Elämä käy nopeasti ankeaksi, kun ei ole rahaa tehdä mitään eikä mennä mihinkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena voi olla helpompaa elää köyhänä kun useampi on(väliaikaisesti) pienituloinen. 

Keski-ikäisenä jos putoaa työelämästä esim. pitkäaikaissairauden takia, voi olla tosi yksinäinen kun ihmiset ympärillä ei ymmärrä köyhän arkea. Voivat olla suorastaan törppöjä kun ei enää lähde kaikkeen mukaan (koskka ei voi).

Tämäkään väite ei oikein perustu mihinkään. Nuoruudessa koettu köyhyys ja syrjäytyminen näkyvät usein koko elämänkaarella. Työelämässä olleella sen sijaan on ollut mahdollisuus hankkia säästöjä, vakuutuksia ja verkostoja. 

Me puhumme kokemuksistamme, sinä puhut lukemistasi kirjoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi mennä ja tehdä jotain? Koti on ihana paikka.

Oletko sinä suurimman osan ajasta kotona? Et käy töissä tai mitään? Onko sulla piha tai jotain muuta harrastusjuttuja kotona?

Minustakin koti on ihana paikka, mutta vielä ihanampi se on silloin, kun sieltä on välillä poiskin. Muussa tapauksessa se tuntuu enemmänkin vankilalta.

Ja itse en edes haaveile mistään ulkomaanmatkoista vaan siitä, että voisin viettää päivän vaikka Helsingissä.

Ap

Pitäisköhän sun tehdä jotain noille sisäisille demoneille, jos noin ahdistaa?😅😅

Vierailija kirjoitti:

Minä olin ihan hyvässä asemassa. Sitten työkyky meni 45 vuotiaana. Ja putosin kuoppaan, josta en pääse pois. Jätin opinnot kesken nuorena, kun miehen mielestä ei tarvitse opiskella. 

Tyydyin huonompaan koulutukseen. Paha virhe.  Lähti terveys ja lähti mies. 

Ja elämä on kurjaa.

Naiset, opiskelkaa. Mies voi lähteä, vaikka kuinka vannoisi että huolehtii.

Ihminen ei ole mikään lemmikki mikä otetaan hoidettavaksi. Tämä ihan tiedoksi niille jotka harkitsee ihmistä lemmikiksi tai itse lemmikiksi ryhtymistä. Oikeat lemmikit myös kuolevat yleensä 7-20 vuoden iässä minkä ihminen juuri jaksaa sitoutua jonkun  yhden ja saman olennon rahoittamiseen ja hoivaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi mennä ja tehdä jotain? Koti on ihana paikka.

Oletko sinä suurimman osan ajasta kotona? Et käy töissä tai mitään? Onko sulla piha tai jotain muuta harrastusjuttuja kotona?

Minustakin koti on ihana paikka, mutta vielä ihanampi se on silloin, kun sieltä on välillä poiskin. Muussa tapauksessa se tuntuu enemmänkin vankilalta.

Ja itse en edes haaveile mistään ulkomaanmatkoista vaan siitä, että voisin viettää päivän vaikka Helsingissä.

Ap

Pitäisköhän sun tehdä jotain noille sisäisille demoneille, jos noin ahdistaa?😅😅

Sivusta kommentoin että pitäsikö sinun tehdä jotain empatiakyvyttömyydellesi?

Ahaa 

Minä olen kasvanut laitoksessa ja ollut aina toimeentulotuen varassa käytännössä. Ei tukiverkkoa, ei omaisuutta, ei luottotietoja. Nykyään ei asuntoakaan. 

Tavallaan minulla kai on helpompaa kun sosiaaliset normit ei rajoita. Rahaa menee oikeastaan ainoastaan ruokaan ja jos pitää ostaa jotain ihan pakollista tyyliin uudet kengät, makuupussi, tai tai joskus kaverille jotain bensoja pakko maksaa tai osallistua ruokakuluihin talvisin kun saa nukkua jonkun luona yms. 

Mutta jos koittaa elää osana yhteiskuntaa niin sitten on kaikkea yksinäisyyttä, osattomuutta, surua ja ahdistusta ja häpeää ja tunnetta että on jumissa. Osanotto. Se käy kuormittavaksi eikä siihen auta mikään Afrikan lapsiin vertailu. 

Älkää viittikö valittaa tekemisen puutetta jos omat jalat kantaa ja kädet toimii eikä kukaan estä lähtemästä kotoa!!! Maailma on täynnä ilmaista tekemistä. Toista se on maata täällä sairaalan petissä. Ulos ei ole päässyt viikkoon eikä taida ensi viikollakaan päästä ulos eikä kotiin. Ainoat viihdykkeet puhelin ja TV. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi mennä ja tehdä jotain? Koti on ihana paikka.

Oletko sinä suurimman osan ajasta kotona? Et käy töissä tai mitään? Onko sulla piha tai jotain muuta harrastusjuttuja kotona?

Minustakin koti on ihana paikka, mutta vielä ihanampi se on silloin, kun sieltä on välillä poiskin. Muussa tapauksessa se tuntuu enemmänkin vankilalta.

Ja itse en edes haaveile mistään ulkomaanmatkoista vaan siitä, että voisin viettää päivän vaikka Helsingissä.

Ap

Pitäisköhän sun tehdä jotain noille sisäisille demoneille, jos noin ahdistaa?😅😅

Sivusta kommentoin että pitäsikö sinun tehdä jotain empatiakyvyttömyydellesi?

Sori, mutta ahneus ei herätä paljoa empatiaa. Ja naiset on muutenkin alttiimpia ahdistukselle, joten kai se on luonnollista, että pelkkä paikallaanolokin ahdistaa😅😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi mennä ja tehdä jotain? Koti on ihana paikka.

Oletko sinä suurimman osan ajasta kotona? Et käy töissä tai mitään? Onko sulla piha tai jotain muuta harrastusjuttuja kotona?

Minustakin koti on ihana paikka, mutta vielä ihanampi se on silloin, kun sieltä on välillä poiskin. Muussa tapauksessa se tuntuu enemmänkin vankilalta.

Ja itse en edes haaveile mistään ulkomaanmatkoista vaan siitä, että voisin viettää päivän vaikka Helsingissä.

Ap

Pitäisköhän sun tehdä jotain noille sisäisille demoneille, jos noin ahdistaa?😅😅

Sivusta kommentoin että pitäsikö sinun tehdä jotain empatiakyvyttömyydellesi?

Sori, mutta

Tuskin täällä kaikki kirjoittajat on naisia, ei vaikuta siltä.

Vierailija kirjoitti:

Älkää viittikö valittaa tekemisen puutetta jos omat jalat kantaa ja kädet toimii eikä kukaan estä lähtemästä kotoa!!! Maailma on täynnä ilmaista tekemistä. Toista se on maata täällä sairaalan petissä. Ulos ei ole päässyt viikkoon eikä taida ensi viikollakaan päästä ulos eikä kotiin. Ainoat viihdykkeet puhelin ja TV. 

Mihin niillä jaloilla ja käsillä sitten lähtisit?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhana, mitä kirjoitat. On niin valtavasti juttuja mitä voi tehdä vaikka ilman rahaa.

Etsi harrastuksia ja katso mikä sinulle parhaiten sopii.

Tai hanki rollaattori ja työntele sitä, että uskot, että myöhemmin korkeammassa iässä on kaikki hitaampaa.

Mitä juttuja ja kauanko ajattelit niiden jaksavan vielä ilahduttaa?

Ap

Me ollaan keskituloisia ja "harrastukset" on ilmaisia, ulkoilua ja lenkkeilyä. Mitä muuta pitäisi ? 

Vierailija kirjoitti:

Perhana, mitä kirjoitat. On niin valtavasti juttuja mitä voi tehdä vaikka ilman rahaa.

Etsi harrastuksia ja katso mikä sinulle parhaiten sopii.

Tai hanki rollaattori ja työntele sitä, että uskot, että myöhemmin korkeammassa iässä on kaikki hitaampaa.

Miten hankitaan rollaattori ilman rahaa? Ja miten niihin ilmaisiin harrastuksiin kuljetaan jos ei ole varaa bussilippuun?

"Tuskin täällä kaikki kirjoittajat on naisia, ei vaikuta siltä."

Oletko ikinä nähnyt miehen ahdistuksissaan valittavan tekemisen puutetta?

Totta, osallistuakseen yhteiskuntaan tarvitsee rahaa.

Esimerkiksi menestyäkseen työhaastattelussa pitää olla hyvin siistit vaatteet ja kengät, naisilla kevyt meikki, pitää olla käynyt vähän aikaa sitten kampaajalla (kallista) jne. Myös pitää olla rahat bussilippuun. Jos kyseessä on etähaastattelu pitää olla läppäri ja hyvä verkkoyhteys (kirjastossa ei saa pälättää).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhana, mitä kirjoitat. On niin valtavasti juttuja mitä voi tehdä vaikka ilman rahaa.

Etsi harrastuksia ja katso mikä sinulle parhaiten sopii.

Tai hanki rollaattori ja työntele sitä, että uskot, että myöhemmin korkeammassa iässä on kaikki hitaampaa.

Mitä juttuja ja kauanko ajattelit niiden jaksavan vielä ilahduttaa?

Ap

Me ollaan keskituloisia ja "harrastukset" on ilmaisia, ulkoilua ja lenkkeilyä. Mitä muuta pitäisi ? 

Ymmärrätkö mikä teillä on eri tavalla? Teillä on mahdollisuus tehdä paljon muutakin. Epäilen kyllä, että teette paljon muutakin, kuten ajatte autolla tai junalla tapaamaan sukulaisia, kestitsette heitä kotona, käytte kahvilassa silloin tällöin kahvilla, museoissa, uimahallissa, elokuvissa, vaateostoksilla tms.

Ap

Sanonta ettei raha tee onnelliseksi ei pidä paikkasnsa sillä kyllä se onneliseksi tekisi hänet jolla ei sitä ole ollenkaan tai jolla sitä on hyvin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää viittikö valittaa tekemisen puutetta jos omat jalat kantaa ja kädet toimii eikä kukaan estä lähtemästä kotoa!!! Maailma on täynnä ilmaista tekemistä. Toista se on maata täällä sairaalan petissä. Ulos ei ole päässyt viikkoon eikä taida ensi viikollakaan päästä ulos eikä kotiin. Ainoat viihdykkeet puhelin ja TV. 

Mihin niillä jaloilla ja käsillä sitten lähtisit?

Ap

No vohan sä herranjumala niillä käsillä vaikka runq runq. Tai sitten jaloilla etsiä miehen, joka tekee sen sun puolesta

Vierailija kirjoitti:

Ei käy. Voi tehdä vaikka mitä. Mennä samoilemaan metsiin ja nauttia luonnosta, mennä ilmaisiin tapahtumiin, mennä toreille yms silloin kun niissä on jotain meininkiä. Mennä uimaan luonnonvesiin. Mennä kirjastoon. Jne jne jne.

Terv: Elin köyhänä ja rahattomana vuosikausia ja aina löytyi jotakin tekemistä.

 

En ole  harrastanut maksullisia harrastuksia. Enimmäkseen kotona oloa töiden jälkeen. Mutta luonto, metsäpolut, kävely,kaikkea voi nähdä kun pitää silmät auki. Pienellä palkalla aina joten rahat menneet ihan elämiseen ja ylimääräiseen ei jää. Olen kuitenkin terve joka on elämässä tärkeintä. 

Vierailija kirjoitti:

Perhana, mitä kirjoitat. On niin valtavasti juttuja mitä voi tehdä vaikka ilman rahaa.

Etsi harrastuksia ja katso mikä sinulle parhaiten sopii.

Tai hanki rollaattori ja työntele sitä, että uskot, että myöhemmin korkeammassa iässä on kaikki hitaampaa.

Hänellä ei ole rahaa mihinkään. Ei siis edes bussilippuun. Kyseeseen tulevat ilmaiset harrastukset, jotka ovat kävelymatkan päässä. Moni kaupungin järjestämä harrastus maksaa nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena voi olla helpompaa elää köyhänä kun useampi on(väliaikaisesti) pienituloinen. 

Keski-ikäisenä jos putoaa työelämästä esim. pitkäaikaissairauden takia, voi olla tosi yksinäinen kun ihmiset ympärillä ei ymmärrä köyhän arkea. Voivat olla suorastaan törppöjä kun ei enää lähde kaikkeen mukaan (koskka ei voi).

Tämäkään väite ei oikein perustu mihinkään. Nuoruudessa koettu köyhyys ja syrjäytyminen näkyvät usein koko elämänkaarella. Työelämässä olleella sen sijaan on ollut mahdollisuus hankkia säästöjä, vakuutuksia ja verkostoja. 

Niistä verkostoista putoaa kun kunnolla putoaa sosioekonomisilla askelmilla.

Sehän on valinta, millaisia ihmisiä ottaa ympärilleen silloin kun menee hyvin. Nuorella ei ole ollut samanlaista mahdollisuutta ja aikaa valita.