Kuinka kauas sukulinjasi voidaan jäljittää?

Vierailija kirjoitti:

1500-luvulle. Mutta tilastollisesti se ei ole luotettava sukupuu, sillä se geneettisesti katkeaa taatusti jossain vaiheessa. On merkitty isäksi joku joka ei sitä ole. 

No äitilinja todennäköisesti pitää paikkansa, ja äidiltähän tulee kulttuuri ja valtaosa perimästäkin.

Johonkin 1500-luvulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi baltiansaksalaisiin aatelisiin johtanut sukulinjani on jäljitetty 900-luvulle Puolan ensimmäiseen kuninkaaseen Mieszkoon asti. Suurimpia oivalluksia on ollut se, miten valtava määrä eri sukulinjoja ja esivanhempia ihmisellä on, kun mennään vaikka tuhat vuotta ajassa taaksepäin. Todennäköisesti ainakin lähes kaikki täällä keskustelevat polveutuvat jotakin reittiä tästä samaisesta kuninkaasta.

Oli jännää kyllä miettiä tuota sosiaalista kehityskaarta. Neljä-viisi sukupolvea taisivat vielä olla joitain ruhtinaita, herttuoita yms. Siitä tavallisten aatelisten kautta vähitellen ihan normipulliaisiksi. Jäin miettimään, että missä kohtaa tämä suvun "mahtava menneisyys" on muuttunut niin etäiseksi, ettei siitä ole jälkikasvulle edes mainittu ja tieto koko asiasta on kadonnut.

Mistä maasta olivat? S

Puolassa ja nykyisessä Liettuassa.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ulkomaalaisia sukujuuria? Mulla ainakin Ruotsista ja Saksasta tietääkseni, kun menee tarpeeksi kaua

----

Ruotsi, Saksa. Saksalaisten kautta kaikkialle Eurooppaan, kuningashuoneisiin.

Myös pahamaineisiin sukulinjoihin joita s- liittoteoreetikot ilm. nimittävät na zisuvuksi.

Isoisän isään. Sitten pitäis hakee jostain keski- tai eteläeuroopasta. Ei hajuakaan miten . Äidin puolelta löytyisi varmaan pidemmälle kun tietääkseni Suomesta.

Vierailija kirjoitti:

Lisäys vielä edelliseen, että nimi Afranius viittaa vahvasti siihen, että ko. henkilö oli Afrania gensin jälkeläinen.

https://en.wikipedia.org/wiki/Afrania_gens

Tätä kautta päästää sitten jo Roomaan ainakin vuoteen 185 eaa.

Tuollaisissa johtopäätöksissä kannattaa olla varovainen. Yhdessä omassa sukuhaarassani oli vastaavantyylisiä johtopäätöksiä. Aasinsilloilla ja mielikuvituksella pääsee pitkälle, mutta jää huijattu olo kun vuosia totena kerrotut esi-isähaarat paljastuvat lopulta huuhaaksi. Identiteettikäsitys romuttuu. Olen tuon kerran kokenut ja en oikeasti suosittele. 

Mikä ihmeen sukulinja. Eläimillä on sukulinjoja, ei ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ulkomaalaisia sukujuuria? Mulla ainakin Ruotsista ja Saksasta tietääkseni, kun menee tarpeeksi kaua

----

Ruotsi, Saksa. Saksalaisten kautta kaikkialle Eurooppaan, kuningashuoneisiin.

Myös pahamaineisiin sukulinjoihin joita s- liittoteoreetikot ilm. nimittävät na zisuvuk

---

Lukuisten Sursillien kautta. Polveudun todella monista pappissuvuista äidin kautta.

Nämä papit ovat menneet naimisiin naisten kanssa jotka ovat olleet yhteiskunnan korkeista piireistä joten heidän kauttaan monet esivanhempani menevät aatelissukuihin.

Olen aina pelännyt pappissäätyä.

Helppo kuvitella, että ovat olleet kopeita ja pitäneet itseään parempina.

Arvata saattaa ettei näille kelvanneet kuin säätyläisnaiset.

Eliitti:

Kuninkaat

Aatelisto

Papisto

Sitten muut jotka tekivät ne oikeat työt:

Porvarit

Sotilaat

Talonpojat

Käsityöläiset

Torpparit

Irtolaiset

- sama

Vasta näiden eri kansankerrosten kautta kiinnostuin Suomen historiasta.

Vierailija kirjoitti:

Yksi baltiansaksalaisiin aatelisiin johtanut sukulinjani on jäljitetty 900-luvulle Puolan ensimmäiseen kuninkaaseen Mieszkoon asti. Suurimpia oivalluksia on ollut se, miten valtava määrä eri sukulinjoja ja esivanhempia ihmisellä on, kun mennään vaikka tuhat vuotta ajassa taaksepäin. Todennäköisesti ainakin lähes kaikki täällä keskustelevat polveutuvat jotakin reittiä tästä samaisesta kuninkaas

---

Moi! Ollaan sukua. Yhteinen esi - isä meillä.

88/89

Tuo voi tuntua aika uskomattomalta, mutta kyseessä on todella pätevä ja arvostettu sukututkija joka sai jokin aika sitten Suomen Sukututkimusseuran kunniakirjan tms.

Sursill - sukuja on tutkittu tosi paljon muidenkin toimesta ja arviolta siihen kuuluu ainakin vähintään puoli miljoonaa suomalaista.

Koillismaalla ainakin puolet kuuluu Sursilleihin.

Isän puolelta 1600-luvun alkuun. Suku asui 400 vuotta samalla kylällä.

900-luvulle. Tämä johtuu siitä, että suvustani löytyi jokin baltiansaksalainen aatelinen ja aatelisista on pidetty kirjaa tuohon saakka. Sen sijaan Suomen sukulaiseni ovat kaikki maks 1400-luvun loppuun-1500-luvun alkuun, johon kirkonkirjat päättyvät. Jotkut sukuhaarat päättyvät jo 1800-luvulle.

1690-luvulle. Sitä aiemmat kirkonkirjat ovat aikanaan tuhoutuneet tulipalossa.

Neljän ja puolen kilometrin päähän

Genin mukaan vuoteen 200. 😅 Tosin pariin tuhanteen vuoteen mahtuu varmaan useampi syrjähyppy ja muita mutkia, joten en tuta niin vakavasti ota. Jostain me kaikki kuitenkin polveudutaan, harvalla vaan on sitä polkua tiedossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäys vielä edelliseen, että nimi Afranius viittaa vahvasti siihen, että ko. henkilö oli Afrania gensin jälkeläinen.

https://en.wikipedia.org/wiki/Afrania_gens

Tätä kautta päästää sitten jo Roomaan ainakin vuoteen 185 eaa.

Tuollaisissa johtopäätöksissä kannattaa olla varovainen. Yhdessä omassa sukuhaarassani oli vastaavantyylisiä johtopäätöksiä. Aasinsilloilla ja mielikuvituksella pääsee pitkälle, mutta jää huijattu olo kun vuosia totena kerrotut esi-isähaarat paljastuvat lopulta huuhaaksi. Identiteettikäsitys romuttuu. Olen tuon kerran kokenut ja en oikeasti suosittele. 

Outo kommentti. Ihan puhtaasti tilastollisista syistä lähes kaikki eurooppalaiset polveutuvat Kaarle Suuresta ja varmuudella myös kaikki ainakin joistain roomalaisista jotain kautta. Noin pitkissä aikalinjoissa on kyse enemmän akateemisesta tutkimuksesta eikä yksittäisen ihmisen identiteettipohdinnoista.

Me etniset eurooppalaiset olemme muinaisten roomalaisten jälkeläisiä sekä kulttuurillisesti, että geneettisesti.

On jäljitetty jonnekin 1400-luvun ja 1500-luvun vaihteeseen. Viimeiset liki 10 sukupolvea ovat asuneet samassa kaupungissa, eikä sitä edeltäväkään niin kauhean kaukana olleet.

Genistä muuten varoituksen sana: sen tiedot pitää itse tarkistaa, virheitä ja puutteita on paljon. Esimerkiksi yksi oma esi-isäni on ilmoitettu äitinsä virallisen puolison lapsena, vaikka todellisuudessa tämän pojan isä oli talon isäntä ja avioliitto oli solmittu vasta myöhemmin.

Jotkut laittavatkin nykyisin lähteet kuten kirkonkirjalinkit tai viitteet sukukirjoihin henkilön tietoihin, ilman niitä ei kannata uskoa mitään suorilta.

1600 luvun alkuun. 

En tiedä. Isän puolen suvusta on julkaistu sukukirja, mutta en ole siihen tarkemmin tutustunut. Äidin puolelta on jotain sukuseuratoimintaa paikkakunnalla, mutta enpä ole siihenkään kummemmin tutustunut.