Myrkyllinen työilmapiiri

Vierailija kirjoitti:

Raivokohtaus on epäasiallista ja törkeää kohtelua. Useimmiten raivokohtauksia ja naljailua harrastavat ihmiset ovat itse epäpäteviä ja purkavat omaa pahaa oloaan työkaveriin. Kun omat saavutukset ovat vaatimattomia, pitää viha kohdistaa työkaveriin.

Juu, näin onkin joskus. Kuinka moni sen sijaan tunnistaa, miten se raivokohtauksen kohteena oleva henkilö on toiminut aiemmin? Eivät he kaikki ole viattomia, tehokkaita ja osaavia alansa ammattilaisia. Olen tällaiseen henkilöön törmännyt. Mitään itsenäistä päätöstä hän ei uskaltanut tehdä, kysyi kaikki pienimmätkin asiat toisilta, ja jos tuli virhe, hän työnsi epäröimättä työkaverin bussin alle, vaikka olisi itse todistetusti mokan tehnyt. Kun tästä huomautettiin, henkilö tietenkin uhriutui, ja syytti muita kiusaamisesta. Ainoa keino saada homma poikki oli lyödä faktat tiskiin tylysti. Sitten vasta hän älysi lopettaa siltä erää, mutta aina tuli uusia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos sinä et kuulu joukkoon? Tarkoitan tällä sitä, että muille paikka on oikeanlainen, mutta sinä tarvitset toisenlaisen? Tämä ei sitten ole mollaamista vaan yksi ajatus muiden joukossa.

Työpaikallani oli työntekijä joka ei sopeutunut joukkoon. Hän oli liian erilainen meihin muihin nähden. Kukaan ei kiusannut tai savustanut eikä muutakaan. Puolin eikä toisin. Fiksuna ymmärsi ettei kannata jäädä ja vaihtoi työpaikkaa. Oli oikea päätös kaikkien kannalta. Hän itse pääsi paikkaan missä pärjää ja meidän jäljelle jääneiden työilmapiiri parani entiselleen.

Melko toksista teillä jos erilaisuutta ei siedetä. Erilaisuus on ihan eri asia kuin myrkyllisyys.

 

Siedetäään mutta se vaikuttaa työilmapiiriin. Jos muut työntekijät ovat hitsautuneet yhteen erilaisine persoonalli

Se pysyy hyvänä, kunhan ne rasvaiset setämiehet ymmärtävät lopultakin edes vähän siistiä puheitaan, ja se nuori feministi opettelee antamaan tarpeen mukaan takaisin. Setämiesten ei tarvitse esimerkiksi kommentoida missään kenenkään läsnäolevan olemusta tai ulkonäköä, ei vihjailla seksuaalisesti, eikä yrittää mitään kopeloimista. Ne eivät ole mikään perusoikeus missään, kenellekään. Sekään ei ole toimiva keino, että nuori feministinainen ei sano mitään, vaan kantelee ensimmäiseksi eteenpäin. Rauha voi olla näennäinen, mutta pinnan alle jää kauna kytemään. 

Työporukkaan sopeutuminen on molemminpuolista. Ei se mene niin, että vain uuden on sopeuduttava vanhan porukan tapoihin, vaan myös toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Saa nähdä, kuinka käy työpaikkakiusaajille nyt kun tulee uusia lakeja koskien potkuja ja henkistä väkivaltaa yms. 

Kilpailu, kyttäily ja myyräntyö tulee taatusti lisääntymään, kun on pakko kilpailla paikasta auringossa ja varmistaa oma selusta. Kun kuka tahansa voi saada potkut milloin tahansa, on pakko yrittää eliminoida kilpailijat pois pelistä.

Joskus se pomo aiheuttaa työpaikan ongelmat, eikä hänellä ole pomoa, jolle valittaa. Itselläni on kokemusta tällaisesta työpaikasta. Se oli aivan järkyttävä, sairas työyhteisö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos sinä et kuulu joukkoon? Tarkoitan tällä sitä, että muille paikka on oikeanlainen, mutta sinä tarvitset toisenlaisen? Tämä ei sitten ole mollaamista vaan yksi ajatus muiden joukossa.

Työpaikallani oli työntekijä joka ei sopeutunut joukkoon. Hän oli liian erilainen meihin muihin nähden. Kukaan ei kiusannut tai savustanut eikä muutakaan. Puolin eikä toisin. Fiksuna ymmärsi ettei kannata jäädä ja vaihtoi työpaikkaa. Oli oikea päätös kaikkien kannalta. Hän itse pääsi paikkaan missä pärjää ja meidän jäljelle jääneiden työilmapiiri parani entiselleen.

Melko toksista teillä jos erilaisuutta ei siedetä. Erilaisuus on ihan eri asia kuin myrkyllisyys.

 

Siedetäään mutta se vaikuttaa työilmapiiriin. Jos muut työnteki

Se pysyy hyvänä, kunhan ne rasvaiset setämiehet ymmärtävät lopultakin edes vähän siistiä puheitaan, ja se nuori feministi opettelee antamaan tarpeen mukaan takaisin. Setämiesten ei tarvitse esimerkiksi kommentoida missään kenenkään läsnäolevan olemusta tai ulkonäköä, ei vihjailla seksuaalisesti, eikä yrittää mitään kopeloimista. Ne eivät ole mikään perusoikeus missään, kenellekään. Sekään ei ole toimiva keino, että nuori feministinainen ei sano mitään, vaan kantelee ensimmäiseksi eteenpäin. Rauha voi olla näennäinen, mutta pinnan alle jää kauna kytemään. 

Työporukkaan sopeutuminen on molemminpuolista. Ei se mene niin, että vain uuden on sopeuduttava vanhan porukan tapoihin, vaan myös toisinpäin.

Tuo tapahtuu vain teoriassa ei oikeasti. Sinä et ymmärrä oikeasti ihmisten erilaisuutta. Kaikki eivät tule toimeen kaikkien kanssa vaikka kuinka haluttaisiin. Työporukkaan sopeutuminen on kyllä molemminpuolista. Aina se ei onnistu eikä vika ole kenessäkään. Kuten kerroin, ihmiset ovat yksilöitä ja kaikki eivät tule toimeen kaikkien kanssa.

On myös sellaisia työyhteisön jäseniä, jotka tarvitsevat sitä kokemusta, että joku kohtelee heitä huonosti. Vaikka esim. esimies vaihtuisi, se kokemus vaan jatkuu. Sellaisen henkilön tiimissä on haastavaa olla, joka löytää taistelun aiheita herkästi ja vetää koko yhteisön draamaan mukaan. Joillekin tekisi mieli sanoa: valitse taistelusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos sinä et kuulu joukkoon? Tarkoitan tällä sitä, että muille paikka on oikeanlainen, mutta sinä tarvitset toisenlaisen? Tämä ei sitten ole mollaamista vaan yksi ajatus muiden joukossa.

Työpaikallani oli työntekijä joka ei sopeutunut joukkoon. Hän oli liian erilainen meihin muihin nähden. Kukaan ei kiusannut tai savustanut eikä muutakaan. Puolin eikä toisin. Fiksuna ymmärsi ettei kannata jäädä ja vaihtoi työpaikkaa. Oli oikea päätös kaikkien kannalta. Hän itse pääsi paikkaan missä pärjää ja meidän jäljelle jääneiden työilmapiiri parani entiselleen.

Melko toksista teillä jos erilaisuutta ei siedetä. Erilaisuus on ihan eri asia kuin myrkyllisyys.

 

Siedetäään mu

Sepä se, kun työpaikalla on vain tultava toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ei muita tarvitse rakastaa, mutta toimeen on tultava, ja työt on hoidettava. Ymmärrän oikein hyvin ihmisten erilaisuutta sen enempää asiaa nyt avaamatta, mutta en sitä, että erilaisuus antaisi luvan kenellekään käyttäytyä miten haluaa. Pahimmat särmänsä joutuu jokainen hiomaan, tai sen tekee joku muu, jos aikoo jatkaa työssään. Ihmiset ovat erilaisia, totta kyllä, ja he kokevat ja tulkitsevat asioita eri tavalla. Jokin täysin viaton kommentti voi suistaa toisen raiteiltaan, mutta toinen ei huomaa asiassa mitään outoa. Se on minusta kuitenkin pahin tilanne työpaikalla, että erilaisuutta katsotaan loputtomiin läpi sormien. Työnantaja määrittelee sen, millaiset arvot ja tavat toimintaa ohjaavat, ja millaista työn jälkeä odotetaan. 

Loppujen lopuksihan kyse on johtamisongelmasta, jos työpaikalla voidaan huonosti, ihmiset eivät siedä toisiaan, ja se ennemmin tai myöhemmin vaikuttaa myös firman tulokseen.