Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva toive kuolemisesta. En osaa elää täällä. N29v.
01.05.2025 |
Harva ymmärtää kai sitä kun tuntuu että eläisi aivan eri aikakaudella missä haluaisi. Eläisin mielummin vanhojen arvojen mukaisessa maailmassa ja jossa hoidettiin maatilaa mutta myös kunnioitettiin ihmisiä, luontoa, mystisyyttä, uskontoa ja elämää ympärillä, osattiin myös vaalia perinteitä ja juhlia. Elämä oli joka hetki tärkeää.
Olen kuolettavan väsynyt tähän elämään mitä elämme. Sielu on kuihtunut enkä kestä olla täällä. En kestä itseäni koska en pysty olemaan muutos, en ole tarpeeksi vahva ja rohkea. Olen jäänyt jalkoihin kun vahvemmat menevät eteenpäin. Eikä kuolemankaipuu ole selitettävissä täysin näinkään vaan se on todella kokonaisvaltainen kokemus elämästä.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi nää ihmiset ei laita elämäänsä mieleiselle mallille. Muutto maalle omaa plänttiä viljelemään. Maalta saa taloja pilkkahinnalla, joten rahasta se ei ainakaan ole kiinni.
Syrjäseuduilla on niitä maatilallisia sinkkumiehiäkin runsaasti, jos ei ole alkupääomaa omaan tilaan. Rohkeasti vaan netistä maalaismiestä etsimään. Olisi sitten edes jotain yhteisöä ap:lla maalla valmiina. Ehkä jopa vanhempi polvi samassa pihapiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MENE LUOSTARIIN.. Siis ihan oikeasti mene luostariin.
miksi? haluatko selventää?
-sivusta
Se ei valittamalla parane. Aivot pakottaa elämään viimeiseen asti.
Tää elämä ei vain ole minua varten. Joskus olin onnellinen, mutta nyt asiat ovat menneet aivan sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Steiner-koulussa oli vähän noita arvoja. Vaikka toisaalta oli kovia arvoja. Moni kaipaa hyviä asioita, joita kaupungistuminen vei.
Elä sinä omien arvojesi mukaan ja anna muiden elää tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla on aivan liian ihanteellinen kuva vanhan ajan elämästä. Ei mulla muuta.
Historiaa lukenut
Olen maalta kotoisin, näin mistä ruoka tulee. Työtä oli paljon, mutta se oli merkityksellistä. Opiskelin puutarhuriksi, unelma-ammattiini. Kolmekymppisenä maailmantuska oli suurin. Mutta nyt, +60 elän onnellista elämää. Voin valinnoillani vaikuttaa, edes hiukan. Kaikkeen ei pysty vaikuttamaan, osaan voi. Asun maalla, näen vuoden kierron. Elämä on ihanaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä luovuta, valitse valo ja yritä tehdä elämästäsi sellainen missä viihdyt.
Samaa tuskaa koen. Olen 53v ja nyt työtön. Yritän elää mahdollisimman simppeliä elämää täällä betonikaksiossa. Seuraan minimaalisesti uutisia, niistä saa vaan 3d-tason infoa. Elämä "kahden maailman välissä" on raskasta, vanhaan ei ole paluuta, uutta ei vielä niin selkeesti näkyvissä.. Onneks on pari ystävää, joilla samantyyppisiä ajatuksia tästä nykymaailmasta. Meditaatiot, päiväunet, jooga, kotona puuhastelu, musiikin kuuntelu, ulkoilu...
Unelmoin pienestä mummonmökistä, jossa on marjapuskia, kasvimaa, vois pitää paria kanaa jne. Edes osittain omavarainen. Kehittelen jatkuvasti omaa tulonlähdettä ja olen vihdoin saanut ideoitakin!
Maailma kaipaa jotain muuta, kuin niitä kovia arvoja, tuhoa ja kauhua. ONNEKSI värähtelytaajuudet nousee kokoajan. Sinä ap ja muutama muu kommentoija täällä, ketkä olette jo tietoisia, keskitytään itseemme (ja muihinkin..) rakkaudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et jää vahvempien jalkoihin sillä me vahvemmat olemme valmiina kantamaan sinuakin hetken. Maailmantallaajista välinpitämättömimmät tallovat jalkoihin, ja haluaisin auttaa sinua takaisin tassujesi varaan. Pysyn itse pystössä kyllä, älä minusta välitä, ota vähän wanhasta sydämestä kiinni, niin kohta pääset tepastelemaan.
Herran jumala sä oot nuori, elämä edessä.Oispa itsekkin 29 v.ELÄ! Kyllä se kuolema tulee joskus.
T 58 v