Elämä käy nopeasti ankeaksi, kun ei ole rahaa tehdä mitään eikä mennä mihinkään

Vierailija kirjoitti:

'Perhana, mitä kirjoitat. On niin valtavasti juttuja mitä voi tehdä vaikka ilman rahaa.

Etsi harrastuksia ja katso mikä sinulle parhaiten sopii.

Tai hanki rollaattori ja työntele sitä, että uskot, että myöhemmin korkeammassa iässä on kaikki hitaampaa.'

 

Tämä oli aika ilkeä. Ei 👋 täältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhana, mitä kirjoitat. On niin valtavasti juttuja mitä voi tehdä vaikka ilman rahaa.

Etsi harrastuksia ja katso mikä sinulle parhaiten sopii.

Tai hanki rollaattori ja työntele sitä, että uskot, että myöhemmin korkeammassa iässä on kaikki hitaampaa.

 

Entä kun ne kaikki on tehty jo moneen kertaan?

No mitä raha siinä auttaisi? Jos kyllästyy kaikkeen pian, ongelma on asenteessa. 

 

Raha auttaa siihen, että voi mennä niihin juttuihin missä ei ole jo sataan kertaan käynyt. Vaikka matkustaa lomalle onnekin. Miten et tuotakaan ymmärtänyt?

Niin minäkin luulin,

 

Ei oikein perustu mihinkään (tutkimustietoon, maalaisjärkeen tai omaan kokemukseeni), että jos on kovin onneton elämässään eikä pysty nauttimaan arjesta, että lomamatka korjaisi sen. Päinvastoin, paljon on tutkimustietoa joka osoittaa että onnellisuus rakentuu ihan muulla tavalla. 

Nuorena voi olla helpompaa elää köyhänä kun useampi on(väliaikaisesti) pienituloinen. 

Keski-ikäisenä jos putoaa työelämästä esim. pitkäaikaissairauden takia, voi olla tosi yksinäinen kun ihmiset ympärillä ei ymmärrä köyhän arkea. Voivat olla suorastaan törppöjä kun ei enää lähde kaikkeen mukaan (koskka ei voi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käy. Voi tehdä vaikka mitä. Mennä samoilemaan metsiin ja nauttia luonnosta, mennä ilmaisiin tapahtumiin, mennä toreille yms silloin kun niissä on jotain meininkiä. Mennä uimaan luonnonvesiin. Mennä kirjastoon. Jne jne jne.

Terv: Elin köyhänä ja rahattomana vuosikausia ja aina löytyi jotakin tekemistä.

Pk seudulla ei ole kivaa olla ilman rahaa. Tai sitten ei saa olla yksinäinen eikä masentunut.

Olen köyhimmilläni asunut Helsingissä ja Tampereella, ja kyllä Helsingissä oli paljon kivempaa ja helpompaa elää rahattomana. 

Hki mainittu.

Nämäkään ei täältä. 👋

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olettepa te ilkeitä vähävaraisille ihmisille.

 

Niin on. Oikein nautiskelevat ja mässäilevät ilkeydessään. Toivottavasti nautinto on suuri, ettei sisin tunnu niin tyhjälle.

Ei täällä minusta ole kuin muutama (tai yksi) ilkeä tyyppi kommentoimassa, siis about saman verran kuin missä tahansa palstan keskustelussa. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorena voi olla helpompaa elää köyhänä kun useampi on(väliaikaisesti) pienituloinen. 

Keski-ikäisenä jos putoaa työelämästä esim. pitkäaikaissairauden takia, voi olla tosi yksinäinen kun ihmiset ympärillä ei ymmärrä köyhän arkea. Voivat olla suorastaan törppöjä kun ei enää lähde kaikkeen mukaan (koskka ei voi).

Tämäkään väite ei oikein perustu mihinkään. Nuoruudessa koettu köyhyys ja syrjäytyminen näkyvät usein koko elämänkaarella. Työelämässä olleella sen sijaan on ollut mahdollisuus hankkia säästöjä, vakuutuksia ja verkostoja. 

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun köyhyys jää ns. päälle eli jos vaikka itsenäinen elämä nuorena on alkanut äärimmäisessä niukkuudessa ja hetken jaksaa kuvitella, että kyllä tämä vielä paremmaksi muuttuu, kun on päässyt opiskelemaan jne., mutta kymmenen vuoden päästä on edelleen sama köyhyys.

Vaatteet hajoaa päältä, kampaajasta voi vain haaveilla. Suunnaton häpeä saa sulkeutumaan asuntoon (kodiksi sitä ei voi kutsua) ja lopulta ei kehtaa enää mennä edes niihin ilmaistapahtumiin.

Olen ajatellut omalla kohdallani, että tarvitsisin uusia, köyhiä ystäviä. Tämä ei ole mikään vitsi. Luulen että olisin onnellisempi eikä tarvitsisi kantaa häpeää sosiaalisissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena voi olla helpompaa elää köyhänä kun useampi on(väliaikaisesti) pienituloinen. 

Keski-ikäisenä jos putoaa työelämästä esim. pitkäaikaissairauden takia, voi olla tosi yksinäinen kun ihmiset ympärillä ei ymmärrä köyhän arkea. Voivat olla suorastaan törppöjä kun ei enää lähde kaikkeen mukaan (koskka ei voi).

Tämäkään väite ei oikein perustu mihinkään. Nuoruudessa koettu köyhyys ja syrjäytyminen näkyvät usein koko elämänkaarella. Työelämässä olleella sen sijaan on ollut mahdollisuus hankkia säästöjä, vakuutuksia ja verkostoja. 

Niistä verkostoista putoaa kun kunnolla putoaa sosioekonomisilla askelmilla.

Minä olin ihan hyvässä asemassa. Sitten työkyky meni 45 vuotiaana. Ja putosin kuoppaan, josta en pääse pois. Jätin opinnot kesken nuorena, kun miehen mielestä ei tarvitse opiskella. 

Tyydyin huonompaan koulutukseen. Paha virhe.  Lähti terveys ja lähti mies. 

Ja elämä on kurjaa.

Naiset, opiskelkaa. Mies voi lähteä, vaikka kuinka vannoisi että huolehtii.

20 vuotta sitten piti hakea kirjastosta läjä kirjoja. Käydä kalalla, marjassa ja lenkillä. Säästääkseen ruokakuluissa kympin. Piti talvipakkasella kävellä 9 kilsaa halpaan kauppaan ja takaisin.

Kirpputorille piti kävellä 5 km jos halusi löytää halpoja vaatteita. Telkkarista tuli frendit uusintana viidettä kertaa. Katsoin ilman tekstejä ja opiskelin englantia.

Nykyään tulee luettua vähemmän. Pyöräily töihin alle 15 km ei ole ongelma. Telkkari on ja pysyy kiinni.

Ei ole rahaa bussilippuun. Ei voi siis nähdä kavereita. Eikä voi mennä ilmaisjuttuihin. Ei ole tietokonetta. Ei ole rahaa harrastaa mitään. Tällasta elämää nyt. Ehkä jonain päivänä tilanne muuttuu. Onneksi on katto pään päällä ja vähän ruokaa. 

Miksi ne, jotka ei käy töissä ovat kovimpia valittajia ja syyttävät muita laiskuudestaan ?

Mieti perusteellisesti ja ajan kanssa, millaisissa asioissa juuri sinä olet rikas. Ehkä tilillä ei ole pennin pyörylää, mutta todennäköisesti olet jossakin asiassa lahjakas. Se oma lahjakkuus kannattaa löytää ja sitä lähteä kehittämään. Moni on jo todennut, että asioita voi tehdä ilman rahaa. Netti on ohjeita täynnä. Tai voi miettiä siltä kannalta, mikä ei ollenkaan suju ja lähteä kehittämään näitä uinuvia aluita. Itse olen ihan tonttu piirtämisen suhteen, mutta törmäsin kurssiin jossa lähdettiin vain millä tahansa kynällä piirtämään lähellä olevia esineitä. Vaikka omaa kättä. Ilmaista ja kiehtovaa. Toisaalta myös olen liikunnallisesti haastava, ja lähdin kehittämään tasapainoaistiani harjoitusten kautta. Puhekaan ei luista edes tällä kotimaisella, mutta aloin opiskella kieliä ja aivot tuntuivat heräävän uudelleen eloon. Aika ei riitä enää kaikkeen kiinnostavaan. Lähde opettelemaan jotakin uutta ja innostu prosessista. Siitä, että sinä teet, kehosi toimii, aivosi raksuttavat. Mieti matkantekoa, älä lopputulosta. Nauti uusista oivalluksista, sinä elät ja voit monenlaista.  Rahan puutekin unohtuu, kun olet keskittynyt johonkin täysin muuhun. 

Minulla on rahaa mutta en jaksa tehdä juuri mitään. Sinkkuna sitä ei vaan viitsi käydä missään tapahtumissa tai lomalla. Lähinnä käyn kalassa ja sitten vietän kotona loppupäivän. Ei kiinnosta maksaa jotain kolmea tonnia että näen eiffel tornin tai jonkun rannan jossain kanarialla.

Itse olen näin työttömänä joutunut pohtimaan paljon ilmaisia aktiviteetteja. Ulkoilua tulee harrastettua paljon, koska se ei maksa mitään. Ulkosaleilla tulee myös käytyä nyt enemmän, kun kelit ovat parantuneet. Nekin ovat tietysti ilmaisia. Olen käynyt myös muutamalla lautta-ajelulla, koska niihin pääsee edullisesti bussilipulla. Lisäksi soittelen ja laulelen muutamassa porukassa, jotka nekin ovat ilmaisia. Näköjään päivät saa näinkin täytettyä.

Totta, mutta niin se käy silloinkin kun rahaa olisi mutta työajat on sellaiset, ettei oikeastaan koskaan ole vapaalla silloin kun ns. normaalit ihmiset. Siinä jää äkkiä ulkopuolelle kaikesta kun ei voi osallistua enää oikein mihinkään yhteiseen menoon, koska jos vaikka ei esim pe-iltana olekaan työvuorossa niin työvuoro odottaa la-aamuna. Sitten sunnuntai olisi itselläkin vapaa, mutta se meno/keikka/whatever oli perjantaina joten kukaan ei enää jaksa lähteä toiseksi illaksi liikenteeseen vaan valkkaa koti-illan.. Tuo toimii myös niin, että itse voisi tehdä pe-iltana jotain koska töitä on vasta sunnuntaina, mutta kappas ne tuparit onkin la-iltana.

Ja sama esim joku pääsiäinen. Lähde siinä sitten mihinkään reissuun, kun torstaina on töitä ja sitten lauantaina ja taas tiistaina. Lopputulos on sinänsä ihan just samanlainen kun ei olisi töissä eikä olisi rahaa tehdä mitään eikä mennä minnekään.

Bonarina vielä aspahommissa saa yleensä niin yliannostuksen ihmistä, ettei vapaalla enää lopulta halua nähdäkään ketään vaan olla ihan yksin.

Mihin naiset tarvii jatkuvasti jotain tekemistä? Mulle riittää ihan hyvin makoilu ja puhelimen tuijottelu koko päiväksi, eikä tule hetkeksikään tylsää

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa bussilippuun. Ei voi siis nähdä kavereita. Eikä voi mennä ilmaisjuttuihin. Ei ole tietokonetta. Ei ole rahaa harrastaa mitään. Tällasta elämää nyt. Ehkä jonain päivänä tilanne muuttuu. Onneksi on katto pään päällä ja vähän ruokaa. 

Lähetän sulle virtuaalisen halauksen!

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi mennä ja tehdä jotain? Koti on ihana paikka.

Oletko sinä suurimman osan ajasta kotona? Et käy töissä tai mitään? Onko sulla piha tai jotain muuta harrastusjuttuja kotona?

Minustakin koti on ihana paikka, mutta vielä ihanampi se on silloin, kun sieltä on välillä poiskin. Muussa tapauksessa se tuntuu enemmänkin vankilalta.

Ja itse en edes haaveile mistään ulkomaanmatkoista vaan siitä, että voisin viettää päivän vaikka Helsingissä.

Ap

Sain tänä vuonna maksettua hsl:n kaupunkipyörän 7kk maksun, se oli 35e ja  helpottaa nyt omasta kaupunginosasta muualle liikkumiseen liittyvää huolta.