Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva toive kuolemisesta. En osaa elää täällä. N29v.
01.05.2025 |
Harva ymmärtää kai sitä kun tuntuu että eläisi aivan eri aikakaudella missä haluaisi. Eläisin mielummin vanhojen arvojen mukaisessa maailmassa ja jossa hoidettiin maatilaa mutta myös kunnioitettiin ihmisiä, luontoa, mystisyyttä, uskontoa ja elämää ympärillä, osattiin myös vaalia perinteitä ja juhlia. Elämä oli joka hetki tärkeää.
Olen kuolettavan väsynyt tähän elämään mitä elämme. Sielu on kuihtunut enkä kestä olla täällä. En kestä itseäni koska en pysty olemaan muutos, en ole tarpeeksi vahva ja rohkea. Olen jäänyt jalkoihin kun vahvemmat menevät eteenpäin. Eikä kuolemankaipuu ole selitettävissä täysin näinkään vaan se on todella kokonaisvaltainen kokemus elämästä.
Kommentit (74)
Olet vielä nuori, voisit opiskella esim. turkkia tai kreikkaa ja muuttaa sinne rakentamaan perinteisten arvojen unelmaelämää samoin ajattekevien ihmisten kanssa. Suomi ei ole koko maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän mitä tarkoitat. Yksi mitä kannattaa tehdä, on säännöllinen meditaatio. Se auttaa kestämään kaikkea sitä skeidaa, mitä elämään kuuluu. Ja myös ottamaan omaa elämää haltuun pikkuhiljaa. Ehkä on olemassa tapa elää, joka olisi arvojesi mukainen ja saavutettavissa? Manifestoi itsesi siihen.
Käy turkkilaisessa ravintolassa ja ortodoksisessa luostarissa juttelemassa. Meme kesäksi vapaaehtoistöihin Välimeren rannikolla sijaitseville maatiloille.
Mä väsyin elämään ja tähän maailmaan jo 14-vuotiaana kun näin dokumentin itä-euroopan teuraskuljetuksista. En käsitä miten muut ihmiset voivat elää onnellisina ja iloiten tällaisessa maailmassa jossa eläimille tehdään systemaattisesti järkyttävää väkivaltaa. Mielestäni maailmassa on virhe, enkä haluaisi olla syntynyt näin mätään, ihmisten luomaan väkivallan ja hyväksikäytön maailmaan.
Perinteisiä yhteiskuntia löytyy vielä, onhan Suomessakin ihan eri meno maalla kuin kaupungeissa. Jos pystyt niin lähde reissaamaan, ehkä vielä löydät paikkasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tunne täällä, olen vielä samanikäinenkin. Pelottaa tuntea näin. Minä haikailen koko ajan sitä lapsuuden tunnetta ja tunnelmaa...
Vierailija kirjoitti:
Sama tunne täällä, olen vielä samanikäinenkin. Pelottaa tuntea näin. Minä haikailen koko ajan sitä lapsuuden tunnetta ja tunnelmaa...
Minä myös. Olin iloinen ja todella eläväinen lapsi. Ne kesät olivat unohtumattomia ja upeita. Onneksi sellaisen on saanut elää, sen elämän virran mitä lapsi kokee.
Aikuisena tämä on tarpomista, tyhjä kuori jäljellä. On muuttunut kontrasti kyllä täysin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turkkilainen jukurtti toimii myös. Talvella voi päälleen pukea turkin.
Nykyaika on järjetöntä. Viihdyn maalla ja kartan todellisuutta väristävää mediaa. Elän hidasta elämää. Sopii mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksistentiaalinen kriisi. Se menee lopulta ohi, mulla se oli myös paha, kesti jotain 15 vuotta. Vähän alle 40v alkoi helpottaa, sitten menin kauppikseen ja töihin. Elän omannäköistä elämää työn ulkopuolella, olen hyväksynyt sen etten voi vaikuttaa kuin hitusiin maailmassa.
Tsemppiä!
Ps. Yritin terapioita, lääkkeitäkin aikanaan. Ne oli vain rahan hukkaa, aika auttoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tunne täällä, olen vielä samanikäinenkin. Pelottaa tuntea näin. Minä haikailen koko ajan sitä lapsuuden tunnetta ja tunnelmaa...
Minä myös. Olin iloinen ja todella eläväinen lapsi. Ne kesät olivat unohtumattomia ja upeita. Onneksi sellaisen on saanut elää, sen elämän virran mitä lapsi kokee.
Aikuisena tämä on tarpomista, tyhjä kuori jäljellä. On muuttunut kontrasti kyllä täysin. Ap
Samaistun sinuun todella. Minusta tuntuu kuin olisin menettänyt lopullisesti elämän ilon, -halun ja -voiman, ja pahinta: omien tyhmien virheiden takia.
Se lapsuuselämä tuntuu kuin eri elämältä. Oli vielä niin paljon iloa, valoa ja puhtautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minä ymmärrän sinua täysin! Aivan samanlainen olo, vaikka olenkin jo 45v.
🥰
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tunne täällä, olen vielä samanikäinenkin. Pelottaa tuntea näin. Minä haikailen koko ajan sitä lapsuuden tunnetta ja tunnelmaa...
Minä myös. Olin iloinen ja todella eläväinen lapsi. Ne kesät olivat unohtumattomia ja upeita. Onneksi sellaisen on saanut elää, sen elämän virran mitä lapsi kokee.
Aikuisena tämä on tarpomista, tyhjä kuori jäljellä. On muuttunut kontrasti kyllä täysin. Ap
Samaistun sinuun todella. Minusta tuntuu kuin olisin menettänyt lopullisesti elämän ilon, -halun ja -voiman, ja pahinta: omien tyhmien virheiden takia.
Se lapsuuselämä tuntuu kuin eri elämältä. Oli vielä niin paljon iloa, valoa ja puhtautta.
Niin. Itsekin todella huonoja valintoja tehnyt. Sinänsä kun elämää tarkastelee niin aika loogisia olleet vaikkakin hyvin elämää hallitsevia päätöksiä joista kärsin vielä pitkään. Olisi kuitenkin edes elämäniloa ja tarmoa jäljellä niin sekin olisi paljon. Vihaan itseäni välillä ja tätä kaikkea. Välillä en jaksa välittää. Tänään tuntuu lohduttomalta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mitä tarkoitat. Yksi mitä kannattaa tehdä, on säännöllinen meditaatio. Se auttaa kestämään kaikkea sitä skeidaa, mitä elämään kuuluu. Ja myös ottamaan omaa elämää haltuun pikkuhiljaa. Ehkä on olemassa tapa elää, joka olisi arvojesi mukainen ja saavutettavissa? Manifestoi itsesi siihen.
Uskomatonta tuubaa. Pahennat asioita naurettavalla huuhaalla.
Mun mieli tahtoi tap paa mut vuosikausia. Mikään ei auttanut kunnes aloin syödä kaikenlaisia raskausajan monivitamiinejä sekaisin. Eli ei yhtä vain joka päivä, vaan eri valmisteita eri päivinä. Joissain niissä oli hurjia määriä esim B12 toisissa jotakin muuta. Folaatti methylfolaattina ja ubiquinolia 300 päivässä. Lisätty sokeri pois. Terveellistä ruokaa. Elämä palasi mieleeni kolmessa kuukaudessa.
Tämän takia olen yksin.
Toki yksinäistä se joskus on.
Mutta parempi sekin.
Minäkin kaipaan jotain muuta kuin tätä nykymaailmaa. Ei auta että elää omannäköistä elämää, kun on siellä sitten yksin. Mutta mielummin kuitenkin yksin omassa maailmassa kuin ihmisten hullunmyllyssä. Välillä tapaan ihmisiä etten sekoaisi, mutta heillä on niin erilainen maailmankatsomus ettei se jotenkin resonoi. En löydä yhteistä. Eläimistä saan seuraa ja rakkautta. Ne ovat aidompia. Ihmiset vain puhuvat niistä pahaa ja ettei niillä muka ole tunteita.
Miten te olette noin helvetin heikkoja? Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja lopettakaa ulina..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mitä tarkoitat. Yksi mitä kannattaa tehdä, on säännöllinen meditaatio. Se auttaa kestämään kaikkea sitä skeidaa, mitä elämään kuuluu. Ja myös ottamaan omaa elämää haltuun pikkuhiljaa. Ehkä on olemassa tapa elää, joka olisi arvojesi mukainen ja saavutettavissa? Manifestoi itsesi siihen.
Uskomatonta tuubaa. Pahennat asioita naurettavalla huuhaalla.
Olen eri mieltä. Minusta meditointi on hyväksi. Itsekin meditoin, jos en päivittäin niin aika usein. Auttaa kestämään kun hetkeksi katoaa ongelmistaan nykyhetkeen jossa niitä ei koe vaan pelkästään hengittäminen ja oleminen riittää. Ap
Sinä voit elää juuri sellaista elämää kuin haluat. Ota pieniä askelia unelmiesi eteen ja tuo niitä lähemmäs elinpiiriäsi.
Flegmaattisuus, apaattisuus, ym. voivat johtua myös huonoista elintavoista. Siellä maalla sinä esimerkiksi liikkuisit koko ajan.