Tunnetko ihmisen, joka tekee itse elämästään kauhean vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. Teen rakkaussuhteissa tuota sabotointia, koska pelkään niin paljon hylätyksi tulemista, pettämistä jne.

 

Itse tein tuota, koska ahdistuin suhteissa, ja olisi ollut helpompi kun toinen olisi jättänyt. En ole ollut ikinä parisuhdeihminen, mutta niitä tullut harrastettua, koska ulkopuolelta tuleva paine oli aikoinaan todella kova.

Vitsit, huomaatko itse miten uhriudut? Nöet varmaan itsesi täysin uhrina, voi kun sinä olet ahdistunut suhteissa, ihan hirveää, ja olet sabotoinut suhteita koska olet ollut niin ahdistunut, ja hitsi kun sen toisen olisi pitänyt jättää sinut mutta huoh ei tehnyt sitäkään, voi sinua raukkaa.

Oletkohan ajatellut koskaan asiaa näiden kumppaneidesi kannalta?

He ovat halunneet suhteen. Yrittäneet saada sen kestämään, yrittäneet ymmärtää ja rakastaa ja jatkaa, ja sinä olet vaan heitellyt kapuloita rattaisiin koska olet halunnut tulla jätetyksi, sälyttänyt suhteen päättämisenkin vastuun sen suhteessa haluavan osapuolen harteille. Koska sinua ahdistaa. Kuinkahan näitä kumppaneita on ahdistanut? He ovat varmasti olleet todella ahdistuneita ja ymmällään, kun toinen on hankala, sabotoi kaikkea, eikä kuitenkaan sitten edes lähde, vaikka haluaisi.

Toivottavasti olet oppinut jotakin edes. 

Tunnen, mutta ihmisellä on oikeus olla sellainen kuin haluaa. Se, että minä hänen tilanteesaan toimisin toisin, ei suinkaan tarkoita, etteikö hän tietäisi ihan itsekin, että voisi toimia toisella tavalla. Hän vaan ei halua toimia toisella tavalla. Sen verran hyvin tunnen tätä ihmistä, että lapsuudestaan lähtien hän on saanut huomiota ja myötätuntoa, kun hänellä menee elämässään asiat huonosti. Jos hänellä alkaisi mennä asiat hyvin, huomio ja myötätunto loppuisi. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tunnen, mutta ihmisellä on oikeus olla sellainen kuin haluaa. Se, että minä hänen tilanteesaan toimisin toisin, ei suinkaan tarkoita, etteikö hän tietäisi ihan itsekin, että voisi toimia toisella tavalla. Hän vaan ei halua toimia toisella tavalla. Sen verran hyvin tunnen tätä ihmistä, että lapsuudestaan lähtien hän on saanut huomiota ja myötätuntoa, kun hänellä menee elämässään asiat huonosti. Jos hänellä alkaisi mennä asiat hyvin, huomio ja myötätunto loppuisi. 

Hyvä pointti tuo, että sillä saa huomiota ja myötätuntoa.

ap

Ylen juopot ja ylen syöpöt - tunnen molempia.  Ylianalysoijat , asioiden vatvojat- tunnen heitäkin

Tyydytä paremmuuden- ja pätemistarvettasi jossain paremmassa asiassa kuin toisen ihmisen henkilökohtaisissa asioissa ja hänen virheittensä osoittamisessa. Koita myös tajuta, ettei tuollainen edes ole mitään ystävyyttä.

Oi tiedän kyllä. Joko elävät niin syvällä omissa harhoissaan tai sitten yksinkertaisesti itse aiheuttavat sen ja eivät ymmärrä. Yritetty on monen ihmisen voimin sanoa, että hän itse aiheuttaa sen negatiivisen kierteen itselleen, mutta eihän sellaista halua kuulla. 



Eräs ystävä aiheutti ulosoton holtittomalla rahankäytöllä, nyt tekee töitä hulluna, että saa maksettua ulosottonsa. Jatkuvasti kuulemma väsyttää, mutta silti on joka viikonloppu menossa johonkin ja tai tekemässä töitä. Lisäksi narisee kun on rahat jatkuvasti loppu, mutta silti matkustaa jatkuvasti (puhutaan siis kuukausittaisista ulkomaan matkoista). Pääasiassa tosin äitinsä ja sisarustensa piikkiin kun ei paikan päällä ollutkaan rahaa maksaa esimerkiksi hotellia tai ruokia. Miesystävä on täysi deeku, mutta ei voi erota kun on kuulemma oltu jo pitkään yhdessä ja sitten lähtisi kaikki kaveritkin. Onhan toki neljä vuotta pitkään, mutta voisi laittaa oman terveyden kyllä edelle. 

 

Harrastaa koirien kanssa jotain ja jatkuvasti koirat vaihtuvat, milloin tuo uutta perheenjäsentä jostain ja milloin vie yhtä perheenjäsentään johonkin, milloin ostaa yhtä uutta perheenjäsentä. Eläinlääkärissä käyttää aivan minimin ja olen joitan vienyt omaan piikkiin kun kyläillessä katson, että elukka ei voi hyvin. En itse koirista tiedä mitään, mutta kyllä sen jo kaikki näkevät ettei koira voi hyvin kun koira jatkuvasti rapsuttaa itseään tai silmät on paksun keltaisen rähmän peitossa tai konkkaa kolmella jalalla. Yllättäen hänellä kaatuu siihen kun ei ole kuulemma rahaa, mutta hei olis ens viikolla lähdössä Saksaan hakee koiraa jos haluaisin liittyä mukaan.

 

Autonsa on jatkuvasti hajalla ja kun sen uuden käytetyn taas saa jostain. Kun hänelle ehdottaa, että käyttää tätä huollossa kilometrien mukaisesti niin toteaa vain, että ei ole rahaa. Isänsä sitten pelastaa milloin mistäkin maantieltä kun joko moottori keittää, laakerit kosahtaa tai ajaa johonkin kun täytyy kännykkää plärätä. Ja samoin isänsä sitten ostaa uuden käytetyn auton hänelle ja kierre jatkuu.  

 

Nyt on kuitenkin suunnittelee jo, että mitä tekee kaikella sillä rahalla, joka jää kun ulosotto on maksettu kun on tottunut elämään niin pienellä summalla. Olin törkeä ja nauroin tässä kohtaa hänelle ja sanoin vain, että joo hyvä kun on tottunut elämään pienellä summalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. Teen rakkaussuhteissa tuota sabotointia, koska pelkään niin paljon hylätyksi tulemista, pettämistä jne.

 

Itse tein tuota, koska ahdistuin suhteissa, ja olisi ollut helpompi kun toinen olisi jättänyt. En ole ollut ikinä parisuhdeihminen, mutta niitä tullut harrastettua, koska ulkopuolelta tuleva paine oli aikoinaan todella kova.

Vitsit, huomaatko itse miten uhriudut? Nöet varmaan itsesi täysin uhrina, voi kun sinä olet ahdistunut suhteissa, ihan hirveää, ja olet sabotoinut suhteita koska olet ollut niin ahdistunut, ja hitsi kun sen toisen olisi pitänyt jättää sinut mutta huoh ei tehnyt sitäkään, voi sinua raukkaa.

Oletkohan ajatellut koskaan asiaa näiden kumppaneidesi kannalta?

He ovat halunneet suhteen. Yrittäneet saada sen kestämään, yrittäneet ymmärtää ja ra

Kumppaneiksi on valikoitunut aika pinnallisia sovinisteja, joten turha itkeä. Seksi ollut noissa suhteissa ainoa yhdistävä tekijä.

Minä suljen ap:n kaltaiset ihmiset ulos lähipiiristäni. Koska sellaisilla ihmisillä ei nyt vaan ole mitään virkaa, jotka seuraavat toisen elämää tuomarin korkealta istuimelta.

Suhtaudun aivan kaikkeen kokemaani filosofisesti niin, että tämä on vain yksi kokemus ja oppiläksy lisää elämäni yhä laajenevassa arkistossa. Ystäväni ja läheiseni [päivittäinen/viikoittainen yht.pito] kenties kokevatkin minut ikuiseksi optimistiksi. Itse koen olevani juureva realisti kera lapsenuskon. 

Minulla ei ole toksista yltiönegistelijää ystävissäni/läheisissäni.

Joskus oli, mutta ikäni oli tuolloin alle 30.

Alkoholistit

Kyllä. Ensin juo, sitten katuu ja lupaa parantaa tapansa, koska myöntää olevansa alkoholisti. Alkaa harrastaa liikuntaa, syö terveellisemmin. Hehkuttaa facebook-päivityksissään, kuinka kauan on ollut juomatta. Sitten kuluu viikkoja, parhaimmassa tapauksessa jopa kuukausia, ja sama alkaa alusta. Perustelee, ettei olekaan alkoholisti, koska on ollut näin kauan juomatta ja uskoo voivansa ottaa pari olutta. Ei se siihen koskaan jää. Juo, sitten katuu ja lupaa parantaa tapansa... 

Joo olen nyt yhteen tällaiseen kummaan tutustunut. On alkanut näkyä oikein kaava, hän on kroonisesti rahaton ja kova vippailemaan meiltä kavereilta. Aluksi autoinkin koska hän varmasti todella on pienituloinen (kuten minäkin olen). Mutta silti alkoi ihmetyttää kuinka usein hänellä on uusia vaatteita ja ostaa kalliimmasta kaupasta tuotteita koska se on lähempänä, pienellä vaivalla siis säästäisi jos on noin paha rahallinen tilanne. Käytös meni niin röyhkeäksi että voisin kuvailla hänen olevan joku prinsessa joka tuhlaa omansa mihin haluaa ja yrittää sitten maksattaa huvit ja hyödykkeet kavereilla. Ja mulla itelläni on ADHD kuitenkin, niin jos hälläkin on niin kaikki tyypillisimmät oireet kyllä puuttuu, en saa kiinni mikä häntä voi vaivata.

Vierailija kirjoitti:

Joo olen nyt yhteen tällaiseen kummaan tutustunut. On alkanut näkyä oikein kaava, hän on kroonisesti rahaton ja kova vippailemaan meiltä kavereilta. Aluksi autoinkin koska hän varmasti todella on pienituloinen (kuten minäkin olen). Mutta silti alkoi ihmetyttää kuinka usein hänellä on uusia vaatteita ja ostaa kalliimmasta kaupasta tuotteita koska se on lähempänä, pienellä vaivalla siis säästäisi jos on noin paha rahallinen tilanne. Käytös meni niin röyhkeäksi että voisin kuvailla hänen olevan joku prinsessa joka tuhlaa omansa mihin haluaa ja yrittää sitten maksattaa huvit ja hyödykkeet kavereilla. Ja mulla itelläni on ADHD kuitenkin, niin jos hälläkin on niin kaikki tyypillisimmät oireet kyllä puuttuu, en saa kiinni mikä häntä voi vaivata.

Paha.

Ymmärrän vippaamisen hätätilanteessa kuun 29. pvä, alle 25-vuotiaana opiskelijana ja ruokaan. Mutta en vaatteisiin tai biletykseen. 

Yhden käden sormilla voin laskea omat nuoruuteni ruokavipit vanhemmiltani edes parikymppisenä. Mutta enpä tuomion pasuunaa tuuttaa, kukin tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo olen nyt yhteen tällaiseen kummaan tutustunut. On alkanut näkyä oikein kaava, hän on kroonisesti rahaton ja kova vippailemaan meiltä kavereilta. Aluksi autoinkin koska hän varmasti todella on pienituloinen (kuten minäkin olen). Mutta silti alkoi ihmetyttää kuinka usein hänellä on uusia vaatteita ja ostaa kalliimmasta kaupasta tuotteita koska se on lähempänä, pienellä vaivalla siis säästäisi jos on noin paha rahallinen tilanne. Käytös meni niin röyhkeäksi että voisin kuvailla hänen olevan joku prinsessa joka tuhlaa omansa mihin haluaa ja yrittää sitten maksattaa huvit ja hyödykkeet kavereilla. Ja mulla itelläni on ADHD kuitenkin, niin jos hälläkin on niin kaikki tyypillisimmät oireet kyllä puuttuu, en saa kiinni mikä häntä voi vaivata.

Paha.

Ymmärrän vippaamisen hätätilanteessa kuun 29. pvä, alle 25-vuotiaana opiskelijana ja ruokaan. Mutta en vaatteisiin

Nimenomaan! Tätä hälle sanoinkin kun yritti pummata jopa yhtä olutta että näin säälittävää ei mulla ollut kyllä edes teininä! :D olen itsekin siis pienituloinen, ja paljon joutunut opettelemaan rahan säännöstelyä, niin tosi turhauttavaa nähdä tuollaista räpiköintiä kun huomaa että hän voisi tehdäkin sille jotain. Ollaan kuitenkin yli kolmekymppisiä jo, ja itsellekin on aina ollut tärkeää että en edes vanhempiani kuormita jatkuvalla vippailulla. Vastavuoroinen tarjoaminen kavereiden kesken on asia erikseen, mutta sellainen tuntuu tälle kys kaverille olevan täysin vieras käsite!

Olen jo 60. Minulla oli vuosia tapana takertua ns. ystäviin, eli narsisteihin, jotka kohtelivat minua huonosti. Tajusin vasta terapian jälkeen, että itsehän minä ne ihmiset valitsin lähelleni. Nyt minulla on muutama aito läheinen ystävä, mutta tie on ollut pitkä.

Täällä puhutte muiden ihmisten (muka läheisten!!) asioista kuin itse olisitte paljonkin parempia. Katkaiskaa suhde raskaisiin ihmisiin ja sen jälkeen keskittykää omiin asioihinne

Joo, mun naisystäväni on tällainen. Vaikeaa, monimutkaista, ihme säätöä, asioiden vatvomista ja menneiden murehtimista. Valittaa, että kaiken on saanut aina tehdä yksin ja ollut pakko pärjätä, mutta apua ei silti ota vastaan vaikka tarjotaan.

Vierailija kirjoitti:

Onhan maailmassa paljon ihmisiä, jotka tekevät elämässään "vääriä" valintoja kerta toisensa jälkeen. Opiskelevat jotain, millä ei työllisty, elävät yli varojensa, pilaavat parisuhteensa ja terveytensä omilla valinnoillaan.

Usein vielä löytävät syyn epäonneen muista ihmisistä tai yhteiskunnaasta peilin sijaan.

Tällaisella ihmisellä voi olla takanaan liuta traumoja, joista sinä ja minä emme tiedä mitään. Joista harva selviäisi hengissä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tunnen, mutta ihmisellä on oikeus olla sellainen kuin haluaa. Se, että minä hänen tilanteesaan toimisin toisin, ei suinkaan tarkoita, etteikö hän tietäisi ihan itsekin, että voisi toimia toisella tavalla. Hän vaan ei halua toimia toisella tavalla. Sen verran hyvin tunnen tätä ihmistä, että lapsuudestaan lähtien hän on saanut huomiota ja myötätuntoa, kun hänellä menee elämässään asiat huonosti. Jos hänellä alkaisi mennä asiat hyvin, huomio ja myötätunto loppuisi. 

Aivan. Itsesabotaasin takana on lähes aina jokin syy. Jos on tottunut saamaan huomiota ja myötätuntoa silloin, kun itsellä menee huonosti, on melkeinpä mahdotonta alkaa tuosta noin vain muuttaa käytöstään ulkopuolisen vaatimuksesta. Mieli on oppinut yhdistämään vastoinkäymiset huomioon ja myötätuntoon. Silloin niiden "jahtaamista" alitajuisesti jatkaa, koska tuntuu hyvältä saada muilta sympatiaa ja tunnustusta.

Joskus ihminen ei muuta käytöstään siksi, että lyhytaikainen mielihyvä menee pitkän tähtäimen edun edelle. Jälkimmäinen vaatii sitoutumista, motivaatiota ja kärsivällisyyttä ja joillekin ne voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä. Esimerkiksi päihdeongelmasta kärsivä tietää yleensä itsekin, että ei pysty saavuttamaan kestävää mielihyvää päihteiden kautta. Ne antavat kuitenkin hetken helpotuksen, mikä on hänelle siinä elämäntilanteessa tärkeintä.

Sitten on ihmisiä, jotka eivät jostain syystä ymmärrä sitä, että heidän toimintatapansa eivät ole kestäviä ja kieltäytyvät siksi muuttamasta niitä. Minulla on eräs neurokirjolla oleva läheinen, jonka käytös ja tavat toimia aiheuttavat usein hämmennystä, ärsyyntymistä tai ylimääräistä vaivannäköä muille ihmisille. Hän on usein järkyttynyt ja pahoilla mielin siitä, että miksi ihmiset aina suuttuvat hänelle. Hänelle on moni kertonut, että tapasi A ei ole kovin käytännöllinen ja aiheuttaa usein päänvaivaa, ja että jos harkitsisit toimivasi tavalla B, olisi se kaikkien kannalta paljon toimivampaa. Hän ei siitä huolimatta suostu kokeilemaan tapaa B. Koska hän ei itse ymmärrä, mikä tavassa A aiheuttaa niin paljon närää, ei hän sitä ole motivoitunut muuttamaan ja kokee muiden ehdotukset kiusantekona. Sitten hän on edelleen ymmällään ja loukkaantunut siitä, kun muut ovat aina hänelle niin "vihaisia". Hän ei vain jostain syystä osaa yhdistää ihmisten ärtymystä oman toimintansa järjettömyyteen ja epäkäytännöllisyyteen.

Tunnen, tuttava menetti vanhempansa kouluikäisenä ja hänen koko elämänsä tuntuu pyörivän ainoastaan sen ympärillä edelleen nyt kolmekymppisenä. Ankeinta on se ainainen negatiivisuus ja itsensä muiden yläpuolelle nostaminen että hei mun vanhemmat kuolivat ja olen kokenut enemmän kuin te muut. Ei siis osaa nähdä positiivisia asioita elämässään tai sitä miten häntä on autettu tai tuettu, vaan pitää tätä kaikkea itsestäänselvyytenä. Erityisesti juhlapäivät, äitienpäivä, isänpäivä, joulu, tuntuu olevan hänelle edelleen suurta traumaa ja katkeruutta.