Vahempien kuoltua perintöomakotitalojen myyminen on yhtä tuskaa
Mutta omistaminen vielä tuskaisempaa. Eivät ole minkään arvoisia. Ollaan kusessa kun vanhempi kuolee sen kotimökin kanssa. Ei meillä, köyhällä vuokralla asuvalla ukupolvella, ole varaa maksaa edes perinnön kuluja. Ja kaikki se romu siellä, mitä sille pitäisi tehdä? Homeessa kaikki.
Kommentit (229)
No annatte se paikalliselle vapaapalokunnalle harjoitusmateriaaliksi.
Vierailija kirjoitti:
No annatte se paikalliselle vapaapalokunnalle harjoitusmateriaaliksi.
Ei ne enää polta noin vain. Minäkin tarjosin, mutta ei kelvannut.
Hyvissä ajoin tän tajusin. Nyt +55 v päässyt eroon omakotitalosta pellon reunassa ja vaihtanut kerrostalokaksioon erinomaisella sijainnilla pk- seudulla. Tässä viihdyn ja lapset saa helposti realisoitua aikanaan
Vierailija kirjoitti:
No annatte se paikalliselle vapaapalokunnalle harjoitusmateriaaliksi.
Ei niitä ainakaan kaupunkialueella enää polteta.
Minun kohdallani on nimenomaan niin, että äidin kuollessa talolla oli vielä jotain arvoa. En edes tiennyt että perinnöstä voi kieltäytyä, ei ollut nettiä eikä kukaan neuvonut. Nyt se perintö on siis minulla jo ja lisätään siihen mitä omat lapset minulta saavat. Eli se on heidän riippansa. En nyt jaksa selittää miksi on niin vaikea päästä eroon - mutta sanotaan näin että jos yritän niin tarvitsen lakimiehet ja riitantumisen suvun kanssa. En jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Jätemaksusta. Meillä on perikunnan kesämökki saaressa. Käymme pari kertaa vuodessa jäiden aikaan katsomassa että se on kunnossa, viivymme ehkä puoli tuntia ja hörpimme terassilla kahvit. Roskia ei tule, sillä meillä on eväsrasiat jotka viedään kotiin pestäväksi. Kesällä tutut käyvät joskus siinä katsomassa että on pystyssä. Pidämme sitä siksi, että se on vuoraktontilla ja maanomistaja ei ole antanut lupaa myydä kenelle tahansa, mutta pian eläkkeelle jäävä sukulaisemme aikoo ostaa ja kunnostaa sen, hänet maanomistaja on hyväksynyt. Isämme eläessä emme vain raskineet myydä sitä, sillä isä kuvitteli vielä siellä käyvänsä, vaikka kunto ei sitä enää kestänyt.
Me joudumme maksamaan täsmälleen saman jätemaksun kuin ne mökkiläiset samalla alueella, jotka ovat mökeillään ympärivuorokautisesti ja kesällä pitkiä aikoja kerrallaan, vaikka meillä ei tule mitään jätettä.
Näin se menee. Jätemaksu on kiinteistökohtainen, ei henkilökohtainen. Alueesta/kunnasta riippuen maksu vaihtelee mutta vakituiselle ja vapaa-ajan asunnolle eri.
Halvimmalla selviää, jos mökkialueelle perustetaan jätehuoltokimppa. Meidän mökkialueen kimpassa on kymmeniä osakkaita, joiden ulottuvilla jätekatos on sen saman tien varressa. Muutama 600 litran säiliö. Perusmaksu taisi olla 20 euroa vuodessa ja tyhjennysmaksut samaa luokkaa. Ei paha.
"Suomessa on 200 000 asumatonta kiinteistöä. Autiotalon omistaja voi joutua korjaamaan luvattomien kulkijoiden jälkiä ja vastaa heidän turvallisuudestaan."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnöstä voi aina kieltäytyä.
Olen vanhempieni ainoa rintaperillinen. Emme ole missään tekemisissä. Aion kieltäytyä perinnöstä, mutta jos vanhempien talo ja muu roina jostain kumman syystä kosahtaa nilkkaani, olen jo miettinyt hakevani kunnalta lupaa polttaa talo maan tasalle.
Miksi kunnan eli töissä käyvien kanssaihmistesi pitäisi sinua siinä auttaa?
Mitäpä horiset? Miten työssäkäyvät kanssaihmiset liittyvät purettavaan tai poltettavaan taloon?
Kunnalta pyydetään lupa talon purkamiseen tai polttamiseen. Kustannukset maksaa tietysti perillinen tahi talon ja tiluksien omistaja.
Otsikosta puuttuvat sanat ...huonolla sijainnilla olevien...
Jos postinumero on vaikkapa 00660, 01640, 02160, 02380 tai 02700, ei myyminen ole ongelma, vaikka kyseessä olisi tontti, jolla kasa rakennusjätettä.