Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva toive kuolemisesta. En osaa elää täällä. N29v.
01.05.2025 |
Harva ymmärtää kai sitä kun tuntuu että eläisi aivan eri aikakaudella missä haluaisi. Eläisin mielummin vanhojen arvojen mukaisessa maailmassa ja jossa hoidettiin maatilaa mutta myös kunnioitettiin ihmisiä, luontoa, mystisyyttä, uskontoa ja elämää ympärillä, osattiin myös vaalia perinteitä ja juhlia. Elämä oli joka hetki tärkeää.
Olen kuolettavan väsynyt tähän elämään mitä elämme. Sielu on kuihtunut enkä kestä olla täällä. En kestä itseäni koska en pysty olemaan muutos, en ole tarpeeksi vahva ja rohkea. Olen jäänyt jalkoihin kun vahvemmat menevät eteenpäin. Eikä kuolemankaipuu ole selitettävissä täysin näinkään vaan se on todella kokonaisvaltainen kokemus elämästä.
Kommentit (74)
Samanlaisia vertaishörhöjä löytyy kyllä. Hakeudu kaltaistesi seuraan ja seuraa vähemmän medioita ja somea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli parikymppisenä niin pahoja ahdistuskohtauksia etten pystynyt käymään aina edes kaupassa.
Jossain vaiheessa muutinkin maalle ja olokin helpottui 30v. nurkilla jopa niin paljon et luin itselleni ammatin. Katsoin sen sillä perusteella joka varmasti työllistää.
Voithan harkita kaupungilta puutarhurin koulutusta ja virkaa? Sillä ei varmasti rikastu mutta joudut olemaan paljon tekemisissä luonnon kanssa.
Elämä täällä maan päällä on koulu. Et voi paeta sitä kuolemalla, koska tulet takaisin uudestaan. Kaikki, ne vaikeatkin asiat, on kohdattava ja opittava niihin sisältyvät läksyt. Toiset ovat tämän oppikoulun ensimmäisillä luokilla, toiset viimeisillä, ja jotkut harvat suorittaneet menestyksellisesti kaikki luokat. Elämä on aivan toisen näköistä kun tämä koulu on käyty. Mitkään kokemukset eivät ole turhia, ellei niihin liittyviä salaisuuksia ole jo aikaisemmin opittu. Tämä on koulu, jossa ei voi fuskata, se tulee selviämään jokaiselle jossain vaiheessa, jos ei tässä elämässä, sitten myöhemmin. Elämä ei oikeasti ole mikään vakava asia, siihen pitää vain osata suhtautua oikealla tavalla
Taiteilija-wannabet ja muut hörhöt ovat läpi historian kärsineet maailmantuskasta, tervemenoa joukkoon tummaan.
Vierailija kirjoitti:
Elämä täällä maan päällä on koulu. Et voi paeta sitä kuolemalla, koska tulet takaisin uudestaan. Kaikki, ne vaikeatkin asiat, on kohdattava ja opittava niihin sisältyvät läksyt. Toiset ovat tämän oppikoulun ensimmäisillä luokilla, toiset viimeisillä, ja jotkut harvat suorittaneet menestyksellisesti kaikki luokat. Elämä on aivan toisen näköistä kun tämä koulu on käyty. Mitkään kokemukset eivät ole turhia, ellei niihin liittyviä salaisuuksia ole jo aikaisemmin opittu. Tämä on koulu, jossa ei voi fuskata, se tulee selviämään jokaiselle jossain vaiheessa, jos ei tässä elämässä, sitten myöhemmin. Elämä ei oikeasti ole mikään vakava asia, siihen pitää vain osata suhtautua oikealla tavalla
Olen aivan samaa mieltä. Millään ei ole lopulta mitään väliä, paitsi sillä että pyrit olemaan hyvä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaika on järjetöntä. Viihdyn maalla ja kartan todellisuutta väristävää mediaa. Elän hidasta elämää. Sopii mulle.
Mistä saat rahaa elääksesi?
Etätyö.
Vierailija kirjoitti:
Taiteilija-wannabet ja muut hörhöt ovat läpi historian kärsineet maailmantuskasta, tervemenoa joukkoon tummaan.
Varmaan mukavaa olla noin ahdasmielinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette noin helvetin heikkoja? Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja lopettakaa ulina..
Olemme empaattisia, emme heikkoja :D varmasti vaikea konsepti psykopaateille ymmärtää.
Tulin nyt keskustaan ulos syömään hampparin. Näkee vähän elämää, ihmisiä, aurinkoa. Yritän välillä vähän nauttiakin elämästä jos tulis jotain vaihtelua hetkeksi tähän mielentilaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ehkä mitä tarkoitat. Samankaltaisia ajatuksia välillä ja tuntuu että on syntynyt väärälle aikakaudelle. Itsekin haluaisi elää ajalla milloin ei ollut niin rakennettua ja elettiin vanhoilla arvoilla. Kunnioitettiin toisia, luontoa ja välitettiin myös muusta kuin itsestä. Kaipaan sellaista perinteisyyttä, en osaa kunnolla selittää.
Asettanut tavoitteen, että joku päivä muutan jonnekin maalle. Pois täältä. En tiedä olisiko paikka Suomessa vai jossain muualla. Toivoisin rauhaa, turvaa ja luonnon läheisyyttä. Kuitenkin ettei ole aivan yksin. Siellä voisi myös elää perinteisemmin.
Tavoitteeseen on vielä matkaa eikä ole mahdollista lähiaikoina, mutta sitä kohden voi yrittää kulkea.
Et sinä , AP ja kaltaisenne olisi selvinneet siellä menneessä ajassa. Henkisesti heikot raukat.
Etkä sinä selviä siellä maallakaan, koska vika on korviesi välissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ehkä mitä tarkoitat. Samankaltaisia ajatuksia välillä ja tuntuu että on syntynyt väärälle aikakaudelle. Itsekin haluaisi elää ajalla milloin ei ollut niin rakennettua ja elettiin vanhoilla arvoilla. Kunnioitettiin toisia, luontoa ja välitettiin myös muusta kuin itsestä. Kaipaan sellaista perinteisyyttä, en osaa kunnolla selittää.
Asettanut tavoitteen, että joku päivä muutan jonnekin maalle. Pois täältä. En tiedä olisiko paikka Suomessa vai jossain muualla. Toivoisin rauhaa, turvaa ja luonnon läheisyyttä. Kuitenkin ettei ole aivan yksin. Siellä voisi myös elää perinteisemmin.
Tavoitteeseen on vielä matkaa eikä ole mahdollista lähiaikoina, mutta sitä kohden voi yrittää kulkea.
Et sinä , AP ja kaltaisenne olisi selvinneet siellä menneessä ajassa. Henkisesti heikot raukat.
Etkä sinä selviä siellä maallakaan, koska vika on k
Totta, mutta harjoittelu tuo lisää vahvuutta. Ennen oli pakko tehdä lujasti töitä aamusta iltaan selviytyäkseen, ei silloin ollut aikaa ahdistumisille, kuten nykyään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mielentilasi paranee, kun alat auttamaan. Oli se sitten luonto, eläimet tai muut ihmiset. Siitä alat vähitellen rakentamaan elämäsi perustusta.
Et ole maailmassa sitä varten, että keskittyisit itseesi.
Hyvä lapsuus saattaa jopa rampauttaa ihmistä, sillä huono lapsuus saa elämään enempi realistisesti ja tulevaisuuteen suunnaten, eikä menneestä kulta-ajasta haaveillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämiseen mitään ohjekirjaa olekaan, ap.
Vierailija kirjoitti:
Käyn välillä maalla mökillä ja kun palaan kaupunkiin katson surullisena miten ihmiset asuvat pienissä laatikoissa ilman yhteyttä luontoon. Tajuavatko he itsekään mitä he menettävät? Jonain päivänä pakko muuttaa lopullisesti maaseudulle. Kaupungissa olen enää toimeentulon vuoksi. Mikä on myös tosi surullista. Miksi en vain lähde?
Niin olishan se kiva jos olis mönki, ei kaikilla ole varaa ja lainaakaa ei paska pankki myöntänyt vaikka 2 töissä.Älkää pitäkö itseselvyytenä et kaikil on mökit yms.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi nää ihmiset ei laita elämäänsä mieleiselle mallille. Muutto maalle omaa plänttiä viljelemään. Maalta saa taloja pilkkahinnalla, joten rahasta se ei ainakaan ole kiinni.
No niinpä. Sanopa se. Itse en vaan uskalla. Mikä on ihan järjetöntä koska tuntuu että kuolee henkisesti täällä kaupungissa. Mutta kai sitä pelkää että menisi ojasta allikkoon. Nyt jo paha olla niin hyppääminen tuntemattomaan pelottaa. Miten tulisin toimeen on eka kysymys. Nythän saan asumisen maksettua, koska työt ovat kaupungissa. Mutta entä maalla.
Ap ja muut, tehkää jotain, pyrkikää tietoisesti ja järjestelmällisesti kohti arvojenne mukaista elämää.
Mutta tiedostakaa, että mitään Shangri-La'ta ei ole olemassakaan, ei ole ollut menneisyydessä eikä siellä lapsuudessakaan.
Tämän päivän Aamulehdessä oli hyvä artikkeli kuinka suomalaiset tekevät usein päätöksiä tunteella - ja se tunne on pelko. Ei uskalleta, pelätään virheitä, pelätään katumusta. Mahdollisuudet menevät ohi.
Vierailija kirjoitti:
Ap ja muut, tehkää jotain, pyrkikää tietoisesti ja järjestelmällisesti kohti arvojenne mukaista elämää.
Mutta tiedostakaa, että mitään Shangri-La'ta ei ole olemassakaan, ei ole ollut menneisyydessä eikä siellä lapsuudessakaan.
Tämän päivän Aamulehdessä oli hyvä artikkeli kuinka suomalaiset tekevät usein päätöksiä tunteella - ja se tunne on pelko. Ei uskalleta, pelätään virheitä, pelätään katumusta. Mahdollisuudet menevät ohi.
Kyllä siellä lapsuudessa oli Shangri-Laa.
En jaksaisi olla täällä. Elämällä ei ole enää mitään annettavaa. Asiat vain menivät näin.
En ymmärrä, miksi nää ihmiset ei laita elämäänsä mieleiselle mallille. Muutto maalle omaa plänttiä viljelemään. Maalta saa taloja pilkkahinnalla, joten rahasta se ei ainakaan ole kiinni.