Tunnetteko ihmisiä kenellä on ollut helppo elämä, mutta kuitenkin itse kokevat toisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin jaksavat valittaa 3000 palkaalla, ettei oikeesti elä kovin leveästi.

Mun palkka on 4000€ eikä se todellakaan ole kummoinen raha mitä käteen jää.

Joo mutta aika moni tulee toimeen kolmanneksella tuosta. Kokeile joskus mikä sun oikea kipuraja on. Ja valittaminen on typerää jos ei oikeasti ole mitään hätää.

Tuleeko ihan omillaan? Vai maksaako yhteiskunta osan menoista tulonsiirtoina, kuten asumistukena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri kertoo, että hänellä on ptds. Minä kerran kysyin, että mistä se trauma oikein on tullut. Hän siihen vihaisesti kivhti, että lapsuuden perheestä. 

Joo voi olla näin. Mutta olen tavannut äitinsä ja veljensä, jotka olivat ihan ok ja heidän kotinsa myös. Ystäväni sen sijaan itse on jatkuvasti elämässään hankaluuksissa muiden ihmisten kanssa. Välillä tuntuu että lapsuuden perhe on kätevä syntipukki.

Minunkin äiti on ihana ja herttainen muille. Me perheenjäsenet sitten taas kävellään munankuorilla hänen kanssaan.

Se on just näin, ulospäin moni asia voi näyttää ihan erilaiselta, kuin mikä on perimmäinen totuus. Siksi ei pitäisi kovin kevyesti lähteä vähättelemään muiden vaikeuksia. 

En varmaan tunne yhtään ihmistä, joka pitäisi elämäänsä helppona. Ihmisen perusluonteeseen kuuluu tunkea pää hartioita myöten omaan perseeseensä ja nähdä lähinnä vain omat ongelmat ja suurennella niitä.

Voitte uskoa että joku Orpo tai Wahlrooskin säälittelee itsensä iltaisin uneen. Siihenhän se viha kaikkia heikommin menestyneitäkin kohtaan perustuu, että ajatellaan että itse on kärsitty enemmän kuitenkin ja ansaitaan siksi enemmän kuin muut. 

Vierailija kirjoitti:

Tunsin, onneksi pääsin eroon.

Opiskelukaveri oli syntynyt kultalusikka suussa. Rikkaan perheen ainut lapsi. Sai kaiken mitä halusi: tietokoneen, mopon, auton, talon ja työpaikan. Kaikki oli hyvin muutenkin. Oli kavereita ym. Paitsi alkoi kaveritkin kyllästyä ja häipyivät parempaan seuraan. Tää aina valitti kaikesta, vaikkei ollut aihetta. Mulle lähetteli viiltelykuvia kun oltiin viestitelty 2 min... hitto mikä pelle. Taisi olla kultalusikka poikittain p€rs€€ssä. 

Kuulostaa kyllä ihan oikeilta mielenterveysongelmilta. Ei se viiltely mikään hauska ajanviete ole, kyllä siellä takana on jo syvä ahdistus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin jaksavat valittaa 3000 palkaalla, ettei oikeesti elä kovin leveästi.

Mun palkka on 4000€ eikä se todellakaan ole kummoinen raha mitä käteen jää.

Joo mutta aika moni tulee toimeen kolmanneksella tuosta. Kokeile joskus mikä sun oikea kipuraja on. Ja valittaminen on typerää jos ei oikeasti ole mitään hätää.

Kipuraja voi olla hyvinkin korkea, jos on kiinteitä kuluja paljon. Siinä sitten joku vieressä ajattelee, että tuleehan sitä vähällä toimeen.

Vierailija kirjoitti:

En varmaan tunne yhtään ihmistä, joka pitäisi elämäänsä helppona. Ihmisen perusluonteeseen kuuluu tunkea pää hartioita myöten omaan perseeseensä ja nähdä lähinnä vain omat ongelmat ja suurennella niitä.

 

Voitte uskoa että joku Orpo tai Wahlrooskin säälittelee itsensä iltaisin uneen. Siihenhän se viha kaikkia heikommin menestyneitäkin kohtaan perustuu, että ajatellaan että itse on kärsitty enemmän kuitenkin ja ansaitaan siksi enemmän kuin muut. 

Ihan normaali traumaoire on vähätellä tai jättää huomiotta kokemuksiaan. Se, että vähempikin sattuu, kertoo siitä, että ihminen on terve ja on varaa reagoida.

Ja ainakaan itse en säälittele itseäni enkä vello ikävissä ajatuksissa, vaikka olen traumojen vuoksi tällä hetkellä työkyvytön.

Siskopuoleni on tuollainen, meillä on siis sama isä, eri äiti. Isä ja hänen vaimonsa kuolivat onnettomuudessa ollessamme teinejä. Siskopuoli on todella katkera kaikesta edelleen näin aikuisena, ajattelee että kenelläkään ei ole ollut niin rankkaa kuin hänellä, ei osaa nähdä mitään hyviä asioita elämässä ja ottaa kaiken itsestäänselvyytenä. Oireilee edelleen tosi rankasti tätä vanhempien menetystä ja on monella tavalla hyvin raskas ihminen. Äitienpäivät on raskaita, sekä hänelle että minulle, kun yrittää purkaa kaiken kiukkunsa minuun, koska minulla on edelleen äiti. Sen sijaan että viettäisi äitienpäivää omien lastensa kanssa purkaa raivoaa somessa siihen että muut juhlii iloisesti äitienpäivää.

Itse en pysty saamaan lapsia, ja tämä on ollut tosi herkkä paikka minulle, mutta siskopuolelta en ole koskaan kokenut mitään ymmärtäväisyyttä asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Siskopuoleni on tuollainen, meillä on siis sama isä, eri äiti. Isä ja hänen vaimonsa kuolivat onnettomuudessa ollessamme teinejä. Siskopuoli on todella katkera kaikesta edelleen näin aikuisena, ajattelee että kenelläkään ei ole ollut niin rankkaa kuin hänellä, ei osaa nähdä mitään hyviä asioita elämässä ja ottaa kaiken itsestäänselvyytenä. Oireilee edelleen tosi rankasti tätä vanhempien menetystä ja on monella tavalla hyvin raskas ihminen. Äitienpäivät on raskaita, sekä hänelle että minulle, kun yrittää purkaa kaiken kiukkunsa minuun, koska minulla on edelleen äiti. Sen sijaan että viettäisi äitienpäivää omien lastensa kanssa purkaa raivoaa somessa siihen että muut juhlii iloisesti äitienpäivää.

Itse en pysty saamaan lapsia, ja tämä on ollut tosi herkkä paikka minulle, mutta siskopuolelta en ole koskaan kokenut mitään ymmärtäväisyyttä asian suhteen.

Tuo kuulostaa siltä, että siskopuolesi ei ole pystynyt käsittelemään vanhempiensa menetystä, eikä ole päässyt siitä vieläkään yli. Tuossa tilassa oleva ihminen voi sokeutua muiden vaikeuksille ja käpertyä täysin omiinsa. Ei tietenkään ole oikein, että hän purkaa oman tuskansa kaikki sinuun, hän tarvitsee ammatti-ihmisen apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskopuoleni on tuollainen, meillä on siis sama isä, eri äiti. Isä ja hänen vaimonsa kuolivat onnettomuudessa ollessamme teinejä. Siskopuoli on todella katkera kaikesta edelleen näin aikuisena, ajattelee että kenelläkään ei ole ollut niin rankkaa kuin hänellä, ei osaa nähdä mitään hyviä asioita elämässä ja ottaa kaiken itsestäänselvyytenä. Oireilee edelleen tosi rankasti tätä vanhempien menetystä ja on monella tavalla hyvin raskas ihminen. Äitienpäivät on raskaita, sekä hänelle että minulle, kun yrittää purkaa kaiken kiukkunsa minuun, koska minulla on edelleen äiti. Sen sijaan että viettäisi äitienpäivää omien lastensa kanssa purkaa raivoaa somessa siihen että muut juhlii iloisesti äitienpäivää.

Itse en pysty saamaan lapsia, ja tämä on ollut tosi herkkä paikka minulle, mutta siskopuolelta en ole koskaan kokenut mitään ymmärtäväisyyttä asian suhteen.

Tuo kuulostaa siltä, että siskopuolesi ei ole pystynyt käsittelemään vanhempiensa menetystä, eikä ole päässyt siitä vieläkään yli. Tuossa tilassa oleva ihminen voi sokeutua muiden vaikeuksille ja käpertyä täysin omiinsa. Ei tietenkään ole oikein, että hän purkaa oman tuskansa kaikki sinuun, hän tarvitsee ammatti-ihmisen apua.

Se on hyvin todennäköistä. Tiedän hänen käyneen puhumassa jonkun ammatti-ihmisen kanssa tapahtuneen jälkeen, itsekin kävin. Hänen kohdallaan mukana oli jollain tavalla myös sosiaaliviranomaiset koska kyseessä molemmat vanhempansa, mutta en sitten tiedä myöhempiä vaiheita. On yritetty vuosien aikana useampaan kertaan kannustaa hakemaan apua, mutta nyt aikuista kolmekymppistä ihmistä on vaikeaa patistaa ammattiavun piiriin. Tietenkin tiedostan ettei se ammattiapukaan mikään ihmeitä tekevä asia ole mikä poistaisi kaikki ongelmat, mutta jospa se jotain auttaisi käsittelemään.

Joku varmaan tuntee minut. Elämän vaikeudet olen piilottaanut kulissien taakse parhaani mukaan. Syrjinnän, alistamisen, lapsena hyväksikäytetty, puolison väkivaltaisuuden, velkavankeuden ja yleisen köyhyyden myös ennen sitä, mielenterveysongelmat niin itsellä  kuin lapsilla, minulla on myös sairauksia jotka piinaavat osa päivittäin ja osa kuukausittain vaikka eivät olekkaan kuolemaan johtavia.

Ihmeellisen paljon miesvihaa on tällä palstalla. Heti kun mies kertoo ongelmistaan, niin se on automaattinen alapeukku. Sit nää vaikean elämän portinvartijat ovat itse saaneet aina kaiken maailman sosiaalituet sun muut, terapian ilmaiseksi valtiolta veronmaksajien rahoilla, ehkä jopa työ julkiselta sektorilta, ymmärrystä ja henkistä tukea joka puolelta yms. Miehet eivät saa tukea mistään, mies joutuu selviämään asioista yksin. Ja omilla resursseillaan ja rahoillaan. Olette te lapsellista porukkaa.

Ap:lle; Mikä kukaan toinen on tietämään millaista jonkun toisen ihmisen elämä on ollut, vaikka kaikki näyttäisi olleen ulospäin hyvin ja helppoa. Esim. hyvät vanhemmat. Koskaan ei voi sanoa, millaiset välit ihmisillä on ollut ja mitä on tapahtunut. 



Jokainen voi kertoa VAIN omasta elämästään ja omista kokemuksistaan, muiden elämän kokemusten arvostelu ja epäily on ilkeää.

Joidenkin ihmisten elämä on helppoa samoilla ulospäin havaittavissa olevilla asetuksilla, joidenkin vaikeaa ja joidenkin jostain siltä välillä. Koskaan et voi tietää mitä on tapahtunut kuin omasta elämästäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen jokusen keski-ikäisen, jotka on olleet samassa työssä 15-20 vuotta ja kuvittelevat, että edelleen voi työpaikkaan vain kävellä sisään ja aloittaa. Ihan yleissivistyksenkin vuoksi olisi hyvä joskus lukea/katsoa uutisia.

Lähestyn keski-ikää, ja lamasta lamaan tässä kyllä on tuntunut paremminkin olevan.

Jos olisin ollut 20 vuotta samassa työssä, olisin osa-aikaisena kaupan kassalla. Enkä siihenkään paikkaan sisään kävellyt, hakemuksia sai täytellä vähintäänkin kymmeniä jokaiseen vähääkään mahdolliseen paikkaan, ennenkuin tärppäsi.