Kaarle Suuri polveutui roomalaisesta Syagriuksen aristokraattisuvusta Arnulf-piispan kautta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Afranius_Syagrius

https://en.wikipedia.org/wiki/Syagrii

Eli tätä kautta kaikki Kaarlesta polveutuvat ovat Gallian roomalaisten jälkeläisiä 300-luvulta, jolloin Rooman valtakunta oli vielä pystyssä.

Ja kaikki eurooppalaisilla sukujuurilla varustetut nykyeurooppalaiset polveutuvat Kaarlesta.

Vierailija kirjoitti:

Minun jonkun 1800-luvun esiäidin sukunimi oli ollut Kinkku!😅

Mainio 👍  Minun esivanhemmistani löytyy Mämmi ja Rytky. 

Käyttäjä41206 kirjoitti:

Äidin puolen suu

k

 

Äidin puolen suku sijoittuu Koillismaalla, Polojärvelle, josta Pudasjärven 1600-luvun lopun käräjäkirjat kertovat. Kylät lähtivät muodostumaan ja ensimmäiset kirkonkirjoihin merkityt. dokumentit kertovat esi-isistäni. Sukututkimus on tehty ja ketju on saatu aukottomaksi. 

Isäni puolelta olen kuollutta aatelisukua, josta hieno ruotsinkielinen sukunimeni on peräisin. Vanhempani erosivat, kun olin lapsi ja vasta aikuisena aloin etsiä juuriani. Löysin valtavan mielenkiintoisen sukuhistoria, jossa miehet olivat olleet pääasiassa tuomareita tai sotaherroja. Merkille pantavaa oli, että monet olivat (lähes poikkeuksetta) tunnustaneet lukuisat piioille tehdyt aviottomat lapset ja he maksoivat dokumenttien mukaan korvauksia lapsista. Sinänsä hienoa. Naisena en perinyt aateluutta, vaan velipuoleni. Olin kerran Ritarihuoneella tilaisuus udessa virkani puolesta. Oli mielenkiintoista nähdä oma ritarivaa

Aatelisista on varmaan parhaiten nuo tiedot säilyneet. Yhden sukulaiseni aviopuoliso oli aatelissukua ja hänen suvustaan kaikki tiedot löytyy tyyliin Wikipediasta. 

Lisäys vielä edelliseen, että nimi Afranius viittaa vahvasti siihen, että ko. henkilö oli Afrania gensin jälkeläinen.

https://en.wikipedia.org/wiki/Afrania_gens

Tätä kautta päästää sitten jo Roomaan ainakin vuoteen 185 eaa.

Vierailija kirjoitti:

Loputtomasti, koska olen nainen 

Miten asia naiseuteen liittyy. Kyllä pojillakin on äidit. Itse asiassa miehistä on enemmän tietoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun jonkun 1800-luvun esiäidin sukunimi oli ollut Kinkku!😅

Meillä taas Mämmi 😆

Mämmi-Kinkku taas olisi hyväntuulinen sukunimi. :) Sivusta

Onko teillä ulkomaalaisia sukujuuria? Mulla ainakin Ruotsista ja Saksasta tietääkseni, kun menee tarpeeksi kauas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi baltiansaksalaisiin aatelisiin johtanut sukulinjani on jäljitetty 900-luvulle Puolan ensimmäiseen kuninkaaseen Mieszkoon asti. Suurimpia oivalluksia on ollut se, miten valtava määrä eri sukulinjoja ja esivanhempia ihmisellä on, kun mennään vaikka tuhat vuotta ajassa taaksepäin. Todennäköisesti ainakin lähes kaikki täällä keskustelevat polveutuvat jotakin reittiä tästä samaisesta kuninkaasta.

Oli jännää kyllä miettiä tuota sosiaalista kehityskaarta. Neljä-viisi sukupolvea taisivat vielä olla joitain ruhtinaita, herttuoita yms. Siitä tavallisten aatelisten kautta vähitellen ihan normipulliaisiksi. Jäin miettimään, että missä kohtaa tämä suvun "mahtava menneisyys" on muuttunut niin etäiseksi, ettei siitä ole jälkikasvulle edes mainittu ja tieto koko asiasta on kadonnut.

Mistä maasta olivat? Suomessa ei tietääkseni ollut sen mahtavampia aatelisherroja kuin kreivit ja paronit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi baltiansaksalaisiin aatelisiin johtanut sukulinjani on jäljitetty 900-luvulle Puolan ensimmäiseen kuninkaaseen Mieszkoon asti. Suurimpia oivalluksia on ollut se, miten valtava määrä eri sukulinjoja ja esivanhempia ihmisellä on, kun mennään vaikka tuhat vuotta ajassa taaksepäin. Todennäköisesti ainakin lähes kaikki täällä keskustelevat polveutuvat jotakin reittiä tästä samaisesta kuninkaasta.

No, tuo menee kauas. Ei monet pääse varmaan kauemmas kuin 1500-1600-luvulle. Oliko Suomessa mitään kirjojakaan ennen tuota? 

Tämähän se suurin ongelma juuri on, että kirjoja ei Suomessa oikein pidetty ennen 1500-lukua. 

Yrjö Jaakonpoika Kahra 1575 Alavus.

Keskiajalle. Tiedän jopa sukumme käytössä olleen puumerkin, aika jolloin ei vielä niin yleisesti osattu kirjoittaa.

Keskiajalle. Ajalle ennen vuotta 1000.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ulkomaalaisia sukujuuria? Mulla ainakin Ruotsista ja Saksasta tietääkseni, kun menee tarpeeksi kauas.

Geenitestin mukaan kyllä. Kirjoille paikantaminen aika vaikeaa.

Keskiajan kuninkaallisiin asti