Vahempien kuoltua perintöomakotitalojen myyminen on yhtä tuskaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on isoa osaa suomalaisista koskeva ongelma, ja siihen pitäisi löytää joku ratkaisu. Onko kellään hyviä ideoita?

Mulla on sellainen ratkaisu, että koskapa tuo peritty talo on perijälleen täysin ansiotonta tuloa, voi perillinen myydä sen hyvin halvalla. Ettei edes yritä saada siitä ns "hyvää hintaa". Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: joku vähävarainen pääsee kotiin kiinni ja pois parhaimmillaan tuetusta asumisesta ja perillinen pääsee eroon kiviriipasta.

Jos taas taloa ei saa edes vero ym kustannuksia vastaavalla summalla kaupaksi, on se niin arvoton, että sen voi antaa lahota pystyyn. Olkoon sitten sen kunnan ongelma, johon asukas on maksanut kiinteistöveroa vuosikymmenet.

Meille periytyi kuvitelma, että asunnossa varallisuus kasvattaa ikuisesti arvoaan ilman mitään omia toimenpiteitä. Talot jätettiin

"Tää on jotain vasemmistoliiton propagandaa. Koska perillinen ei ole tehnyt mitään ansaitakseen perinnön, niin perintövero voi olla vaikka 90%, koska se jäljelle jäävä kymmenen prosenttiakin on ihan ylimääräistä tuloa. Toisten rahoista on aina helpompi luopua ja säästää kuin omistaan."

No eihän ole. Olen kokoomuksen äänestäjä. Ja itse maksanut lahjaveron säntillisesti ennakkoperinnöksi saamastani mökistä. Mutta olen talousoikeistolaisena myös kylmä realisti. Liian moni kantaa jatkuvaa stressiä ja taakkaa jostain perintöasunnosta kun ei raaski luopua vanhempien jättämästä omaisuudesta ajoissa, jotta se olisi edes poissa omista käsistä. Mitä merkitystä saatko jostain peritystä talosta itsellesi 80'000 vai 65'000? Tuon 15k poltat kuluihin neljässä vuodessa kun odotat ostajaa. Menetys olisi maksanut itsensä takaisin vältettyjen kulujen ja vaikka talletuskoron muodossa kolmessa vuodessa. 

Ja silti jossain Kiteellä roikkuu sinnikkäästi myynnissä taloja joista näkee otsanahallaankin ettet tule tuota rahaa koskaan saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on isoa osaa suomalaisista koskeva ongelma, ja siihen pitäisi löytää joku ratkaisu. Onko kellään hyviä ideoita?

Mulla on sellainen ratkaisu, että koskapa tuo peritty talo on perijälleen täysin ansiotonta tuloa, voi perillinen myydä sen hyvin halvalla. Ettei edes yritä saada siitä ns "hyvää hintaa". Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: joku vähävarainen pääsee kotiin kiinni ja pois parhaimmillaan tuetusta asumisesta ja perillinen pääsee eroon kiviriipasta.

Jos taas taloa ei saa edes vero ym kustannuksia vastaavalla summalla kaupaksi, on se niin arvoton, että sen voi antaa lahota pystyyn. Olkoon sitten sen kunnan ongelma, johon asukas on maksanut kiinteistöveroa vuosikymmenet.

Meille periytyi kuvitelma, että asunnossa varallisuus kasvattaa ikuisesti arvoaan ilman mitään omia toimenpiteitä. Talot jätettiin vaille tarvittavia remontteja, eikä niitä realiso

Tää on jotain vasemmistoliiton propagandaa. Koska perillinen ei ole tehnyt mitään ansaitakseen perinnön, niin perintövero voi olla vaikka 90%, koska se jäljelle jäävä kymmenen prosenttiakin on ihan ylimääräistä tuloa. Toisten rahoista on aina helpompi luopua ja säästää kuin omistaan.

Minä ja veljet on tehty paljon (arvottoman) perintötalomme eteen. Olimme teinejä, kun sieläl tehtiin iso remontti. Kaikki osallistuivat purkamiseen ja maalaamiseen. Aikuisiällä olemme rahoittaneet taloa paljonkin pieniä remontteja varten sekä ostaneet sinne kodinkoneita ja huonekaluja.  Mielestäni on väärin sanoa, että ei olisi tehty mitään perinnön eteen. Minä myös tein paljon kotitöitä, varmaan aika paljonkin enemmän kuin mitä teinit yleensä tekee tai edes siihen aikaan tekivät.  Ajokortin saatuani toimin myös äitini kuskina. Ostin kotiin ruokaakin kesätyörahoista, toki sellaista mitä itse halusin tehdä mutta tein sitä koko perheelle. Mistä kukaan tietää, paljonko joku on kodissaan/vanhempiensa hyväksi tehnyt tai siihen sijoittanut? 

No tähän 70-luvun riskirakennetaloon on 2010-luvulla tehty maalämpö, vesikatto ja keittiö. Noihin paloi rahaa n. 55 000€. Mutta kuten vanhan auton kanssa, remontti lisää lähinnä käyttöärvoa, ei juuri myyntiarvoa. Välittäjän arvio viime vuonna oli tontti 220 k€, talo 30 k€.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on isoa osaa suomalaisista koskeva ongelma, ja siihen pitäisi löytää joku ratkaisu. Onko kellään hyviä ideoita?

Mulla on sellainen ratkaisu, että koskapa tuo peritty talo on perijälleen täysin ansiotonta tuloa, voi perillinen myydä sen hyvin halvalla. Ettei edes yritä saada siitä ns "hyvää hintaa". Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: joku vähävarainen pääsee kotiin kiinni ja pois parhaimmillaan tuetusta asumisesta ja perillinen pääsee eroon kiviriipasta.

Jos taas taloa ei saa edes vero ym kustannuksia vastaavalla summalla kaupaksi, on se niin arvoton, että sen voi antaa lahota pystyyn. Olkoon sitten sen kunnan ongelma, johon asukas on maksanut kiinteistöveroa vuosikymmenet.

Meille periytyi kuvitelma, että asunnossa varallisuus kasvattaa ikui

182: enpä koskaan kuvitellut, että ihan normaalit kodin huoltoon ja päivittämiseen liittyvät työt olisi jotain investoimista tai jollain lailla antaisi kiinnityksen kodin omistukseen. Minä kai tein tuota kaikkea ihan siksi, että kun yhdessä asutaan niin yhdessä myös hoidetaan huollot ja kotityöt. Meillä se oli ihan itsestäänselvää että lapset osallistuu kotitöihin ja remontteihin kuten tapetoinnit tai maalaukset, vastineena asumisesta.

Pointti on enemmänkin se, että 50 vuotta vanha asunto kaipaa jo ihan perusteellisia teknistä käyttöikää lisääviä remontteja kuten salaojaremontin (ne on tukkeutuneet ja sortuneet), katon katteen uusimista, hormin kunnostuksen, ilmanvaihdon ja lämmistysjärjestelmän päivityksen nykyaikaan, ikkunat, eristykset, vesieristykset jne jne. Nämä on 90% tekemättä 1940-1960 syntyneiltä jäävissä nuorena aikuisena hankituissa taloissa. Joku  vuosituhannen vaihteessa tehty pintojen päivittäminen ei ole enää 25 vuotta myöhemmin minkään arvoinen.

Perinnöstä luopumisessa on hyvä huomioida että jos sinulla on sisaruksia, luovut todennäköisesti perinnöstä hänen  / heidän hyväkseen. Tuolloin maksat lahjaverosta, joka on "palttirallaa" saman kokoluokan summa kuin perintövero. 

Maksuihin kannattaisi aloittaa aikain vähitellen säästämään sillä elämässä on kaksi varmaa asiaa: Kuolema ja verottaja. 

Perinnöstä luopuja ei maksa lahjaveroa, vaan lahjan saaja.

Kannattaa purkaa talo ja myydä tontti.

Aika iso perintö pitää olla, että perintöveron määrä on "merkittävä". Sain joku vuosi sitten 30 k€ perintöä, maksoin veroa 800 €. Ensi vuonna verovapaan alaraja on tuo 30 k€, jolloin vaikka 50 k€ perinnöstä maksaa rintaperillinen veroa 1600 €.

https://stat.fi/tup/kokeelliset-tilastot/perinnot-ja-lahjat/2023-11-23/…

Kannatan perintöveron poistoa. Taidan ottaa yhteyttä kansanedustajaani ja ehdottaa että alkaa puhua asian puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Perinnöstä voi aina kieltäytyä.

Saa nähdä kuinka pitkään. Nyt on ollut jo uutisia missä on puhuttu ettei omaisten pitäisi jättää huonoja perintöjä valtion riesaksi. Eiköhän joku hallitus tuonkin oikeuden vielä poista.

Vierailija kirjoitti:

Kannatan perintöveron poistoa. Taidan ottaa yhteyttä kansanedustajaani ja ehdottaa että alkaa puhua asian puolesta.

Oletko huomannut että siitä jo väännettiin eikä se poistunut.

Olen vakavasti harkinnut lapsettomuutta, jotta kieltäytyminen takaa sen, että talot eivät tule minun riesakseni millään tavalla. Niitä on nimittäin tulossa pahimmillaan niin isovanhempien kuin vanhempien. 

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmilta ei jää mitään perinnöksi. Olisin mielelläni ottanut jonkun vanhan omakotitalon perinnöksi ja rempannut siitä itselleni vapaa-ajan kodin. En ymmärrä miksi ihmiset pitää niitä riippana, toki ymmärrän jos on ihan hometta täynnä mutta suurimmalla osalla ihan asuttavia taloja.

No jaa. Minua ei kauheasti kiinnosta lähes 400 km päässä keskellä kirkonkylää pienellä tontilla oleva talo. Naapureita on risteyksessä kulmatontillaa yhteensä kuusi, jos tien yli menevät lasketaan. Yksi kerrostalo, yksi rivitalo ja neljä omakotitaloa.  Lisäksi vähän kauempana lisää taloja, sekä rivi- että okt. Kunnostamistarpeita on sähkölämmityksen vaihtaminen johonkin toiseen lämmitysmuotoon, kylppäri täytyy käytännössä purkaa kokonaan ja rakentaa uusiksi, keittiö vaatii täydellisen remontin, ilmanvaihto pitää laittaa kuntoon, ulko-portaat pitää uusia ja sisätilojen lattiamatot pitää uusia. Lisäksi käyttökunnoton leivinuuni pitää purkaa. Sillä hinnalla mikä näihin remontteihin menee, saa tästä lähempää helposti vastaavan ihan yhtä halvalla ilman noin suuria remonttitarpeita. Se kylppäriremppa yksinään taitaa olla jo luokkaa 20t, sillä siinä on todellakin purettava myös seinät pois, kosteusvaurion takia, ulkoseiniä myöten. Tehty entiseen tuulikaappiin laajennuksena, kuten tuon ajan taloihin yleensä on tehty.  Eikä kiinnosta muutenkaan kesäpaikka keskellä kirkonkylää, varsinkin kun siinä on paljon ohikulkuliikennettä, vaikka ei ihan päätie olekaan.  

Kannattaa aina yrittää myydä, kun on vielä elossa. Eli keskustella asiasta ja yrittää saada vanhus muuttamaan ajoissa. Ja käydä tavarat läpi. Luojan kiitos isäni myi ja antoi ennakkoperintöäkin. Niin paljon helpompaa kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Aika iso perintö pitää olla, että perintöveron määrä on "merkittävä". Sain joku vuosi sitten 30 k€ perintöä, maksoin veroa 800 €. Ensi vuonna verovapaan alaraja on tuo 30 k€, jolloin vaikka 50 k€ perinnöstä maksaa rintaperillinen veroa 1600 €.

https://stat.fi/tup/kokeelliset-tilastot/perinnot-ja-lahjat/2023-11-23/…

Jos tulot on pienet, niin tuokin summa on merkittävä. Minä maksoin vuosia sitten markka-aikana yli kolmen kuukauden kotihoidontuen suuruisen summan perintöveroa. Mitään en saanut, sillä oli ainoastaan kiinteistöjä, joilla nykyään ei ole juuri mitään arvoa. Isä jäi asumaan vielä 20 vuodeksi äidin kuoltua.  

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aina yrittää myydä, kun on vielä elossa. Eli keskustella asiasta ja yrittää saada vanhus muuttamaan ajoissa. Ja käydä tavarat läpi. Luojan kiitos isäni myi ja antoi ennakkoperintöäkin. Niin paljon helpompaa kaikille. 

Anoppi teki tämän ratkaisun ja se oli hyvä ratkaisu. Isolla lapsilaumalla ei paljon jäänyt/nenä ja kolme hyvätuloisinta, mm. miehieni ei ottanut edes perintöä vastaan vaan antoi anopin pitää sen. Tehtiin tämä vähän lain rajoja kierrellen, eli anoppi sai vain pitää ne rahat, ei siis tehneet virallista luopumista.  Mutta anopilla oli parempi tilanne, oli maata ja talo oikeasti maaseudulla. Meidän kotitalo on kirkonkylällä ja vaikka kuinka jostain muualta menee, niin tuolta ei mene rintamamiestalot, sillä tarjontaa on paljon. Myyntiajat on halvoillakin kahta kolmea vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on isoa osaa suomalaisista koskeva ongelma, ja siihen pitäisi löytää joku ratkaisu. Onko kellään hyviä ideoita?

Mulla on sellainen ratkaisu, että koskapa tuo peritty talo on perijälleen täysin ansiotonta tuloa, voi perillinen myydä sen hyvin halvalla. Ettei edes yritä saada siitä ns "hyvää hintaa". Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: joku vähävarainen pääsee kotiin kiinni ja pois parhaimmillaan tuetusta asumisesta ja perillinen pääsee eroon kiviriipasta.

Jos taas taloa ei saa edes vero ym kustannuksia vastaavalla summalla kaupaksi, on se niin arvoton, että sen voi antaa lahota pystyyn. Olkoon sitten sen kunnan ongelma, johon asukas on maksanut kiinteistöveroa vuosikymmenet.

Meille periytyi k

182: enpä koskaan kuvitellut, että ihan normaalit kodin huoltoon ja päivittämiseen liittyvät työt olisi jotain investoimista tai jollain lailla antaisi kiinnityksen kodin omistukseen. Minä kai tein tuota kaikkea ihan siksi, että kun yhdessä asutaan niin yhdessä myös hoidetaan huollot ja kotityöt. Meillä se oli ihan itsestäänselvää että lapset osallistuu kotitöihin ja remontteihin kuten tapetoinnit tai maalaukset, vastineena asumisesta.

Pointti on enemmänkin se, että 50 vuotta vanha asunto kaipaa jo ihan perusteellisia teknistä käyttöikää lisääviä remontteja kuten salaojaremontin (ne on tukkeutuneet ja sortuneet), katon katteen uusimista, hormin kunnostuksen, ilmanvaihdon ja lämmistysjärjestelmän päivityksen nykyaikaan, ikkunat, eristykset, vesieristykset jne jne. Nämä on 90% tekemättä 1940-1960 syntyneiltä jäävissä nuorena aikuisena hankituissa taloissa. Joku  vuosituhannen vaihteessa tehty pintojen päivittäminen ei ole enää 25 vuotta myöhemmin minkään arvoinen.

Mutta me olemme myös investoineet siihen. Veli maksoi katon maalauksen taannoin. Minä hoidin työmiehen palkanlaskennat kun siihen tehtiin vähän isompi remontti, silloin kun enää asunut siinä ja maksoin myös osan palkasta. Kuten kirjoitin, iso osa kodinkoneista on meidän perikunnan hankkimia. Olemme edelleen tehneet paljon ylläpitotöitä.  Mutta - talo on käytännössä arvoton. Tarvitsee niin isot remontit, että halvemmaksi tulee purkaa ja myydä tontti eurolle joka suostuu ostamaan (paikka on kaikkea muuta kuin hyvä, jos itse sille paikkakunnalle rakentaisin, mieluummin maksaisin paremmasta tontista vähän enemmän). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko perinnöstä kieltäytyä sen jälkeen kun vanhempi on kuollut vai pitääkö se tehdä näiden eläessä?

Voi kieltäytyä jälkikäteenkin.

 

Tuli mieleen oiva ratkaisu. Pyytäkää vanhempia testamenttaamaan koko roska vaikka seurakunnalle. Sori. seurakunnat.

Onko seurakunnan pakko ottaa perintö vastaan?

Minä nyt en puhunut mistään purkukuntoisen talon miinishinnasta tai purkuhinnan vaikutuksesta tontin arvoon vaan siitä, että jos siitä ei kukaan ostettaessa maksa mitään, niin sen arvo on 0 €, eikä nollasta eurosta tarvitse maksaa perintöveroa, eikä verottaja revi arvottomalle talolle sellaista arvoa, että siitä joutuu maksamaan perintöveroa. Arvoton talo ei koe verotuskäsittelyssä arvonnousua! 

Vierailija kirjoitti:

Minä nyt en puhunut mistään purkukuntoisen talon miinishinnasta tai purkuhinnan vaikutuksesta tontin arvoon vaan siitä, että jos siitä ei kukaan ostettaessa maksa mitään, niin sen arvo on 0 €, eikä nollasta eurosta tarvitse maksaa perintöveroa, eikä verottaja revi arvottomalle talolle sellaista arvoa, että siitä joutuu maksamaan perintöveroa. Arvoton talo ei koe verotuskäsittelyssä arvonnousua! 

Mutta tontilla on silti arvoa (ellei vuokratontti) ja kiinteistö arvioidaan yhtenä kokonaisuutena, ei talona ja tonttina. Ja jos pelkkä tontti ilman taloa olisi 100 k ja talon purkukustannuksen 30 k, niin kiinteistön eli sen rakennuspaikaksi soveltuvan tontin arvo on silloin 70 k.